Lontoon pommitukset (The blitz)

Lontoon pommituksilla tarkoitetaan natsi-Saksan ilmavoimien eli Luftwaffen suorittamia ilmaiskuja Lontooseen toisen maailmansodan aikana. Pommituksia tehtiin 7. syyskuuta 1940 alkaen ja ne päättyivät 11. toukokuuta 1941. 

Saksa miehitti Puolan 1939 ja pian tämän Britannia julisti sodan Saksaa vastaan. Sodanjulistuksen jälkeen Brittiläiset alkoivat ennakoida Saksan mahdollisia pommituksia ja suurin osa ihmisistä muutti maaseudulle asumaan. Pommituksia ei kuitenkaan heti kuulunut, joten maaseudulle muuttaneet alkoivat pikkuhiljaa palata takaisin kaupunkiin. 

Iso-Britanniaan oli tehty aiempia Luftwaffen pommi-iskuja jo kesäkuusta 1940 lähtien, mutta nämä iskut olivat keskittyneet ainoastaan sotilaallisesti strategisiin kohteisiin, kuten lentokentille, armeijan tukikohtiin ja tehtaisiin. Saksalaisten päästessä Britannian kuninkaallisten ilmavoimien niskan päälle aiheutettuaan paljon tuhoja ja tappioita, Hitler päätti muuttaa saksalaisten taktiikkaa. Hän ajoi sotilaat hyökkäämään Lontooseen tarkoituksenaan luhistaa teollinen toiminta ja siviilien luottamus hallintoonsa. Esimmäiset iskut Lontooseen tehtiin East Endin alueelle 7. syyskuuta 1940.

Pommitukset päättyivät toukokuussa 1941, jolloin Saksalaiset vetäytyivät valmistelemaan hyökkäystä Neuvostoliittoa vastaan.

V-2 -ohjusten käyttö

Ensimmäinen v-2 -isku Lontooseen tapahtui 8. syyskuuta 1944. Iskussa kuoli kolme ihmistä ja 22 loukkaantui. V-2 -ohjuksen tekemä kraateri oli 10 metriä pitkä. Seuraavien kuukausien aikana Englantiin lähetettiin yli 1300 v-2 -ohjusta. Kuolleiden tarkkaa lukumäärää ei tiedetä, mutta arviolta 2724 ihmistä kuoli v-2 -iskuihin Iso-Britanniassa. V-2 -ohjusten uhka loppui 1945, kun brittiläinen armeija ja heidän liittolaisensa etenivät Ranskaan, Belgiaan ja Hollantiin, valloittaen ohjusten laukaisupaikat.