Taas lähdettiin ratikalla, tällä kertaa Alicantea kauemmas La Vilan kaupunkiin. Matkustus kesti yhteensä kaksi tuntia. Perillä menimme arkeologiseen museoon, jossa oppilaita ohjasi museon työntekijä, ja tutustuminen näyttelyyn alkoi etsimällä vastauksia vihjeistä. Hienosti oppilaat siinä myös onnistuivat, ja vastauksia käytiin läpi yhdessä keskustellen, aiheena taikausko.



Lounaseväät syötiin rannassa... Loputtoman tuntuisessa Välimeren rannassa, jonka kävelykatualuetta reunustivat eriväriset talot, josta kaupunki tunnetaan. Villajoyosaa kutsutaan Espanjan värikkäimmäksi kaupungiksi tästä syystä, muun rakennuskannan ollessa lähinnä valkoista. Taustatutkimukseni mukaan kaupungin kalastajat toivat tyylin mukanaan Etelä-Ranskasta ja Italiasta, ja perinnettä on jatkettu tähän päivään saakka tässä tietyssä kaupunginosassa rantabulevardin läheisyydessä. Myös kalastus on täällä edelleen voimissaan, sillä merellä näkyi valtavat kalastuslautat. Ja kyllä, täällä on palmuja, ja taas oli hellepäivä +25.





Ratikalla taivallettiin hitaasti takaisin San Vicenteen, mutta se oli niin täynnä, että kaikki eivät päässeet istumaan tämän pitkän matkan aikana, ja tungos oli kova. Oppilaat saivatkin tästä hyvää kokemusta siitä, kun vieraiden ihmisten kanssa joutuu änkemään ahtaasti lähekkäin. Oppaamme eli Erasmus-opekollegamme selittivät ruuhkan johtuvan raitiovaunujen lakosta.
Matkan aikana ehti taas jutella paljon, ja jutun taso alkoi olla oppilailla jo aika levotonta. Joko matkaväsymystä ilmassa tai sitten vieraskoreus on karissut. Mutta kertomusten perusteella oppilaamme ovat jo aika väsyneitä pitkien päivien jäljiltä, jotka jatkuvat espanjalaisten kanssa iltamyöhään, kun kodeissa syödäänkin vasta klo 21-23. Ylös pompataan aina aikaisin, koska joka päivä ohjelma alkaa kahdeksalta.

 

Samilla oli erikoisen hieno ilta luvassa: La Liga -ottelu toisessa kaupungissa. Perille pääsi, sen verran tiedän toistaiseksi. Tarina jatkuu seuraavan päivän postauksessa...