26.11.2019, Timo Salminen ja Helena Aittola

Suomen korkeakoulutuksen ja tutkimuksen 2030 vision tavoitteena on muun muassa nostaa koulutustasoa niin, että vähintään puolet nuorista aikuisista suorittaa korkeakoulututkinnon.

Koulutusjärjestelmämme yhtenä ongelmana on kuitenkin hidas siirtyminen lukiosta korkeakoulutukseen: noin kolmannes uusista ylioppilaista siirtyy jatko-opintoihin välittömästi lukion jälkeen ja välivuoden pitäminen on yleistynyt (OKM 2017; TK 2018).

Tähän ongelmaan on pyritty vastaamaan kehittämällä korkeakoulujen opiskelijavalintoja ja lukioiden ja korkeakoulujen sekä työelämän välistä yhteistyötä. Opiskelijavalintauudistusten vaikutukset ovat toistaiseksi olleet kuitenkin vähäisiä (Ahola, Asplund & Vanhala 2018; Ahola & Spoof 2019). Yhteistyötä taas on kokeiltu ja kehitetty lukuisissa hankkeissa. Tälle toiminnalle on kuitenkin leimallista paikallisuus ja pirstaleisuus ja siltä puuttuu valtakunnallinen ja strateginen ulottuvuus (Valtiontalouden tarkastusvirasto 2015; OKM 2017). Uuden 1.8.2019 voimaan tulleen lukiolain tavoitteena on yhteistyön laajentaminen ja syventäminen. Haasteena on yhteistyön alueellinen kattavuus ja tasa-arvoisuus. Miten varmistetaan yhteistyön toimivuus myös korkeakoulupaikkakuntien ulkopuolella ja maaseudulla?

Tämä huoli tuli esille myös SISU-hankkeen rehtorikyselyssä: Lukioiden etäisyyden korkeakoulupaikkakunnalta nähtiin vahvistavan alueellista eriarvoisuutta lukioiden kesken, vaikka esimerkiksi verkkokurssien myötä tätä voidaan lieventää.

Ohessa muutaman rehtorin kommentti aiheeseen liittyen:

Toiminta on eriarvoista eri puolilla maata. Yliopisto- ja korkeakoulupaikkakunnilla on konkreettiset mahdollisuudet olemassa. Muualla yhteistyö on satunnaisempaa, usein verkkoon perustuvaa.

Samma förutsättningar måste finnas även för gymnasier på landsbygden! Möjligheten till samarbete med högskolor skall ske på lika villkor, vare sig man bor i en högskolestad eller någon annanstans. Kraven nu och i nya läroplanen gör att gymnasisterna tävlar på ännu mer ojämlika villkor, såväl under gymnasietiden som inför fortsatta studier!

Kuten kuviosta 1 nähdään, lukioiden korkeakoulu- ja työelämäyhteistyön maantieteelliseen toteuttamiseen liittyvät seikat koettiin kyselyn mukaan (AVI-alueittain tarkasteltuna) kaikkein haastavimmaksi Pohjois-Suomen lukioissa (94 %) ja Lapissa (89 %; Lapissa vain 9 vastaajaa); Etelä-Suomessakin asian kokee haastavaksi tai erittäin haastavaksi yli puolet (53 %). Maantieteellinen haastavuus toteuttaa korkeakouluyhteistyötä on todennäköisesti myös yksi syy siihen, että yhteistyö ei ole vielä kovin vakiintunutta, etenkään Pohjois-Suomessa: Vähiten säännöllistä korkeakouluyhteistyötä tehdään Pohjois-Suomen lukioissa (44 %); eniten Etelä-Suomessa (56 %).

Kuvio 1. Yhteistyön maantieteellisen toteuttamisen haasteellisuus AVI-alueittain (%)

Kun tarkastellaan yksittäisiä korkeakouluyhteistyön muotoja, niin eri alueiden välillä on myös eroja. Esimerkiksi korkeakoulun kanssa yhdessä toteutettavan kurssin mainitsi noin puolet Etelä-, Lounais- ja Länsi/Sisä-Suomen sekä Lapin lukioista, kun taas Itä- ja Pohjois-Suomessa vain joka kymmenes lukio tarjosi tällaista kurssia. Erilaiset avoimen yliopiston/ammattikorkeakoulun kurssit osana lukion kurssisuoritusta olivat kuitenkin yleisempiä Itä- ja Länsi/Sisä-Suomessa, joissa yli puolet lukioista mainitsi toteuttavansa niitä, kun taas Etelä- ja Lounais-Suomessa sekä Lapissa vain kolmannes ja Pohjoisessa vain viidennes.

Alueellisia eroja on nähtävissä myös työelämäyhteistyössä. Eniten säännöllistä työelämäyhteistyötä tehdään - ehkä yllättäen - Pohjois-Suomen lukioissa (63 %) ja selvästi muihin alueisiin verrattuna vähemmän Itä-Suomen lukioissa (39 %). Kun eri yhteistyön muotoja tarkastellaan, niin esimerkiksi lukion kursseja työelämän kanssa toteutti Itä-Suomen lukioista vajaa kolmannes ja Lapissakin vain kaksi lukiota, kun muilla alueilla lähes puolet ja Etelässä yli puolet (56 %). Myös opiskelijoiden TET-harjoittelua toteutettiin Itä-Suomen lukioissa noin kolmanneksessa, kun muiden alueiden opetussuunnitelmiin se kuului vajaalla puolella lukioista ja Länsi/Sisä-Suomessa yli 58 prosentilla. Lue lukiolaisten työelämään tutustumisesta tarkemmin aiemmasta SISU-blogista.

Taulukkoon 1 on vielä koottu muutamia muita korkeakoulu- ja työelämäyhteistyön muotoja, joissa näkyy eroja AVI-alueittain tarkasteltuna ja joissa on potentiaalia kehittää yhteistyötä. Orientaatio-/kurkistuskursseja osana lukion kursseja voisi olla vielä enemmän; korkeakouluopettajat voisivat vierailla enemmän lukioissa ja vastavuoroisesti taas lukion opettajat ja opot korkeakouluissa. Työelämän toimijat vierailevat jo lukioissa melko paljon, mutta opettajat/opot näyttävät vierailevan vähemmän työpaikoilla. Alumnien vierailuita lukioissa on puolestaan muita alueita enemmän Etelä- ja Itä-Suomessa. Yksi hyvä tapa toteuttaa työelämäyhteistyötä on myös kesätyöpaikkojen hankinta yhteistyössä työnantajien kanssa.

 

Taulukko 1. Niiden lukioiden osuus sijaintialueittain, joissa yhteistyömuoto on käytössä

Korkeakouluyhteistyö	Etelä-Suomi (n=41)	Lounais-Suomi (n=29)	Itä-Suomi (n=26)	Länsi-/Sisä-Suomi (n=38)	Pohjois-Suomi (n=16)	Lappi (n=9)
Orientaatio-/kurkistuskurssi, joka on osa lukion kurssia	22,0	41,4	11,5	23,7	12,5	22,2
Alumnien vierailut lukiossa	70,7	44,8	76,9	39,5	31,3	44,4
Korkeakouluopettajien / muun hlökunnan vierailut lukioon	56,1	69,0	42,3	52,6	31,3	44,4
Lukion opettajien/opojen vierailut korkeakouluun	80,5	79,3	61,5	84,2	87,5	55,6
Työelämäyhteistyö	Etelä-Suomi (n=39)	Lounais-Suomi (n=28)	Itä-Suomi (n=26)	Länsi-/Sisä-Suomi (n=38)	Pohjois-Suomi (n=14)	Lappi (n=6)
Muu lukiolaisten tutustuminen (ei TET) työpaikoilla	66,7	53,6	69,2	63,2	64,3	83,3
Muu opettajien/opojen tutustuminen työpaikoilla	38,5	28,6	46,2	23,7	14,3	33,3
Työelämän toimijoiden vierailut lukiossa	82,1	82,1	92,3	86,8	78,6	83,3
Kesätyöpaikkojen hankinta työnantajien kanssa	38,5	39,3	46,2	52,6	64,3	50,0

 

Kaiken kaikkiaan lukioiden korkeakoulu- ja työelämäyhteistyön toteuttamisen katsottiin edellyttävän paljon sekä lukioiden henkilöstön työpanosta että taloudellisia resursseja, minkä vuoksi huolta kannettiin resurssien riittävyydestä ja jatkuvuudesta. Rahoituksen hankeperustaisuus arvioitiin kestämättömäksi ratkaisuksi toiminnan kehittämisessä. Uusi lukiolaki, käynnissä oleva opetussuunnitelmauudistus (LOPS 2021) ja korkeakoulujen opiskelijavalintauudistukset asettavatkin uudenlaisia vaatimuksia lukio-opintojen järjestämiselle sekä lukiolaisten ohjaukselle ja neuvonnalle, jotta lukiokoulutuksen tasa-arvoisuus toteutuisi ympäri Suomen - paikkakunnasta, alueesta tai lukion koosta riippumatta. Erityisesti pienten lukioiden voimavaroihin tulee kiinnittää huomiota (ks. esim. Kaleva 10.8.2019), opiskelijoiden jaksamista ja hyvinvointia unohtamatta (ks. esim. HS 7.11.2019a). Kyselyssä tuli esille myös verkostomaisen toimintatavan kehittäminen, jota esimerkiksi Pohjois-Karjalassa maakunnallisena toimintana ollaan kehittämässä lukioiden ja työelämän yhteistyöhön. Myös opiskelijat kannattaa ottaa mukaan kehittämään lukioiden korkeakoulu- ja työelämäyhteistyötä (ks. esim. HS 7.11.2019b).

Lähteet:

Ahola, S., Asplund, R. & Vanhala, P. 2018. Opiskelijavalinnat ja korkeakouluopintojen nopeuttaminen. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 25/2018.

Ahola, S. & Spoof, J. 2019. Todistusvalinnat ja opintojen nopeuttamispolitiikka - tapaus kauppatiede. Tiedepolitiikka 44 (1): 7-22.

OKM 2017. Lukioselvitys. Kooste lukion nykytilaa ja kehittämistarpeita koskevista selvityksistä ja tutkimuksista. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:49

TK 2018. Koulutukseen hakeutuminen 2017. Tilastokeskus. https://www.stat.fi/til/khak/2017/khak_2017_2018-12-13_fi.pdf

Valtiontalouden tarkastusvirasto. 2015. Yhteistyö opintojen ohjauksessa ja uraohjauksessa. Tuloksellisuustarkastuskertomus. 5/2015.