Tänään käveltiin ja PALJON. Hotellilta pääsi näppärästi kävelemään isoon liikenteen risteyskohtaan Placa d'Espanyalle. Siellä sijaitsee mm. härkätaisteluareenasta ostoskeskukseksi muuttunut las Arenas sekä Barcelonan valtava messukeskus Fira Internacional. Matka jatkui venetsialaisten tornien ohi pitkin Avenue de la Reina Maria Cristinaa ja kohti Montjuïcin kukkulaa ja suihkulähteitä, jotka valitettavasti ovat jo nyt suljettuina vesipulan vuoksi. Näköala parani sitä mukaa mitä ylemmäs kiipesimme. Museu Nacional d'Art de Catalunyan edessä parveilikin turisteja ottamassa näköalakuvia. Vietimme reilun tunnin viileässä taidemuseossa ja ehdimme ihastella vain murto-osan taideaarteista. Kahvitauon jälkeen matka jatkui ylös kukkulan rinnettä halki kukkivien ja tuoksuvien puutarhojen, ohi etnologian ja Miron museoiden. Keskipäivän lämmössä kapuaminen olikin melko hikinen urakka (keskikesällä urakka saattaisi olla ylipääsemätön), mutta maisemat olivat upeita ja pääsimme ihastelemaan jopa kauniiden papukaijojen kosiopuuhia. Munkkiaratti on eteläamerikkalainen papukaijalaji, joka on levinnyt Espanjaan ihmisten mukana ja on koreudestaan huolimatta vieraslaji ja mitä ilmeisemmin melkoinen riesa.
Vihdoin edessä häämötti kohteemme eli Montjuïcin linna. Linnan pihalla päivystävien kaupustelijoiden jäähileiset vesipullot tulivat tarpeeseen:). Linnaa ehdimme ihastella vain ulkopuolelta, mutta eniten ihastusta herätti uskomaton näkymä merelle ja satamaan. Vaikka alaspäin matka olisi ollut helpompi juttu, päätimme kokeilla köysirataa. Telefèric de Montjuïc oli huima kokemus eikä hinnalla pilattu (10€ yhteen suuntaan/ 15€ molempiin suuntiin ja etukäteen ostettuna olisi saanut vielä hieman alennusta). Köysiradan alemmasta päätepisteestä oli vielä matkaa Paral-lelin metroasemalle ja se väli taitettiin funikulaarilla, jolla voi matkustaa normaalilla metrolipun hinnalla.
Koulussa pohdittiin ensin mitkä asiat tekevät meidät kurssilaiset onnellisiksi ja missä tilanteissa pääsemme ns. Flow-tilaan, jolloin uppoudumme johonkin asiaan niin, että ajantaju katoaa. Mielenkiintoista oli oppia, että Flown tasoja on kaksi - "high-flow" on tila, joka koetaan tekemällä jotain aktiivista toimintaa eli harrastusta tai vaikka kotitehtäviä. Näistä ei seuraa välitöntä dopamiiniryöppyä, mutta ne kehittävät tieto- ja taitotasoja enemmän kuin "low-flow"-tila, joka saavutetaan esim. pelaamalla ja joka on hyvin lyhytkestoista. "high-flow" tilaan pääseminen vaatii hieman enemmän vaivannäköä, motivaatiota ja keskittymistä, mutta sillä on pitkäkestoisempia positiivisia vaikutuksia ja ovat yhteydessä nuoren korkeampaan itsetuntoon.
Seuraavaksi tutustuttiin "terveen mielen lautaseen". Lautasella pitäisi olla tasapaino tiettyjen elämän osa-alueiden välillä. Uni ja liikunta olivat tuttuja juttuja, mutta lisäksi lautaselta löytyivät kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa, keskittyminen eli syvällinen paneutuminen esim. työntekoon. "Play time" on puolestaan vaikka aikaa, jota käytät uusien taitojen kehittämiseen, "down time" on aikaa, jolloin et tee mitään eli toisin sanoen päiväunelmoit ja "time in" tarkoittaa aikaa, jolloin kuuntelet itseäsi ja teet itsearviointia. Itselläni ainakin viimeiset kolme vaativat kehittämistä! Vielä ehdittiin alustaa huomista mindfulness-teemaa eli miten välillä aina rauhoituttaisiin keskittymään juuri tähän hetkeen.