Suomalaisessa hedelmänviljelyn historiassa on lukuisia nurkkapuiden selviytymistarinoita. Nurkkapuut ja niistä laajempaan viljelyyn levinneet paikallislajikkeet ovat mahdollistaneet omenan kasvattamisen kotipihassa yhä pohjoisemmassa, aina 66. leveyspiirillä asti ja suotuisissa pienilmasto-oloissa sitäkin pohjoisempana. Suurella osalla nurkkapuista ei ole kaupallisen viljelyomenan edellyttämiä ominaisuuksia, mutta nurkkapuun suuri arvo on siinä, että se tuottaa hedelmää, joka on riittävää kotitarpeisiin.

Näillä vuosikymmenten ja jopa vuosisatojen saatossa ankariin olosuhteisiin sopeutuneilla siemensyntyisillä paikallislajikkeilla on ollut merkittävä rooli suomalaisessa omenanjalostuksessa, sillä niistä on haettu sitä talvenkestävyyttä, jolla kaupallisenkin omenanviljelyn rajaa on hivutettu vähän kerrallaan pohjoisemmaksi. Ilman tätä yksittäisten kansalaisten tekemää alkujalostusta olisi organisoitu omenanjalostus ollut mahdottoman edessä. Edelleen etsitään tältä pohjalta talvenkestävyyden lisäksi esimerkiksi tautien kestävyyttä.

Ne nurkkapuut, jotka ovat levinneet laajempaan viljelyyn, muodostavat Suomelle arvokkaan omenan kasvimateriaalin, jota kansallisesti halutaan säilyttää elinvoimaisina myös tuleville sukupolville ja yhteiskunnan tarpeisiin. Paikallislajikkeet muodostavat suurimman osan Luonnonvarakeskuksen kasvigeenivarallisten omenan säilytyskokoelman lajikkeista. Tällaisten kokoelmien riskialttiuden vuoksi on kuitenkin tärkeää vaalia näitä arvokkaita paikallislajikkeita myös niiden alkuperäisessä ympäristössä eli kotipuutarhoissa ja taimistoissa, missä niiden arvo on tunnustettu ja niitä on arvostettu tähänkin asti.

Taimien hyvä ja helppo saatavuus on johtanut siihen, että omenapuiden kasvattaminen siemenestä ei ole enää niin yleistä kuin se oli vielä 50 vuotta sitten. Nykyään omena- ja päärynäpuiden kasvattaminen siemenestä on puhtaammin harrastuspohjaista toimintaa, jossa halutaan nähdä millainen hedelmäpuu ominaisuuksiltaan kasvaa siemenestä. Enää ei ole tarvetta kasvattaa siemenpuuta hedelmäsadon saamiseksi. Tulevaisuus näyttää tuleeko näistä nurkkapuista uusia paikallislajikkeita, joita halutaan ottaa myös muihin pihoihin kasvamaan. Kävipä niille jatkossa miten tahansa, edelleen itse siemenestä kasvatettu puu on omistajansa sydäntä lähellä.

Alkuperäinen lähde: HEINONEN, MAARIT, KINNANEN, HILMA, VALO, RITVA, ANTONIUS, KRISTIINA, ALA-KAARRE, JAANA. 2014. Nurkkapuut kansan sydämessä. Teoksessa: Viljelykasvien geenivarat talteen ja käyttöön : Suomen kansallisen kasvigeenivaraohjelman 10-vuotisjuhlaseminaarin (29.8.2013) satoa / Elina Kiviharju (toim.). MTT Raportti 139: p. 40-43.