Artikkelin on kirjoittanut yrittäjä, kouluttaja ja tietokirjailija Harto Pönkä yhteistyössä MLL:n kanssa.

Lapsen digitaalisen median käytön tulisi lähteä liikkeelle pohdinnasta, mikä on lapsen ikätasolle sisällöltään ja määrältään turvallista sekä lapsen kehitystä ja oppimista tukevaa. Mediankäytön tavat muodostuvat jo varhain ja on tärkeää pohtia, miten koko perhe käyttää medioita, minkälaisissa tilanteissa mediankäyttö on hyväksyttyä ja miten digitaalisia laitteita ja sisältöjä käytetään yhdessä lapsen kanssa sekä mitä muita aktiviteetteja lapsen päivään kuuluu.

Sopivaa ruutuaikaa on tutkittu laajasti lapsen kehityksen ja mediankäytön vaikutusten näkökulmasta. Vaikka tuntirajat voivat tuntua sopivaa ruutuaikaa pohdittaessa liian typistäviltä, voivat ne olla avuksi käytännössä pelisääntöjen määrittelyssä.

Yleisiä virallisia ruutuaikasuosituksia on WHO:n (World Health Organization) suositus, jossa 2–4-vuotiaille suositellaan ruutuaikaa alle tunti päivässä ja THL:n (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) suositus, jossa suositeltu ruutuaika kouluikäisille on alle kaksi tuntia päivässä. Alle 2-vuotiaille ruutuajan hyötyjä on tutkimuksissa vaikea todentaa ja yleinen linjaus on, että alle 2-vuotiaat hyötyvät eniten digimedioiden sijaan kasvokkaisista vuorovaikutustilanteista ja liikunnasta, joissa lapsi voi harjoittaa kielen kehityksen lisäksi tunne- ja vuorovaikutustaitojaan ja motorisia taitojaan.

Digilaitteet ja -sisällöt vievät helposti aikaa elämän muilta osa-alueilta. Siksi on hyvä miettiä, mikä on lapselle sopiva ruutuaika ja miten se jaksottuu esimerkiksi tavalliseen arkipäivään kuuluvien muiden asioiden kanssa kuten koulun, läksyjen, aterioiden, perheen yhteisen ajan, ulkoilun, leikin, liikunnan ja muiden harrastusten kanssa. Lapsen päivään tulisi kuulua riittävästi ulkoilua ja liikuntaa sekä unta.

 

Aktiivista vai passiivista ruutuaikaa?

Ruutuaika-käsitettä tulee tarkastella monesta eri näkökulmasta ja kiinnittää erityistä huomiota myös siihen, mitä ruudun ääressä tehdään, eikä ainoastaan käytettyyn aikaan. Yksi tapa lähestyä ruutuaikaa on tiedonkäsittelyn aktiivisuuden näkökulmasta. Mitä lapsi tai nuori tekee medioiden äärellä? Edistääkö hän kaverisuhteitaan, oppiiko uusia taitoja, saako onnistumisia?

Kun digitaalinen tiedonkäsittely on luonteeltaan aktiivista sisältöjen hakua, tuottamista ja muokkausta tai keskustelua, ei tällaisen ruutuajan määrää ole yleensä tarpeen rajoittaa. Tärkeää on, että lapsen tai nuoren arki on muuten monipuolista ja sujuvaa. Sen sijaan digitaalisten sisältöjen kuluttaminen (kuuntelu, katselu, lukeminen) ja rutiininomainen samoja toimintamalleja toistava pelaaminen ovat luonteeltaan passiivista tiedonkäsittelyä, jonka liiallisesta määrästä on tutkitusti haittaa.

 

Pohdi miten perheessä käytetään mediaa:

• Käytetäänkö laitteita yhdessä vai istuuko kukin oman laitteensa äärellä?

• Onko vanhemmilla mediavapaita hetkiä? Laitetaanko puhelimet ja tabletit pois ruokapöydässä, illalla tai muissa hetkissä?

• Vuorotellaanko laitteilla? Miten se sujuu?

• Miten huolehditaan, etteivät perheen pienemmät näe isommille tarkoitettuja sisältöjä?

• Mitä pienempi tekee sillä aikaa kun isompi käyttää mediaa?

   

  Ruutuajan vaikutus pienten lasten kehitykseen 

Ruutuaika-käsitettä tulee tarkastella monesta eri näkökulmasta ja kiinnittää huomiota myös siihen, mitä ruudun ääressä tehdään, eikä ainoastaan käytettyyn aikaan. Alle kaksivuotiaita mobiililaitteisiin voivat kiehtoa kovasti, sillä pienten lasten aivojen kehittyminen on kriittisessä vaiheessa kehittämään riippuvuuden nopeasti iloa tuoviin asioihin,  kuten peleihin. Pienen lapsen kohdalla liiallinen ruutuaika on usein pois jostain muusta elintärkeästä kehitystehtävästä, kuten kasvokkaisista vuorovaikutushetkistä, leikistä ja liikunnasta. Tämä voi johtaa lapsen kehityksen viivästymiseen. 

On hyvä huomioida, että digilaitteiden äärellä ollaan lähes aina paikallaan. Motoristen taitojen kehittyminen ei tapahdu normaalisti, jos lapsi viettää runsaasti aikaa paikoillaan fyysisen toiminnan sijasta. Paikallaan olemiseen onkin hyvä kiinnittää huomiota, sillä lapsen aivot kehittyvät yhdessä motoristen taitojen kanssa. 

Miten tunnistaa liiallinen ruutuaika? 

Sellaista ruutuaikaa mikä on pois lapsen mahdollisuuksista saada riittävästi liikuntaa, leikkiä, unta ja kasvokkaisia kohtaamisia on hyvä rajoittaa. Jos lapsen käytös alkaa muuttua ja hän on levoton, pahan tuulinen tai ärtyisä voi se olla merkki siitä, että ruutuaikaa on ollut liikaa. Joskus runsas ruutuaika voi saada aikaan, että lapsi ei malta vaikkapa antaa toisille pelivuoroa pelin tiimellyksessä. Voi olla, että pelissä ei oikein enää mikään onnistu, keskittyminen herpaantuu ja tekeminen ei kuulosta oikein enää hauskaltakaan. Mediankäyttöä on hyvä tauottaa ja palastella pieniin osiin päivän mittaan. Välillä on hyvä pitää taukoja ja tehdä jotain muuta. 

 

Tarkkaile näitä:

• Lapsi tulee pahalle päälle, levottomaksi tai ärtyisäksi

• Kun ei ole enää hauskaa ja mikään ei onnistu

• Lasta ei kiinnosta leikkiä

• Lapsi ei jaksa keskittyä

• Lapsi ei anna toisille (peli)vuoroa

• Fyysiset oireet, kuten päänsärky

Ruutuaika vaikuttaa fysiologiaan 

Liiallinen ruutuaika vaikuttaa monin tavoin myös fysiologiaamme. Erityistä huomiota tulisikin kiinnittää hyvään ergonomiaan ja tauottaa laitteiden äärellä olemista. Päänsärky, niskan ja selän alueen säryt voivat olla merkkejä liiallisesta ruutuajasta. 

Pienillä lapsilla liiallinen ruutuaika voi aiheuttaa myös silmien kehityksen häiriöitä. Liiallinen ruutuaika voi johtaa myös silmien väsymiseen, kuivumiseen ja ärsyyntymiseen. On hyvä muistaa, että silmätkin tarvitsevat rentoutumista välillä. Lähelle katsoessa silmän lihakset tekevät kovasti töitä, kun taas esimerkiksi ulkona, kauas katsoessa, silmän lihakset rentoutuvat. 

Jokainen vanhempi on oman lapsensa paras asiantuntija. Tarkkaile, myötäelä ja havannoi minkälaisia vaikutuksia mediankäytöllä on lapseen. On erilaisia tapoja käyttää medioita ja erilaisia sisältöjä. Mitkä niistä tuo iloa omalle lapselle?