Viimeisimmän jääkauden mannerjää vei mennessään lähes kaiken irtaimen aineksen kallioperämme päältä.
Tästä syystä sen päällä nykyään oleva maaperä on hyvin ohutta, keskimääräisesti paksuudeltaan vain 3–4 metriä.

Toisaalta maaperä peittää peruskalliomme lähes kokonaan, koska paljaina loistavia kohtia on vain muutaman prosentin verran sen pinta-alasta.

Syntytavoiltaan maaperän muodostavat maalajit voidaan jakaa kahteen luokkaan: kivennäis- ja eloperäiset maalajit.


Kivennäismaalajit ovat pieniä kallion kappaleita. Sora, hiekka, hieta, hiesu ja savi ovat kivennäismaalajit.

Kivennäismaalajit ovat syntyneet, kun kallio on rapautunut ja jauhautunut hienommiksi aineiksi. Mannerjäätikön peittämillä alueilla tämä on yleensä tapahtunut jäätikön ja sen sulamisvesien vaikutuksesta. Raekokonsa perusteella kivennäismaalajit jaetaan viiteen ryhmään: sora, hiekka, hieta, hiesu ja savi.

Hiekkaa ja soraa on suuria määriä reunamuodostumissa ja pitkittäisharjuissa. Hieta ja savi ovat puolestaan tyypillisiä alavilla alueilla, kuten Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla.

Yleisin kivennäismaalajimme on moreeni, joka on syntynyt mannerjään jauhaessa ja sekoittaessa monen kokoista ainesta keskenään. Moreenissa on sekaisin muun muassa hiekkaa ja soraa. Hienojakoiset ja vähäkiviset moreenimaat soveltuvat viljelyyn, loput metsämaaksi.

Eloperäiset maalajit ovat saaneet alkunsa maahan joutuneista ja maatuneista kasvien lehdistä, juurista, oksista sekä eläinten jäänteistä. Eloperäisissä maalajeissa on yleensä mukana myös jonkin verran kivennäismaalajeja. Suurin osa Pohjolan eloperäisistä maalajeista on syntynyt viimeisimmän jääkauden jälkeen.

Havumetsien tyypillinen maalaji on kangasturve, joka on heikosti maatunutta.

Multa, joka on kaikkein ravinteikkain maalajimme, on lehtojen ja peltojen maalaji. Siinä eliöiden jäänteet ovat sekoittuneet hienoon saviainekseen ja meillä se on otettu enimmäkseen viljelykäyttöön.

Vetinen suoturve on soiden vallitseva maalaji, vesistöjen pohjilta on yleensä leijua tai mutaa.



Wikipedia: maalajit