Eileen Carney Hulme "Belonging"

small spaces of silence
in between borrowed breaths
arms tighten
at the whisper of a name

all the words of the heart
the unanswered questions
are at this moment
blue rolling waves

Palasin juuri elämäni hienoimmalta kuuden kilometrin "vaellukselta". Tiesin, että Irlannin rannikko on kaunista, mutta silti todellisuus yllätti. Olin mykistynyt! Howth Cliff tarjoili meille aurinkoisen ja ikimuistoisen iltapäivän.

Tuuli oli hurja (esim. lautta läheiseen pieneen saareen nimeltään Ireland`s Eye ei kovan tuulen vuoksi kulkenut), allot iskivät pauhaten kallioseinämiin ja lokit kirkuivat. Oli pakko pysähtyä vähän väliä ihastelemaan näkymiä ja ottamaan valokuvia. Ja samalla piti varoa, ettei vain horjahtaisi alas jyrkänteeltä. 

Ennen lähtöämme Howthiin vietimme mukavan koulupäivän opiskellen. Harjoittelimme adjektiiveja kuvailemalla erilaisia tavaroita, keksimme myyntipuheita mitä kummallisemmille tavaroille, kyselimme toistemme kokemuksia harjoitellen samalla aikamuotoja ja kuulimme myös mielenkiintoisia asioita irlantilaisista ja heidän tavoistaan. Osaan nyt sanoa esimerkiksi "ole hyvä" irlantilaisittain eli "no worries" ja tervehtiä kuiten paikalliset eli "howarya" (how are you, lausutaan nopeasti putkeen, merkitys sama kuin meillä "moi").