Omenan monimuotoisuus
Omenalajikkeen tunnistaminen ulkoisten tuntomerkkien avulla
Omenien (Malus sp.) lajiketunnistamisessa hedelmien eri rakenteiden muodoilla ja värieroilla on suuri merkitys. Lajiketunnistus voi vaatia geneettistä tutkimusta. DNA-analyysi tehdään lehtinäytteestä.
Hedelmien tarkastelu kannattaa aloittaa kokonaisten hedelmien tuntomerkkien tarkastelusta: kuoren väri, hedelmän muoto ja keskimääräinen koko, hedelmien kypsymisaika, silmä- ja kantakuopan muodot vaihtelevat lajikkeesta toiseen. Omena halkaistaan sekä pitkittäin että poikittain, jolloin voidaan kerätä tietoa mallon väristä, rakenteesta ja mausta sekä siemenkodan ominaisuuksista.
Tarkemmat ohjeet omenalajikkeen tunnistamiseen löydät täältä: Omenalajikkeen tunnistaminen
Omenalajikkeen tunnistaminen DNA-analyysillä
Tuoreet nuoret lehtinäytteet
DNA-tunnistus tehdään nuorista tuoreista lehdistä eristetystä DNA:sta.Mikrosatelliittimerkit tunnisteina
Kun DNA-tasolla selvitetään eri omenalajikkeiden eroja, ei tutkita koko DNA:ta, vaan ainoastaan osia siitä eli DNA-alueita, joita kutsutaan DNA-merkeiksi. DNA-merkkejä on useita erilaisia. Omenalajikkeiden tunnistamisessa on käytetty mikrosatelliittimerkkejä. Mikrosatelliitit ovat alueita perimässä, jossa tietty lyhyt DNA-jakso (1-6 emäsparia) toistuu.Tietyssä paikassa sijaitsevan mikrosatelliitin (mikrosatelliittilokuksen) toistojaksojen lukumäärä eli mikrosatelliitin pituus vaihtelee eri lajikkeissa. Kun käytetään PCR-menetelmää (polymeraasiketjumenetelmää), jossa mikrosatelliittialue monistetaan, saadaan fluoresoivan leiman avulla sekvenssointilaitteessa sen pituus selville.
Yhden mikrosatelliitin avulla ei vielä voida lajikkeita erottaa toisistaan. On käytettävä useampaa, esimerkiksi kymmentä mikrosatelliittia, jotta saadaan kullekin lajikkeelle oma tyypillinen DNA-sormenjälki, jonka avulla ne voidaan tunnistaa.
Mikrosatelliittimerkit erottelevat omenalajikkeet toisistaan
UPGMA-sukupuu kertoo lajikkeiden sukulaisuudesta
Teksti: Pirjo Tanhuanpää, Maarit Heinonen
Omenanjalostus Suomessa
1900-luvun alussa taimistoissa on jonkin verran jalostettu omenalajikkeita. Systemaattinen risteytystyö alkoi 1960-luvulla Puutarhatuotannon tutkimuslaitoksella Piikkiössä (MTT). Tavoitteena oli yhdistää paikallislajikkeiden talvenkestävyys ja ulkomaisten herkkulajikkeiden hedelmän laatu. Erilaisia risteytysyhdistelmiä tehtiin 30, ja koekentälle istutettiin yli 10 000 siementainta.
Jalostusohjelman tuloksena nimettiin 16 omenalajiketta: 'Pirja', 'Maikki', 'Samo', 'Make', 'Jaspi', 'Heta', 'Sandra', 'Konsta', 'Juuso', 'Petteri', 'Jättimelba', 'Pekka', 'Tobias', 'Talvikaneli', 'Talvikki' ja 'Vuokko'. 1990-luvulla MTT:ssä aloitettiin uusi jalostusohjelma, jonka tavoitteena on löytää ruven- ja säilytyksenkestäviä omenalajikkeita.
Omenalajikkeiden risteyttäminen
”Isälajikkeen” kukkia tuodaan sisätilaan avautumaan. Siitepöly irrotetaan kukkien heteistä varovasti siveltimellä ja kerätään purkkiin. Pölytettävän ”äitilajikkeen” kukista poistetaan terälehdet ja heteet. Näin kukka ei houkuttele mehiläisiä ja se pölyttyy ainoastaan halutulla siitepölyllä. ”Isälajikkeen” kukista kerättyä siitepölyä sivellään ”äitilajikkeen” kukan emille.
Risteyttämisen tuloksena saadaan hedelmän sisällä olevat siemenet. Jokaisesta kylvetystä siemenestä kehittyy geeniperimältään erilainen puu. Kymmeniä vuosia kestävissä jatkotutkimuksissa siemenpuista valikoidaan parhaat ja näistä muutama saa lopulta oman lajikenimen.
Saatua lajiketta lisätään kasvullisesti liittämällä varteoksia perusrunkoon. Näin lajikkeen ominaisuudet säilyvät puun hedelmiä tuottavassa osassa.
Paikallislajikkeen synty
Nurkkapuu ja paikallislajike
Kun talon nurkalle tai pihaan kylvetty tai itsestään kylväytynyt omenan siemen itää ja siitä kasvaa puu, voidaan puhua nurkkapuusta. Se on ainutlaatuinen yksilö, jolla on omanlaisensa, ainutkertainen perimä, jota muulla puulla ei ole. Nurkkapuu sanana esiintyy myös vanhoissa lajikekuvauksissa, esimerkkinä omenan paikallislajike ’Lehtosen nurkkapuu’, jota Lahden seudulla toiminut Osmolan taimisto esitteli värillisessä myyntikuvastossaan vuonna 1943.Kun tämän yhden pihan nurkkapuun hedelmä tai muut ominaisuudet, kuten aikaisuus, talvenkestävyys, alkavat kiinnostaa myös muita ihmisiä ja kun siitä otetaan vartteita kasvamaan myös muihin pihoihin, nurkkapuusta alkaa muodostua paikallislajike. Kun nurkkapuuta levitetään alkuperäisen syntypaikan ulkopuolelle, se saa viimeistään siinä vaiheessa nimen. Nimi voidaan antaa tietoisesti tai se voi muodostua itsestään. Nurkkapuun viljelylevikki laajenee entisestään, jos se otetaan taimistoon kaupalliseen lisäykseen, jolloin sen arvo nousee yli paikallisen viljelyn.
Kasvigeenivarallisesti arvokkaita ovat ne omenan siemenpuut, joiden käyttöarvo on viljelyllä havaittu ja testattu kansan keskuudessa, ja kun ne näin ovat levinneet laajempaan viljelyyn.
Omenan käyttökelpoisuudesta
Siemensyntyisen nurkkapuun arvo testataan ja todennetaan puun vanhetessa. Omenapuuhun liittyvät toiveet kohdistuvat etenkin sen satoon ja sadon laatuun. Kun omena maistuu hyvälle, sen malto on mehukas ja rapea, puusta halutaan pitää huolta ja on lunastanut paikkansa pihalla. Korpelan omenan mehukkuus oli monen yläneläisen mieleen ja niin tämä nurkkapuu alkoi vähitellen levitä 'Huvitus'-nimisenä paikallisomenalajikkeena.
Ruokataloudessa arvokkaampia ovat kuitenkin olleet omenat, jotka säilyvät syöntikelpoisina pitkälle talveen. Talviomenan arvo paljastuu vasta keskitalvella tai jopa vasta kevään korvalla. Kun löytyy omena, jota vielä seuraavan vuoden juhannuksena voi viedä maatalousnäyttelyyn, kuten taivassalolaisen 'Hannulan Talven', voi puun omistaja olla todella ylpeä.
Vaikka omena sellaisenaan syöntiomenaksi olisikin hapokas, eikä maku kehity herkulliseksi varastossakaan, se voi silti olla erityisen käyttökelpoinen. Siitä voi saada kauniin hunajanväristä hilloa kuten ruoveteläisestä 'Yläkautun omenasta' tai aromikasta tuoremehua kuten laihialaisesta 'Kustaan paras' -omenasta. Jotkut paikallislajikkeet maistuvat hyviltä kuivattuna. Omenaviinin tai siiderin valmistukseen löytyy hyviä ominaisuuksia vaatimattomammistakin omenista. Omena voi olla monella tapaa hyödyllinen.
Käyttökelpoisen omenan aikaansaaminen siemenestä lähtien on pitkä ja kärsivällisyyttä vaativa urakka. Kun sellainen omena syntyy, tuntee puun kasvattaja ansaittua ylpeyttä. Ylpeydestä kertoo se, että puulle on monesti haluttu antaa sen kasvattajan tai tilan nimi, kuten 'Grenman', 'Gallen', 'Snygg', 'Kerppolan kesä' ja 'Eljakselan nauris'. Ylpeys paikallislajikkeesta ei jää pelkästään perheen tai suvun piiriin, vaan monilla paikkakunnilla on ymmärretty oman seudun paikallislajikkeiden merkitys ja arvo. Näin on tapahtunut Yläneen lisäksi esimerkiksi Kuusankoskella, jossa Aholan puutarhakoulusta peräisin olevaa 'Aholan aikainen' -omenaa on lähdetty lisäämään.
Kestävä, olosuhteisiin ja ilmastoon sopeutunut puu saattaa elää vuosisadan, jopa enemmänkin. Monet kuvaavat, miten vanhasta hedelmäpuusta tulee erottamaton osa pihapiiriä. Hedelmän laadulla ei ole niinkään merkitystä, kunhan puu kukkii kauniisti ja on laajalatvuksisena pihan tunnelman luoja.
Kun samassa nurkkapuussa yhdistyvät kestävyys ja hyvä maku, siitä tulee myös kaupallisesti merkittävä. Korpelan torpalla 1895 syntynyt 'Huvitus'-omena oli useita vuosia kauppavakiolajikkeena, samoin Lavian pitäjässä, kansakoulun pihassa kasvanut 'Lavia'-omena. Niiden merkitys ei jäänyt vain paikalliseksi, vaan niistä on tullut valtakunnallisesti tärkeitä lajikkeita.
Alkuperäinen lähde: HEINONEN, MAARIT, KINNANEN, HILMA, VALO, RITVA, ANTONIUS, KRISTIINA, ALA-KAARRE, JAANA. 2014. Nurkkapuut kansan sydämessä. Teoksessa: Viljelykasvien geenivarat talteen ja käyttöön : Suomen kansallisen kasvigeenivaraohjelman 10-vuotisjuhlaseminaarin (29.8.2013) satoa / Elina Kiviharju (toim.). MTT Raportti 139: p. 40-43.
Paikallisomenalajikkeiden geenivarallinen ja kulttuurinen arvo
Suomalaisessa hedelmänviljelyn historiassa on lukuisia nurkkapuiden selviytymistarinoita. Nurkkapuut ja niistä laajempaan viljelyyn levinneet paikallislajikkeet ovat mahdollistaneet omenan kasvattamisen kotipihassa yhä pohjoisemmassa, aina 66. leveyspiirillä asti ja suotuisissa pienilmasto-oloissa sitäkin pohjoisempana. Suurella osalla nurkkapuista ei ole kaupallisen viljelyomenan edellyttämiä ominaisuuksia, mutta nurkkapuun suuri arvo on siinä, että se tuottaa hedelmää, joka on riittävää kotitarpeisiin.
Näillä vuosikymmenten ja jopa vuosisatojen saatossa ankariin olosuhteisiin sopeutuneilla siemensyntyisillä paikallislajikkeilla on ollut merkittävä rooli suomalaisessa omenanjalostuksessa, sillä niistä on haettu sitä talvenkestävyyttä, jolla kaupallisenkin omenanviljelyn rajaa on hivutettu vähän kerrallaan pohjoisemmaksi. Ilman tätä yksittäisten kansalaisten tekemää alkujalostusta olisi organisoitu omenanjalostus ollut mahdottoman edessä. Edelleen etsitään tältä pohjalta talvenkestävyyden lisäksi esimerkiksi tautien kestävyyttä.
Ne nurkkapuut, jotka ovat levinneet laajempaan viljelyyn, muodostavat Suomelle arvokkaan omenan kasvimateriaalin, jota kansallisesti halutaan säilyttää elinvoimaisina myös tuleville sukupolville ja yhteiskunnan tarpeisiin. Paikallislajikkeet muodostavat suurimman osan Luonnonvarakeskuksen kasvigeenivarallisten omenan säilytyskokoelman lajikkeista. Tällaisten kokoelmien riskialttiuden vuoksi on kuitenkin tärkeää vaalia näitä arvokkaita paikallislajikkeita myös niiden alkuperäisessä ympäristössä eli kotipuutarhoissa ja taimistoissa, missä niiden arvo on tunnustettu ja niitä on arvostettu tähänkin asti.
Taimien hyvä ja helppo saatavuus on johtanut siihen, että omenapuiden kasvattaminen siemenestä ei ole enää niin yleistä kuin se oli vielä 50 vuotta sitten. Nykyään omena- ja päärynäpuiden kasvattaminen siemenestä on puhtaammin harrastuspohjaista toimintaa, jossa halutaan nähdä millainen hedelmäpuu ominaisuuksiltaan kasvaa siemenestä. Enää ei ole tarvetta kasvattaa siemenpuuta hedelmäsadon saamiseksi. Tulevaisuus näyttää tuleeko näistä nurkkapuista uusia paikallislajikkeita, joita halutaan ottaa myös muihin pihoihin kasvamaan. Kävipä niille jatkossa miten tahansa, edelleen itse siemenestä kasvatettu puu on omistajansa sydäntä lähellä.
Alkuperäinen lähde: HEINONEN, MAARIT, KINNANEN, HILMA, VALO, RITVA, ANTONIUS, KRISTIINA, ALA-KAARRE, JAANA. 2014. Nurkkapuut kansan sydämessä. Teoksessa: Viljelykasvien geenivarat talteen ja käyttöön : Suomen kansallisen kasvigeenivaraohjelman 10-vuotisjuhlaseminaarin (29.8.2013) satoa / Elina Kiviharju (toim.). MTT Raportti 139: p. 40-43.