Paikallislajikkeen synty

Nurkkapuu ja paikallislajike

Kun talon nurkalle tai pihaan kylvetty tai itsestään kylväytynyt omenan siemen itää ja siitä kasvaa puu, voidaan puhua nurkkapuusta. Se on ainutlaatuinen yksilö, jolla on omanlaisensa, ainutkertainen perimä, jota muulla puulla ei ole. Nurkkapuu sanana esiintyy myös vanhoissa lajikekuvauksissa, esimerkkinä omenan paikallislajike ’Lehtosen nurkkapuu’, jota Lahden seudulla toiminut Osmolan taimisto esitteli värillisessä myyntikuvastossaan vuonna 1943.

Kun tämän yhden pihan nurkkapuun hedelmä tai muut ominaisuudet, kuten aikaisuus, talvenkestävyys, alkavat kiinnostaa myös muita ihmisiä ja kun siitä otetaan vartteita kasvamaan myös muihin pihoihin, nurkkapuusta alkaa muodostua paikallislajike. Kun nurkkapuuta levitetään alkuperäisen syntypaikan ulkopuolelle, se saa viimeistään siinä vaiheessa nimen. Nimi voidaan antaa tietoisesti tai se voi muodostua itsestään. Nurkkapuun viljelylevikki laajenee entisestään, jos se otetaan taimistoon kaupalliseen lisäykseen, jolloin sen arvo nousee yli paikallisen viljelyn.

Kasvigeenivarallisesti arvokkaita ovat ne omenan siemenpuut, joiden käyttöarvo on viljelyllä havaittu ja testattu kansan keskuudessa, ja kun ne näin ovat levinneet laajempaan viljelyyn.


Omenan käyttökelpoisuudesta


Siemensyntyisen nurkkapuun arvo testataan ja todennetaan puun vanhetessa. Omenapuuhun liittyvät toiveet kohdistuvat etenkin sen satoon ja sadon laatuun. Kun omena maistuu hyvälle, sen malto on mehukas ja rapea, puusta halutaan pitää huolta ja on lunastanut paikkansa pihalla. Korpelan omenan mehukkuus oli monen yläneläisen mieleen ja niin tämä nurkkapuu alkoi vähitellen levitä 'Huvitus'-nimisenä paikallisomenalajikkeena.

Ruokataloudessa arvokkaampia ovat kuitenkin olleet omenat, jotka säilyvät syöntikelpoisina pitkälle talveen. Talviomenan arvo paljastuu vasta keskitalvella tai jopa vasta kevään korvalla. Kun löytyy omena, jota vielä seuraavan vuoden juhannuksena voi viedä maatalousnäyttelyyn, kuten taivassalolaisen 'Hannulan Talven', voi puun omistaja olla todella ylpeä.

Vaikka omena sellaisenaan syöntiomenaksi olisikin hapokas, eikä maku kehity herkulliseksi varastossakaan, se voi silti olla erityisen käyttökelpoinen. Siitä voi saada kauniin hunajanväristä hilloa kuten ruoveteläisestä 'Yläkautun omenasta' tai aromikasta tuoremehua kuten laihialaisesta 'Kustaan paras' -omenasta. Jotkut paikallislajikkeet maistuvat hyviltä kuivattuna. Omenaviinin tai siiderin valmistukseen löytyy hyviä ominaisuuksia vaatimattomammistakin omenista. Omena voi olla monella tapaa hyödyllinen.

Käyttökelpoisen omenan aikaansaaminen siemenestä lähtien on pitkä ja kärsivällisyyttä vaativa urakka. Kun sellainen omena syntyy, tuntee puun kasvattaja ansaittua ylpeyttä. Ylpeydestä kertoo se, että puulle on monesti haluttu antaa sen kasvattajan tai tilan nimi, kuten 'Grenman', 'Gallen', 'Snygg', 'Kerppolan kesä' ja 'Eljakselan nauris'. Ylpeys paikallislajikkeesta ei jää pelkästään perheen tai suvun piiriin, vaan monilla paikkakunnilla on ymmärretty oman seudun paikallislajikkeiden merkitys ja arvo. Näin on tapahtunut Yläneen lisäksi esimerkiksi Kuusankoskella, jossa Aholan puutarhakoulusta peräisin olevaa 'Aholan aikainen' -omenaa on lähdetty lisäämään.

Kestävä, olosuhteisiin ja ilmastoon sopeutunut puu saattaa elää vuosisadan, jopa enemmänkin. Monet kuvaavat, miten vanhasta hedelmäpuusta tulee erottamaton osa pihapiiriä. Hedelmän laadulla ei ole niinkään merkitystä, kunhan puu kukkii kauniisti ja on laajalatvuksisena pihan tunnelman luoja.

Kun samassa nurkkapuussa yhdistyvät kestävyys ja hyvä maku, siitä tulee myös kaupallisesti merkittävä. Korpelan torpalla 1895 syntynyt 'Huvitus'-omena oli useita vuosia kauppavakiolajikkeena, samoin Lavian pitäjässä, kansakoulun pihassa kasvanut 'Lavia'-omena. Niiden merkitys ei jäänyt vain paikalliseksi, vaan niistä on tullut valtakunnallisesti tärkeitä lajikkeita.


Alkuperäinen lähde: HEINONEN, MAARIT, KINNANEN, HILMA, VALO, RITVA, ANTONIUS, KRISTIINA, ALA-KAARRE, JAANA. 2014. Nurkkapuut kansan sydämessä. Teoksessa: Viljelykasvien geenivarat talteen ja käyttöön : Suomen kansallisen kasvigeenivaraohjelman 10-vuotisjuhlaseminaarin (29.8.2013) satoa / Elina Kiviharju (toim.). MTT Raportti 139: p. 40-43.