Tunturit ovat Pohjois-Suomen vuorimaisia muodostumia. Mielikuvissa tyypillinen tunturi on usein pyöreähuippuinen kero. Tunturin laki on puuton paljakka. Paljakka syntyy karujen sekä kylmien ilmasto-olosuhteiden takia.

Lapin korkeat huiput ovat alttiita kovalle pakkaselle ja tuulelle. Koska puut eivät menesty tällaisissa olosuhteissa, eliöstöllä on entistä vähemmän suojaa sääilmiöitä vastaan. Siksi paljakan kasvisto on sopeutunut olosuhteisiin usein pienellä maanmyötäisellä kasvutavallaan. Myös eläimet ovat pieniä ja pääsevät suojaan lumen alle tai kivenkoloihin.

​​
Halti on Suomen korkein kohta.

Tunturin rinteellä on erilaisia kasvillisuusvyöhykkeitä. Aivan tuntureiden juurella kasvaa havumetsää. Kun noustaan korkeammalle, tunturikoivusta tulee valtapuu. Puurajan tuntumassa tunturikoivut vaihtuvat vaivaiskoivuiksi. Mitä pohjoisemmassa ollaan, sitä matalammalta puuraja alkaa.

Kiiruna viihtyy tunturin laella.