8.3.2019 Sakari Ahola

Yksi hallitusohjelman ja sitä tukevien kärkihankkeiden keskeisiä tavoitteita on nopeuttaa siirtymistä toiselta asteelta korkeakoulutukseen. Tavoitteen saavuttamiseksi on uudistettu erityisesti korkeakoulujen opiskelijavalintoja, mutta vaikutukset ovat toistaiseksi olleet vähäisiä (Ahola, Asplund & Vanhala 2018). Opiskelijavalintojen uudistamisen ohella lisätään lukioiden ja korkeakoulujen sekä työelämän välistä yhteistyötä. Tätä silmällä pitäen lukiolaki uudistettiin. Laki tulee voimaan 1.8.2019 (SA 714/2018) ja sen tarkoituksena on vahvistaa lukiokoulutuksen järjestäjien yhteistyövelvoitteita, erityisesti lukioiden ja korkeakoulujen välistä yhteistyötä. Osa lukiokoulutuksen oppimäärän opinnoista olisi järjestettävä yhteistyössä yhden tai useamman korkeakoulun kanssa. Opetus olisi lisäksi järjestettävä niin, että opiskelijalla on mahdollisuus kehittää kansainvälistä osaamistaan sekä työelämä- ja yrittäjyysosaamistaan. Lakiin kirjattiin myös lukiokoulutuksen jo suorittaneen oikeus saada koulutukseen hakeutumiseen ja urasuunnitteluun liittyvää jatko-ohjausta.

Yhteistyön nykytilaa ja kehittämistarpeita selvittänyt opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä (OKM 2019) linjasi yhteistyön tavoitteita koulutukseen siirtymisen nopeuttamista silmällä pitäen seuraavasti:

• Tutustumisjaksoja tulisi tarjota kummallekin korkeakoulusektorille, erityisesti ammattikorkeakouluihin koska nuoret ylioppilashakijat keskittävät hakunsa entistä selvemmin yliopistoihin (vrt. Ahola & Spoof 2019).
• Yhteistyössä tulisi painottaa sellaisia aloja, jotka eivät liity suoraan lukio-opintoihin, sekä vähemmän tunnettuja työelämän aloja.
• Yhteistyössä tulisi painottaa aloja, joiden suosio on vähäistä suhteessa koulutuspaikkojen määrään – esimerkkinä mainitaan tekniikan ja luonnontieteiden alat.

Kaiken kaikkiaan ajatus on, että kun lukiolaiset pääsevät tutustumaan laajasti erilaiseen korkeakoulutarjontaan, se voisi tasata eri sektoreiden ja joidenkin vuodesta toiseen suosittujen alojen hakupainetta. Aivan eri asia on kuitenkin se, miten tämänlaiset muutokset koulutukseen hakeutumisessa vaikuttaisivat uusien ylioppilaiden koulutukseen sijoittumiseen. Tältä osin Tilastokeskuksen tilastot kertovat, että uusien ylioppilaiden välitön koulutukseen sijoittuminen on viime vuosina entisestään vaikeutunut. Uusimman, vuoden 2017 ylioppilaita koskevan tilaston mukaan jatko-opiskelupaikkaa haki kolme neljästä ylioppilaasta ja heitä viidennes sai paikan yliopistosta, 12 prosenttia ammattikorkeakoulusta ja nelisen prosenttia toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta. Valtaosa jäi siis tutkintotavoitteisen koulutuksen ulkopuolelle (TK 2018).

Aikaisemmat tutkimustiedot kertovat, että nuorten koulutuspreferenssit ovat suhteellisen pysyviä (esim. Galli & Ahola 2011). Korkeakoulutukseen ja eri aloille hakemiseen vaikuttavat jonkin verran suhdanteet ja aloihin liittyvät ”muoti-ilmiöt”, mutta muutoin eri alojen, erityisesti ns. hakupainealojen suosio on pysyvää ja vakaata. Viime vuosina tehdyt korkeakoulujen opiskelijavalintojen uudistukset ovat saaneet aikaan jonkin verran muutoksia erityisesti tuoreiden ylioppilaiden hakukäyttäytymiseen. Asiaa on tarkasteltu oheisissa kuvioissa Vipusen hakijatilastoista. Kuvioissa on esitetty ensisijaisten hakijoitten suhteelliset alapreferenssit, ja tuoreiksi ylioppilaiksi on katsottu alle 20-vuotiaat, jotka ovat hakeneet Suomessa suoritetun ylioppilastutkinnon ja/tai lukion päättötodistuksen perusteella (Vipusen pohjakoulutus-muuttuja). Tarkastelussa ovat mukana vain kevään yhteishauissa ensimmäisen syklin koulutuksiin hakeneet.  

Vaikka korkeakoulutukseen haetaan molemmat sektorit kattavan yhteisen hakuportaalin kautta (Opintopolku), kuvioissa on tarkasteltu alojen suosiota erikseen yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Yliopistokoulutuksen suosion kasvusta johtuen muuten ei nähtäisi, mitkä alat ovat kasvattaneet suosiotaan ammattikorkeakoulujen sisällä. Tarkastelu alkaa vuodesta 2015, jota on merkitty kuvioissa 100:lla. Esitys perustee siis indeksilukuihin, koska koulutusalat jakautuvat hyvin vahvasti suuriin ja pieniin aloihin. Esimerkiksi yliopistosektorilla eniten ensisijaisia hakijoita suuntasi keväällä 2018 kauppatieteeseen (18,5 %), kun pienimpien alojen hakijaosuus oli alle prosentin. Vastaavasti ammattikorkeakouluissa (AMK:n kuviossa on käytetty koulutusala taso 1 luokitusta, yliopistokuviossa luokitus on vuoden 1995 koulutusluokituksen mukainen) melkein puolet ensisijaisista hakijoista haki terveys- ja hyvinvointialojen koulutuksia (43 %) pienen kasvatusalan saadessa alle prosentin hakijoista. Koska tarkasteltavia aloja on runsaasti, kuvioissa ovat vain ne alat, joiden suhteellinen suosio on kasvanut vuodesta 2015 vuoteen 2018.

Yliopistosektorin kuviosta nähdään, että suhteellista suosiotaan ovat vuodesta 2015 vuoteen 2018 kasvattaneet erityisesti tutut hakupainealat, oikeus- lääke- ja kauppatiede sekä taidealat. Myös teknistieteellinen koulutusala on lisännyt suosiotaan. Kuviosta voi aistia myös sen, että mukana on paljon vuotuista satunnaisvaihtelua erityisesti pienten alojen kohdalla. Myöskään määrällisesti muutokset eivät ole kovin suuria. Esimerkiksi teknistieteelliselle alalle haki kevään 2015 yhteishaussa 13 prosenttia tuoreista ylioppilaista. Kevään 2018 yhteishaussa osuus oli 16 prosenttia. Nuppilukuna tämä tarkoittaa noin 500 hakijaa enemmän. Yhteensä tuoreita ylioppilashakijoita yliopistoissa oli kevään 2018 haussa 14 536.

Kuviossa mielenkiinto kohdistuu erityisesti vuoteen 2016, jolloin ensikertalaiskiintiöt otettiin käyttöön. Näyttäisi siltä, että lähes kaikilla hakupainealoilla tuoreiden ylioppilaiden kiinnostus niitä kohtaan lisääntyi. Voidaan ajatella, että moni sellainen hakija, joka ei olisi muutoin uskaltanut laittaa vaikeapääsyistä alaa ensisijaiseksi hakukohteekseen, on nyt niin tehnyt ensikertalaiskiintiön tuomaan etuun luottaen. Kauppatieteessä vastaavaa ilmiötä ei ole havaittavissa. Sen sijaan alan hakijaosuus kasvaa vuodesta 2017 vuoteen 2018, jolloin todistusvalinnan osuutta kasvatettiin selvästi. Myöskään tekniikassa ei nähdä muutosta vuoteen 2016 tultaessa. Tämän jälkeen alan suhteellinen suosio on ollut kasvussa. Tekniikassa ensikertalaisten osuus valituista on ollut muita aloja selvästi laajemman todistusvalinnan ansiosta perinteisesti korkea, eikä vuonna 2016 käyttöön otetuilla kiintiöillä arveltukaan olevan oleellista merkitystä (ks. DIA-yhteisvalinta). Syynä suosion kasvuun onkin mitä todennäköisimmin alan jatkuvasti parantuneet työmarkkinanäkymät.

Niistä, jotka ovat hakeneet ensisijaisesti AMK:ihin, entistä useampi on suunnannut hakunsa tekniikan ja liikenteen alalle, luonnontieteisiin (ICT), luonnonvara- ja ympäristöalalle sekä viimeisimpänä tarkasteluvuonna sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalle. Myös AMK:n kuviossa näkyy pienten alojen kohdalla vuotuinen vaihtelu. Aineoastaan tekniikan ja liikenteen alalla suhteellisen suosion kasvu on ollut melko tasaista. Vuonna 2015 alalle suuntasi 17 prosenttia sektorin ensisijaisista hakijoista ja vuonna 2018 pari prosenttiyksikköä enemmän. Muutos on siis ammattikorkeakoulujenkin osalta varsin pieni. Vaikka alan suhteellinen osuus kasvoi, oli hakijoita kuitenkin vuonna 2018 määrällisesti 65 vähemmän kuin vuonna 2015 sektorin hakijamäärän laskusta johtuen. Yhteensä tuoreita ylioppilashakijoita kevään 2018 haussa AMK:issa oli 4943. 

Ainakaan toistaiseksi siis toive lukion päättäneiden korkeakouluvalintojen monipuolistumisesta ei ole toteutunut. Yhtäältä tuoreet ylioppilaat suuntaavat hakunsa entistä enemmän yliopistosektorille ja toisaalta yliopistoissa hakupainealojen suosio on pysynyt vakaana. Sama trendi nousee esiin myös Kun koulu loppuu -tutkimusten tuloksissa (TAT 2018). Entä mitä sitten käytännössä tapahtuisi, jos nuorten hakukäyttäytyminen muuttuisi radikaalisti? Jos hakupainealojen suosio laskisi niin, että hyväksymisasteet paranisivat, mihin näiltä aloilta poistuvien pitäisi tai kannattaisi hakea, jotta heidän mahdollisuutensa saada koulutuspaikka paranisi – vai paranisiko se itse asiassa lainkaan? Koska koulutukseen hakeutuminen ja pääsy on eräänlaista nollasummapeliä, tarkoittaisi jonkin alan hakupaineen väheneminen vain jonkin muun alan hakupaineen kasvua. Palaamme tähän asiaan myöhemmin tässä blogissa.

Lähdeviitteet:

Ahola, S. & Spoof, J. 2019. Todistusvalinnat ja opintojen nopeuttamispolitiikka – tapaus kauppatiede. Tiedepolitiikka 1/2019 (tulossa).

Ahola, S., Asplund, R. & Vanhala, P. 2018. Opiskelijavalinnat ja korkeakouluopintojen nopeuttaminen. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 25/2018. Valtioneuvoston kanslia.

Galli, L. & Ahola, S. 2011. Opiskelijanäkökulma tutkinnonuudistukseen. Koulutussosiologian tutkimuskeskuksen raportti 77. Turku: Turun yliopisto.

SA 714/2018 Lukiolaki. Finlex.

TK 2018. Koulutukseen hakeutuminen 2017. SVT, Koulutus 2018. Helsinki: Tilastokeskus.