Opiskelijoiden kokemuksia aikuislukiosta

Mauri Kananen on Kotkan aikuislukion ylioppilas 40 vuoden takaa.

 

Mauri Kananen on Kotkan aikuislukion ylioppilas 40 vuoden takaa. Näin hän kertoo opiskelustaan aikuislukiosta ja muistakin elämänsä tapahtumista:

"Synnyin Viitasaarella syrjäkylälle pienviljelijäperheeseen. Molemmat vanhempani kuolivat, kun olin murrosikäinen. Koulunkäynnin jatkaminen ei ollut minulle kansakoulun jälkeen mikään vaihtoehto, vaikka halua ja lukupäätä olisi ollutkin. Nuorena miehenä valitsin valtion pitkän ja kapean leivän. Jäin armeijaan töihin varusmiespalvelukseni jälkeen. 

Palvelin iltalinjan aikana Kyminlinnan linnoituksen sisällä tuohon aikaan toimineessa varuskunnassa, Kotkan rannikkopatteristossa. Aliupseerin uralla etenin ylivääpeliksi. Varuskunnan komentaja everstiluutnantti Pentti Aulaskari sai kannustuksellaan minussa syttymään kipinän opiskeluun. Hakeuduin Ruotsinsalmen lukion iltalinjalle (nykyinen Kotkan aikuislukio) ja suoritin työn ohella ensin keskikoulun oppimäärän. Jatkoin lukioon ja mielessäni oli haaveita jo silloin yliopisto-opintoihin. 

Kesken lukioaikani 2. heinäkuuta 1978 klo 5.58 sattui Kyminlinnassa vakava onnettomuus, kun mieleltään häiriintynyt varusmies oli mennyt yöllä murtautumalla ammusvarastoon ja kerännyt räjähteitä yli 1000 kg kasan ammusten viereen ja sytyttänyt sen räjähtävällä tulilangalla, jota edelsi aikatulilankaa niin paljon, että räjäyttäjä ehti vallialueelta turvaan. Varastoon sijoitetut ammukset räjähtivät niin suurella voimalla, että ääni kuului useiden kilometrien päähän Kotkaan, Karhulaan, Hovilaan, Sutelaan ja Korelaan. 

Ihmeen kaupalla kukaan ei kuollut eikä edes loukkaantunut. Räjähdyksen paineaalto särki ikkunoita ja kivijalkoja murtui laajalla alueella ja sirpaleita lensi jopa kilometrin päähän. Räjähdykset varaston palaessa jatkuivat lähes puoleenpäivään, jolloin palokunta sai palon sammumaan. Asukkaiden muistelut tuolta ajalta muun muassa Facebookin Karhulan sivulla ovat luokkaa: Sota oli syttynyt! Jälkisammutus kesti pitkään ja pioneerit Korialta tulivat raivaamaan kuukausiksi vallialueen sisä- ja ulkopuolelle lentäneitä aseita, ammuksia ja räjähteitä.

Tutkinnassa selvisi räjäyttäjän henkilöllisyys, ja sama varusmies oli jo aikaisemmin talvella murtautunut kyseiseen varastoon ja anastanut sieltä aseita ja patruunoita ym. piilottaen ne takaportin lähelle Helsingin tien tuntumaan lumeen. Tuntematon henkilö oli kätkön hakenut, ja varusmies sai niistä maksuksi rahaa. Tämä oli patteriston historiassa aivan käsittämätön tapahtumaketju, joka sai aikaan yleisen keskustelun sekä korkeamman tahon miettimään, missä ammusvarastojen paikat oikeasti ovat ja millaista vartiointivastuuta varusmiehille voi antaa.

Räjähdyksen aikaan olin ainoana henkilökunnan edustajana paikalla varuskunnassa. Jo aiemmin työtehtävissä vaurioitunut kuuloni heikkeni entisestään. Ei lukioaika muutenkaan vaivatonta ollut, sillä vaimoni kävi kaksivuorotöissä ja meillä oli kaksi pientä poikaa. Lasten hoitokin piti aina järjestää tavalla tai toisella. Päätin kuitenkin, että jatkan loppuun saakka, kun kerran olin aloittanut. Jälkeenpäin laskin, että viiden vuoden aikana käytin yli 4 000 tuntia vapaa-aikaani opiskeluun. 

Keväällä 1980 oli valkolakkitestien aika. Onneksi vuoden alusta alkaen oli tullut voimaan laki opintovirkavapaasta. Sen turvin otin kaksi kuukautta palkatonta virkavapaata, jota en olisi saanut, jollei patteriston sivutoiminen sotilaspastori Raimo Vänskä olisi ollut puhemiehenäni. Ilman virkavapautta ylioppilaskirjoituksiin keskittymisestä muuten ei olisi tullut mitään. Tinnitus häiritsi kielten kuullunymmärtämiskokeissa, mutta niistäkin selvisin. En jäänyt tuleen makaamaan, niin kuin armeijassa sanottiin. Silloinen uusi komentaja piti opiskelujani aivan tarpeettomina, ylioppilaskirjoituksiin valmistautumisviikolle hän määräsi minut ampumaleirille Kirkonmaahan! Iltaopiskeluni oli melkoisten tapahtumien sarja, jonka olen kirjoittanut julkaistavaksi osana Aikuislukion tulevaa kirjaa varten Minun koulutieni.

Lopulta meitä valmistui iltalinjalta keväällä 1980 yhteensä 24 ylioppilasta. Osallistuin salaa kaikilta yliopiston pääsykokeisiin Tampereelle ja pääsin 34-vuotiaana opiskelemaan. Armeijaura päättyi saman tien, mutta olin saavuttanut unelmani. Valmistuin yliopistosta ja ehdin tehdä pitkän siviiliuran. Jatkan edelleen aktiivisena kunnallispoliitikkona."



Oheisessa kuvassa Mauri Kananen sotilaspuvussaan Keski-Suomen Aluetoimiston maanpuolustusjuhlassa Petäjävedeltä 4.6.16. Kuvassa hän kättelee Keski-Suomen aluetoimiston päällikköä evl Jukka Kentalaa, joka luovutti hänelle Reserviupseeriliiton kultaisen ansiomerkin.

Määrätietoiselle ja sinnikkäälle opiskelijalle mikään ei ole mahdotonta

Eija Leppälahti tiesi, mitä tahtoi, kun hän löysi tiensä Kotkan aikuislukioon syksyllä 2017. Motivoituneena ja määrätietoisena aikuisopiskelijana hän ilmoitti saman tien opettajille, että hänen tavoitteenaan on neljä ällää seuraavana kevään ylioppilaskirjoituksissa.

Kymmenen vuotta aiemmin Leppälahti oli suorittanut nelivuotisen ammattilukiotutkinnon eläintenhoitaja-maaseutuyrittäjä -suuntautumisvaihtoehdossa Kannuksessa Keski-Pohjanmaalla. Valmistumisensa jälkeen hän ryhtyi yrittäjäksi. Leppälahti teki töitä ongelmakoirien parissa ja veti kursseja. Hän perusti perheen ja sai kaksi lasta, jotka ovat nyt 5- ja 7-vuotiaita.

Koirien kanssa työskenteleminen oli kiehtovaa, mutta vähitellen Leppälahden mielessä oli kypsynyt ajatus siitä, miten upeaa olisi tehdä työtä, josta saisi säännöllistä palkkaa toisin kuin yksityisenä yrittäjänä. Leppälahden ystävä vinkkasi hänelle mielenkiintoisesta alasta, logopediasta, jota opiskelemaan Leppälahti haki kahteen otteeseen, mutta jäi varasijoille.

Sinnikäs opiskelija ei tästä lannistunut. Leppälahti päätti jatkaa opiskelupaikan tavoittelemista korottamalla ylioppilastodistuksensa arvosanoja seuraavaa hakukertaa silmällä pitäen. Aikuisiällä diagnosoitu ADHD ei tavoitteen saavuttamista helpottanut. Ihan neljää laudaturia ei seuraavana keväänä tullut, mutta niin äidinkielen, terveystiedon, biologian kuin englanninkin arvosanat nousivat cum laudesta ja magnasta laudatureiksi ja eximioiksi.

Noilla arvosanoilla Leppälahti olisi päässyt suoraan opiskelemaan toimintaterapeutiksi. Hän meni kuitenkin logopedian pääsykokeisiin, jotka oli uudistettu perusteellisesti niistä ajoista, jolloin hän oli tankannut pääsykoekirjoja.  Nyt ei tarvittu ”Anatomiaa ja fysiologiaa” eikä ”Puhuvaa ihmistä”. Sen sijaan tuli selvittää pääsykoe, jonka kysymyksiin vastaaminen edellytti perehtymistä taustamateriaaliin, jossa oli kolmisenkymmentä sivua aineistoa sisältäen kolme tieteellistä artikkelia.

Koe tuntui todella vaikealta, eikä nuori nainen jaksanut uskoa mahdollisuuksiinsa sen jälkeen. Leppälahti ei ensin halunnut edes katsoa tuloksia, jotka tulivat hänen sähköpostiinsa. Jonkin ajan kuluttua hän kuitenkin vilkaisi niitä ja huomasi saaneensa 180 pistettä, kun samalla sivulla näkyneiden muiden hakijoiden pisteet olivat alle sadan. Lopulta selvisi, että Leppälahti oli 1042 hakijan joukossa kolmanneksi paras. Logopedian opintoihin otettiin keväällä 2018 yhteensä 25 opiskelijaa.

Leppälahti pääsi opiskelemaan alaa, jolle oli hakijamäärään suhteutettuna vaikeinta selviytyä heti elokuvaohjaajaksi ja näyttelijäksi tähtäävien jälkeen. Logopediaa pääsi opiskelemaan 2,3 % hakijoiksi, kun esimerkiksi lääkärin opintoihin selvisi samana vuonna 6,5 % niihin hakeneista.

Miten tämä tuli mahdollista ihmiselle, jolla oli ADHD ja kaksi pientä lasta? Eija Leppälahti kertoo saaneensa huippuhyvää ohjausta ja kannustusta Kotkan aikuislukion äidinkielen ja englannin opettajilta, joiden apu tavoitteiden saavuttamisessa oli aivan ensiarvoista. Biologian ja terveystiedon verkkokurssit toimivat mainioina tukipuina ylioppilaskokeisiin valmistautuessa.

Entä mitkä ovat Eija Leppälahden vinkit opiskelijalle? Ensinnäkin periksi antamattomuus ja sinnikkyys ovat avainasioita. Oppimistyöhön pitää panostaa tosissaan. Opetusta tulee seurata säännöllisesti ja tehdä kursseihin kuuluvat tehtävät. Leppälahden kokemuksen mukaan oppikirjan tekstin ja muistiinpanojen uudelleen lukeminen kurssikokeisiin valmistauduttaessa ei kuitenkaan ole hedelmällistä. Sen sijaan hän neuvoo käyttämään YouTubea, mistä löytyy aivan erinomaisia ja havainnollisia opetusvideoista eri tieteen aloilta. Samoin on hyödyllistä laatia omia muistiinpanoja kurssin asioista, sillä jokainen meistä ajattelee yksilöllisesti. Ja kaikkein tehokkain keino uuden tiedon omaksumiseen on Leppälahden mukaan itsensä testaaminen esimerkiksi Quizletin avulla.

Monimuotoisuus on valttia myös opiskelussa!

Kaksoistutkinnolla yliopistoon

Kevään 2020 ylioppilaille ei korona-tilanteen takia järjestetty perinteistä kevätjuhlaa, mutta Kotkan aikuislukio juhli pienen ylioppilasjoukon kanssa syksyllä 29.8.2020. Tuukka Malinen osallistui tähän ylioppilasjuhlaan ja kertoi kuulumisiaan.

Tuukka valmistui tänä vuonna sekä ammattiin että ylioppilaaksi. Hän kertookin "joutuneensa" opiskelemaan aikuislukioon, koska oli päättänyt suorittaa kaksoistutkinnon. Hän opiskeli yhtä aikaa Ekamissa automaalariksi ja lisäksi aikuislukiossa lukio-opintoja.

Tuukka muistelee, että aluksi tuntui rangaistukselta opiskella ensi koko päivä ammattikoulussa ja illalla vielä raahautua lukion tunneille. - Kotkan aikuislukion mahtavat opettajat ja opo saivat opiskelun kuitenkin tuntumaan mukavalta, koska aikuislukiossa mennään opiskelijan ehdoilla ja kaksoistutkinto on mahdollista suorittaa kolmessa vuodessa, hän sanoo.


- Opiskelu oli totta kai rankkaa, mutta jälkikäteen ajateltuna kaikki kolme vuotta kuluivat tosi nopeasti, kun koko ajan oli tekemistä.

Kolmeen vuoteen mahtuu "heikkojakin hetkiä",  jolloin teki mieli jättää lukio kesken. Tuukka kertoo, että vaikeina hetkinä hänen motivaattorinaan toimi ajatus siitä, kuinka paljon ylioppilastutkinnon suorittaminen auttaa jatko-opiskelupaikan saamisessa.
 
Lukio-opinnot kannattivat, sillä Tuukka pääsi Kotkan aikuislukiosta saamallaan ylioppilastodistuksella Lappeenrannan teknilliseen yliopistoon opiskelemaan konetekniikan diplomi-insinööriksi.

Lukio- ja ammattiopinnoista oli muutakin hyötyä. Tuukka on sitä mieltä, että kaksoistutkinnon suorittaminen auttoi häntä aikuistumaan, koska pitkistä päivistä valittaminen ei vienyt opinnoissa eteenpäin. Opin, että annetut tehtävät oli vain tehtävä. - Elämässäkin tulee vastaan asioita, jotka on pakko tehdä, hän sanoo.

Oikea asenne auttaa senioriakin oppimaan

Marja Hohenthal olisi syksyllä 2018 halunnut jatkaa aiemmin aloittamiaan saksan opintoja, mutta koska sinä syksynä ei ryhmä aloittanut, hän päättikin verestää ruotsin taitojaan ja valitsi ruotsin kielen kursseja. Hänen lapsenlapsensa kävivät tuohon aikaan Kotka Svenska Samskolania, ja hän oli itsekin paljon tekemisissä koulun kanssa. Ruotsin puuttellinen taito harmitti häntä. - Kaikki kevät- ja joulujuhlat olivat tietenkin ruotsinkielisiä ja oli todella pitkäveteistä istua katsomossa, kun ei oikein ollut perillä aiheista, joista puhuttiin, ja koskaan en ainakaan osannut nauraa oikeassa kohdassa.

Marja opiskeli ruotsia yhden talven ajan aineopiskelijana ja sanoo, että se oli hieno talvi. - Huomasin, että minulla oli tallella kyky oppia uutta. Olen aina tykännyt haastaa itseäni ja nyt siihen olikin sopiva tilaisuus.

Hän oli juuri jäänyt eläkkeelle kokopäivätyöstään ja kävi töissä enää parina päivänä viikossa. Hän oli työskennellyt yrittäjänä 80-luvulta lähtien ja tehnyt pitkiä työpäiviä. - Olin tottunut siihen, että koko ajan piti tehdä jotain. Yhtäkkiä huomasin, että aikaa jäi runsaasti. Suoritin sen talven aikana osan ruotsin pakollisista kursseista, ja se oli todella kivaa. Opettaja oli superpätevä ja miellyttävä, mutta hän osasi vaatia tuloksia oikealla tavalla. Tunneille oli aina kiva mennä.
 
Seuraavana syksynä Marja päätti aloittaa lukion oppimäärän. Tietokoneen käyttöä hän jännitti alussa ihan kamalasti. - Taitoni siinä lajissa taisivat olla miinustasoa. Päätökseen vaikutti opinto-ohjaajan rohkaisu, kun hän mainitsi, etten suinkaan ollut menossa hakemaan arvosanaa tietokoneopinnoissa vaan lukio-opinnoissa. Kaikkien aineiden opettajat ovat olleet erittäin kärsivällisiä kanssani tuossa tietokoneasiassa, jossa edelleenkin mokailen jatkuvasti.
 
Marja huomasi, että tietotekniikka ei ollut ainoa asia, mikä oli koulumaailmassa muuttunut.  - Omasta kouluajastani on kymmeniä vuosia, ja väitän lähes kaiken muuttuneen. Esimerkiksi opettajia ei tarvitse enää pelätä ja jännittää, ei ainakaan tässä koulussa. He eivät nolaa, vaikka on ollut sellaisiakin hetkiä, jolloin olen ihmetellyt ääneen, että olenkohan tullut tänne munaamaan itseni ihan täydellisesti. Jokainen opettaja on ollut erityisen pätevä ja innostava. Heidän opetustyylinsä on sellaista, että mielenkiinto asiaan säilyy. Historian tuntien lopussa Marja oli pettynyt, koska hän olisi joka kerta kuunnellut historiaa toisetkin puolitoista tuntia. Aihe ja opettajan tapa opettaa veivät mukanaan. - Sama ilmiö on päässyt käymään muillakin oppitunneilla. Opettajat osaavat opettaa ja tehdä tunneista mielenkiintoisia. Lähiopetus on tärkeää, koska siinä voi heti kysyä asioita, joita ei ymmärrä.

Opiskelu on Marjan mielestä hyödyllistä, vaikka ei tähtääkään jatko-opintoihin. Pelkästään se, että voi käydä koulussa ja oppii uutta, on arvokasta. - Sanoisin, että tänä päivänä lukio on erittäin yleissivistävä. On kiva asia, kun jokaisella kurssilla äikässä luetaan kirja ja tehtävänä on jälkeenpäin paneutua sen sanomaan, samoin on kiva verestää tietoja antiikin historiasta ja oppia sellaisia asioita, jotka jostain syystä jäivät aikoinaan oppimatta, Voi olla, että siihen aikaan olisi pitänyt olla pakollisia oppitunnilla kuuntelemisen taidon kursseja. On kiva opetella enkun epäsäännöllisiä verbejä ja ruotsin hankalia sanajärjestyksiä. Siinä saa todellakin haastaa itseään. Uskon,että opiskelu pitää aivot ja mielen virkeämpinä ja ajatukset selkeämpinä verrattuna sellaiseen elämäntapaan, jossa viikon kohokohta on jokin mehevä juoru tai uusi ruokaresepti. 

Marja on tyytyväinen onnnistumiseensa opinnoissaan, vaikka aina ei ole ollut helppoa. - Hankalinta on silloin, kun jotkut asiat eivät tahdo oikein painua mieleen. Olen jostain kuullut teorian, että jos toistaa jotain asiaa 300 000 kertaa, jää se mieleeen ikuisiksi ajoiksi, joten toivoa on, kun ei kiirehdi liikaa. Väitän, että senioritkin pystyvät opiskelemaan ja muistamaan asioita eivätkä hekään tarvitse aina niin monia toistoja. Sanonta "ei vanha koira enää opi istumaan" ei mielestäni pidä paikkaansa. Oikealla asenteella kyllä oppii, jos vain haluaa.

Valokuva: Kuvagalleria, Kotka

Oona valmistui ylioppilaaksi ammattitutkinnon pohjalta


 Oona Gammelin 
valmistui ylioppilaaksi Kotkan aikuislukiosta keväällä 2019. Hän oli jo kerran aloittanut lukion vuonna 2015 yhtä aikaa lähihoitajaopintojen kanssa. Kaksoistutkinnon suorittaminen tuntui raskaalta, joten Oona päätti jättää lukion kesken. Hän valmistui lähihoitajaksi keväällä 2018, mutta kertoo, että kesken jäänyt lukio vaivasi mieltä. - Päätin, että haluan saada tulevana välivuotena ylioppilaslakin päähäni ja molemmat tutkinnot pakettiin.

Kun ylioppilaaksi tähtää ammattitutkinnon pohjalta, ei tarvitse suorittaa kaikkia kursseja, vaan voi valita itselleen tärkeät ja kiinnostavat aineet. Oonan urakka ei silti ole ollut helppo. Hän käy vuorotöissä, joten koulun ja työn tasapainottaminen on ollut välillä vaikeaa ja raskasta.

- Koululla on oltu ymmärtäväisiä työni suhteen, ja olen saanut kaikki kurssit ja kokeet suoritettua helposti, hän kertoo. - En kadu ollenkaan, että lähdin aikuislukioon ja suosittelen sitä kaikille. Auttavat ja joustavat opettajat tekevät opiskelusta mukavaa ja opiskelu on helppo yhdistää juuri esimerkiksi työn rinnalle.

Oonan päätös painaa keväällä valkolakki päähänsä piti, ja opiskelu meni hänen mielestään ”yllättävän hyvin”. - Pääsin tavoitteeseeni ja olen tyytyväinen arvosanoihini sekä kouluun itsessään.

Oona uskoo, että kuluneen vuoden opinnot auttavat häntä toteuttamaan unelmiaan. - Unelmoin yliopistosta ja luokanopettajan ammatista, joten lukio antaa hyvää pohjaa tuleville opinnoille. 

Tieto lisää itsevarmuutta

​Sanna Frilander aloitti aikuislukiossa vuonna 2015 venäjän kielen opinnoilla, mutta päätti melko pian vaihtaa venäjän aineopinnot koko ylioppilastutkinnon suorittamiseen. Valkolakkia hän juhli keväällä 2019.

Sanna oli aloittanut venäjän opiskelun jo aiemmin ammatillisissa opinnoissa. Lukioon hänet toi motivaatio oppia lisää. Aikuislukiossa opiskelu oli alusta asti antoisaa ja rentoa, mutta kuitenkin myös tarpeeksi haastavaa. Heti ensimmäisen jakson aikana Sanna päättikin aloittaa koko lukion suorittamisen. Päätöstä helpotti mahdollisuus opiskella verkossa.

- Suoritin lopulta suurimman osan kursseista verkossa, mikä sopi mainiosti kaltaiselleni osa-aikaiselle vuorotyöläiselle, Sanna kertoo. Verkko-opinnoissa työ tehdään itsenäisesti kotona, mutta opettajalta saa aina apua, kun tarvitsee. Kokeissa sitten tapasi opettajia ja muita aikuislukiolaisia.

Kevään ylioppilasjuhlassa Sanna piti puheen, jossa hän puhui lukion antamasta monipuolisesta tietopohjasta. Hän halusi määritellä sanonnan ”tieto lisää tuskaa” uudelleen. Sannan mielestä tieto antaa meille mahdollisuuden punnita arvojamme ja varmuuden toimia niiden mukaisesti. Hän muotoilikin sanonnan muotoon ”tieto lisää itsevarmuutta”.

Lukio-opintojen valmistuttua Sanna muistelee, ettei hänellä ollut lukion alussa selkeää päämäärää, mutta jo hyvin pian hän tiesi opiskelusta olevan hyötyä. - Oppimaan oppimisen lisäksi opin hallitsemaan aikaa, hän kertoo, - ja loppua kohden tulevaisuuden tavoitteetkin kirkastuivat. Hän suunnittelee jatkavansa opintoja ja uskoo, että lukion suorittamisesta tulee olemaan hyötyä. 

 

 

 

 

Vuosina 2019 - 2021 aikuislukion rehtorina ollut Sakari Valtiala oli itsekin aikuisopiskelija - ohessa hän kertoo, miten päätyi opettajaksi

Voiko trooppisen perhosen siivenisku johtaa siihen, että tietyn naisopettajan ärtymys kiehahtaa yli täällä Suomessa, mikä puolestaan ajaa erään rehtorin sellaiseen pulaan, että hän panee peliin kaikkensa, jotta saisi opintojensa loppuvaiheessa olevan opiskelijan kouluunsa sijaiseksi? Minä uskon, että voi, sillä olen itse tuo sijainen.

Hyvin suurella todennäköisyydellä minusta ei olisi koskaan tullut opettajaa, ellei eräs naispuolinen pedagogi olisi polttanut päreitään 1980-luvun puolivälissä. Tuo biologinainen, jota en koskaan tullut tuntemaan, tympääntyi peruskoululaisiin ”asiakkaisiinsa” niin perusteellisesti, että haki ja sai lukion viran kesken lukuvuotta toiselta puolelta Suomea ja muutti Kotkasta joululomalla. Tuttavantuttavani ilmiantoi minut koulun rehtorille ja kertoi, että olen alan ihmisiä, ainakin opiskelen biologiaa. Rehtori soitti ja tarjosi sijaisen paikkaa kevätlukukaudeksi, mutta kieltäydyin kunniasta. Muutaman päivän jälkeen epätoivoiselta kuulostava rehtori otti uudelleen yhteyttä ja sai houkuteltua minut koululle.

En tajunnut moneen vuoteen, että elämänurani määräytyi tuon lyhyen tapahtumaketjun aikana. Nuorena opiskelijana olin haaveillut tutkijan työstä mahdollisimman syrjäisellä tutkimusasemalla, missä olisin saanut keskittyä itsenäiseen puuhailuuni omassa rauhassani muita ihmisiä kohtaamatta. Sen sijaan jouduinkin sellaiseen putkeen, jonka päässä sain ammatin, jossa nautin ihmisten parissa toimimisesta ja joka on osoittautunut monin verroin itsenäisemmäksi kuin tutkijan työ ikinä voi olla.

Monet monituiset vuodet tein määräaikaisia sijaisuuksia, sellaisia pätkätöitä, vuosi kerrallaan. Viimein aloin pohtia, että ehkä opettajan työ on sittenkin sitä, mitä haluan isona tehdä. Koska en ollut tähdännyt opettajaksi, jouduin täydentämään opintojani, jotta sain kelpoisuuden vakituisiin virkoihin. Ja kuten hyvin tiedetään, opiskelu on kovaa työtä ja palkkatyön ohessa vielä kovempaa puurtamista. Mutta niin kuin äitini tapasi sanoa, suomalainen mies menee vaikka läpi harmaan kiven, kun hän on jotakin päättänyt. Ei siinä vaadita muuta kuin asennetta, sisua ja työntekoa.

Seurasi yli kolme vuosikymmentä kestänyt rupeama Karhulan yläkoulussa biologian ja maantiedon opettajana. Pidin työstäni, jossa pysyi virkeänä kahdestakin syystä. Teinikoltiaisten kanssa ei tylsiä päiviä kohdalle osunut, kun pääsi kokeilemaan kasvatuskeinoja äärestä laitaan, uhkailusta huumoriin ja kiristyksestä lahjontaan. Toisaalta huomasin hyvin pian, että opettajan työn moniin hyviin puoliin kuuluu sekin, että siinä oppii - ja joutuu oppimaan - hirvittävän paljon. Olisinkohan tutkijana koskaan oppinut yhtä paljon ja monipuolisesti.

Sattumalla oli sormensa pelissä silloinkin, kun Kotkan aikuislukioon haettiin sivutoimista biologian ja maantieteen opettajaa. Uteliaana kaikkea uutta kohtaan aloitin täällä syksyllä 2004. Lupauduin ensin yhdeksi vuodeksi, mutta aivan huomaamatta vuosia kertyi jonoon pitkälle toistakymmentä. Alusta saakka nautin suuresti sivutyöstäni, joka toi kaivattua vaihtelua pitkään jatkuneeseen peruskoululaisten parissa pakertamiseen.

Oli suuri kunnia tulla valituksi ja aloittaa vuoden 2019 alusta rehtorina tässä oppilaitoksessa, jonka henkilökunnan tiesin ja tunsin suurimmaksi osaksi entuudestaan. Runsaan puolen vuoden kokemus on vahvistanut käsitystä siitä, että täällä opettajat ovat kautta linjan raudanlujia ammattilaisia, jotka tekevät suurella sydämellä huippujälkeä työssään. Tulokset puhuvat puolestaan. Arvostan erittäin korkealle edeltäjääni, Erja Hämäläistä, jonka jäljiltä koulun asiat ovat kaikin puolin kunnossa ja mallillaan. Tuntuu hienolta ajatella, että oma työura tulee päättymään tässä upeassa opinahjossa.

Sinä, joka harkitset opiskelua aikuislukiossa tai täällä jo opiskelet, ota onkeesi seuraavat elämänohjeet. Pyri sitä kohti, mikä kiinnostaa. Älä säästele vaivojasi, vaan opiskele mahdollisimman paljon ja pitkälle. Ole utelias ja tartu rohkeasti uusiin mahdollisuuksiin, joita polullesi osuu. Kun olet oman osuutesi tehnyt, sattumat ja perhosvaikutus hoitavat loput!

Kirjoittaja on 59-vuotias Kotkan aikuislukion rehtori, joka uskoo asenteeseen, ahkeruuteen ja perhosvaikutukseen. Hän oppii koko ajan uutta työssään ja harrastuksissaan, joihin kuuluvat kirjoittaminen ja kuntosuunnistus. ”Kolmas metsästys” eli sienten saalistaminen ja marjojen poiminta kuuluvat myös hänen mielipuuhiinsa.

 

Tarja sai lakin 10 vuotta sitten

Tarja Häkälä on ylioppilas vuosimallia 2009. Hän oli jo nuorena 1960-luvulla halunnut mennä oppikouluun, mutta hänen vanhempansa halusivat tyttärensä menevän ammattikouluun. Aikuisena hän oli miettinyt usein iltalukioon lähtöä, mutta se vain jäi tekemättä. - Aina oli jotain estettä, lapset olivat pieniä ja työajat sellaisia, ettei voinut iltaisin opiskella, Tarja kertoo.  

Lasten kasvettua ja työn muututtua hän ilmoittautui vihdoin aikuislukioon. - En ole päivääkään katunut opintojen aloittamista, Tarja sanoo - Alussa oli kyllä vaikeaa saada rytmistä kiinni, mutta kyllä se pikkuhiljaa alkoi sujumaan.

Tarja muistelee, että "unet tuppasivat jäädä lyhyiksi", kun illat kuluivat koulussa ja tehtäviä tehdessä. Aamulla piti kuitenkin lähteä työhön. - Opiskelu oli kuitenkin ihan hauskaa ja toiset opiskelijat mukavia.

Vaikka opiskelusta ei työn puolesta varsinaisesti ollut hyötyä, hän sanoo olevansa tyytyväinen saavutukseensa ja ylpeä valkolakistaan.

- Olen saanut todistettua itselleni, etten ole vielä ihan kalkkeutunut. Voin kyllä olla ylpeä itsestäni, että sain lukion suoritettua ja yo-juhlat pidettyä hieman iäkkäämpänä.

Olga paransi kielitaitoaan ja sai varmuutta tuleviin haasteisiin

Olga Virki on yksi kevään 2019 ylioppilaista. Hän kertoo, että löysi aikuislukioon, koska siellä opetti aiemmilta suomen kielen kursseilta tuttu opettaja. Hän aloitti aikuislukiossakin aineopiskelijana eli hän opiskeli vain suomi toisena kielenä -kursseja. Kurssit suoritettuaan hän kirjoitti suomi toisena kielenä -ylioppilaskokeen ja huomasi, että voisi selviytyä muistakin oppiaineista. 

Olga on sitä mieltä, että kielen opiskelua kannattaa jatkaa senkin jälkeen, kun perusteet on oppinut. Hän sanoo, että arkikieltä syvempi kielen osaaminen parantaa "elämän laatua" uudessa kotimaassa. Erityisesti työelämässä on hyötyä mahdollisimman sujuvasta kielitaidosta, ettei tarvitse jännittää vaikkapa puhelimeen vastaamista.

Niinpä Olga päätti jatkaa opiskelua työn ohella suomi äidinkielenä -kursseilla. Hän myös aloitti opiskella uutena kielenä ruotsia. Opintojen ansiosta kielitaito ja opiskelutaidot kehittyivät nopeasti. - En usko, että ilman lukio-opintoja olisin pystynyt suorittamaan ammattitutkintoa ja työllistymään kolmessa vuodessa Suomeen muuton jälkeen, Olga sanoo.

Ajatus tavoitella valkolakkia syntyi opettajan kanssa käydyn keskustelun jälkeen. - Tuntui loogiselta alkaa suorittaa yo-tutkintoa, kun olin jo muutaman vuoden ajan opiskellut eri aineita. Varmuutta toi tieto, että pystyin nyt lukemaan muiden aineiden oppikirjoja ilman sanakirjaa.

Olga tekee vuorotyötä, mikä vaikutti opiskeluun, mutta aikuislukion ystävällinen ilmapiiri, henkilökohtainen opintosuunnitelma ja joustavuus auttoivat etenemisessä. - Kyllähän minua hieman pelotti digitaaliseen yo-kokeeseen osallistuminen, mutta toisaalta oli mielenkiintoista käyttää erilaisia opiskelumuotoja ja -menetelmiä kynästä nykyaikaisiin tietokoneohjelmiin, Olga kertoo opiskelustaan.

- Tutkinnon suorittaminen antoi minulle varmuutta suunnitella jatko-opintoja, Olga kertoo. Hän on jo osallistunut pääsykokeisiin ja uskoo, että lukion käymisestä oli hyötyä. - Sain kaksi kertaa paremmat pisteet kuin osasin odottaa. En olisi saanut niitä ilman lukiota, hän uskoo.

Valeri suoritti lukion loppuun aikuislukiossa verkko-opintoina

Valeri Minkenen kirjoitti ylioppilaaksi keväällä 2018. Hänen aiemmat lukio-opintonsa olivat jääneet kesken työelämän takia, kun hän oli 17-vuotias. Nyt hän suoritti suuren osan opinnoistaan verkkokursseina, koska työn ohessa hänen olisi ollut usein hankalaa ehtiä oppitunneille. Valeri on tyytyväinen, että verkkokurssimahdollisuuden ansiosta hänen ei tarvinnut stressata ja tehdä ylimääräisiä järjestelyä työnantajansa kanssa, vaan hän pystyi suorittamaan kursseja oman aikataulunsa mukaan.

- Minulle verkko-opiskelu oli loistava vaihtoehto, Valeri kertoo. - Sen ansiosta sain kurssini suoritettua alkuperäisen suunnitelman mukaan. Mitkään yllättävät työ- tai perhetapahtumat eivät vaikuttaneet kurssisuorituksiini.

Valeri listaa verkko-opiskelun hyviä puolia: parasta on joustavuus ja opiskeleminen juuri siihen aikaan kuin itselle sopii. Verkko-opiskelu tuo hyvän rytmin päiviin, ja sitä kautta oppii tehokkaaseen opiskeluun, sillä tehtäviä voi tehdä vähän kerrallaan. Huonoja puolia ei verkon kautta opiskelemisessa hänestä ole. - Sen kyllä voin todeta, ettei verkko-opiskelu tarkoita opiskelun helpottamista. Verkko-opiskelu on mahdollisuus, joka on osattava käyttää oikein.

Lukion suorittamista Valeri pitää avaimena tulevaisuuden opintoihin ja uraan. Hän aloittaa tänä syksynä tradenomiopinnot Helsingissä ammattikorkeakoulu Haaga-Heliassa, joten lukion suorittaminen loppuun oli ensimmäinen askel jatko-opintoihin pääsemiseksi ja tulevaan elämään. - Kotkan aikuislukio ja verkkokurssimahdollisuus helpottivat erittäin paljon tämän askeleen ottamiseen. Suuri kiitos Kotkan aikuislukiolle ja opettajilleni!

Katja paransi aikuislukiossa suomen kielen taitoaan

Katja Pullinen tuli syksyllä 2017 opiskelemaan Kotkan aikuislukioon, koska hänen unelmansa oli päästä opiskelemaan korkeakouluun, mutta hänen suomen kielen taitonsa ei ollut vielä riittävä.

Hän opiskeli lukion kursseilla iltaisin suomen lisäksi englantia sekä matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa. Opiskelu ei ollut helppoa, koska hänen mukaansa "suomen kieli oli heikko", mutta Katja oli alusta asti ollut motivoitunut ja yritti parhaansa. Tuloksiakin syntyi. Hän oppi uusia asioita ja kehitti koko ajan kielitaitoaan, mikä oli tarkeää hänelle.

"Vuoden kuluttua huomasin kielitaidon parantumisen", Katja kertoo opiskelun hyödyistä, "Sain lisäksi hyvin hyödyllisiä kokemuksia ja tutustuin mielenkiintoisiin ihmisiin." Hän haluaakin kiittää kaikkia opettajia: "Opettajat ovat mukavia ja joustavia."

Katja kertoo, että hän tuli aikuislukioon toiveenaan parantaa jatko-opiskelumahdollisuuksiaan, mikä tapahtuikin. Kesällä hän työskenteli puhelinmyyjänä, ja nyt syksyllä hän alkaa opiskella tähtäimenään naprapaatin ammatti. "Unelmani on toteutunut. Toivon unelmien toteutumista kaikille muillekin."
 


Siiri Karjalainen: "Koulusta on jäänyt käteen valtavasti!"

Siiri Karjalainen aloitti opiskelun aikuislukiossa, koska hänellä oli ylimääräistä vapaa-aikaa, ja hän halusi oppia uutta.  Siiri kertoo, että hänen aiemmmin suorittamansa ammattiopinnot eivät tuntuneetkaan omalta alalta, joten yleissivistävä lukio-opiskelu "veti vahvasti puoleensa". Hänen tulevaisuudensuunnitelmansa olivat kouluun hakeutuessa vielä avoinna, joten hän toivoi jatko-opintosuunnitelmiensa selkiytyvän lukion aikana.

- Koulu on sujunut loistavasti ja motivaatiota on riittänyt, Siiri kuvaa opiskeluaan, - välillä on ollut tiukkaa kurssien suorittamisen kanssa, mutta joustavat opettajat ja osaava opo ovat ymmärtäväisiä ja auttavaisia. Siirin mielestä aikuislukion parhaita puolia on joustavuus, minkä vuoksi opiskelu sopii hyvin eri elämäntilanteissa oleville.

Siiri on löytänyt itselleen sopivat opiskelurutiinit ja jatkuvan halun oppia uutta. - Tämä on aikuislukion ansiota, hän sanoo. - Koulusta on jäänyt käteen valtavasti! Myös jatko-opinnot ovat selkiytyneet, ja hän tietää nyt, mihin aikoo tähdätä lukion jälkeen. Opin lisäksi hän on saanut koulusta ihania ystäviä. - Heihin en olisi varmasti muuten tutustunut.

- Olen todella tyytyväinen päätöksestäni aloittaa aikuislukio. Koululle on aina ollut mukava mennä, opettajat ovat avuliaita, iloisia ja joustavia, ilmapiiri on tsemppaava ja jos on avoin tutustumaan muihin, niin varmasti löytää uusia ystäviä.

Siirillä ovat kirjoitukset pian edessä, ja hän sanoo niiden jälkeen lähtevänsä Kotkan aikuislukion ansiosta huomattavasti valmiimpana ja määrätietoisempana kohti seuraavia koitoksia.



Kevään 2016 ylioppilas: Jenna Hanski

Jenna Hanski oli ennen aikuislukioon tuloaan suorittanut ammatillisen koulutuksen, mikä ei ollutkaan "yhtään mun juttu", kuten hän sanoo. Vaikka Jenna oli ammattikoulun aikana miettinyt lukion käymistä, ei iltakoulu vaihtoehtona ollut käynyt hänen mielessään. Hän oli jonkin aikaa valmistumisen jälkeen työttömänä ja tarvitsi kipeästi jotain tekemistä, jolloin hänen äitinsä ehdotti iltalukion käymistä. Opinnot alkoivat pian päätöksen jälkeen Jennan otettua yhteyttä Kotkan aikuislukion opoon.

Jenna kertoo, että opinnot sujuivat tosi leppoisasti siitäkin huolimatta, että hän oli välillä ollut myös töissä koulun ohella. Tunneille oli lähes aina ilo tulla oppimaan uutta, vaikka välillä työpäivien jälkeen väsyttikin hirveästi. Jossain vaiheessa hän päätti kuitenkin suorittaa koko lukion oppimäärän sijasta pelkän ylioppilastutkinnon, sillä matemaattiset aineet tuottivat päänvaivaa "hataran pohjan takia". Koska Jennalla oli ammattitutkinto, se onnistui. Tosin hän suunnittelee, että tulevaisuudessa olisi kiva käydä myös matematiikan ja fysiikan kurssitkin, mutta oli helpottavaa jättää ne tältä erää pois.

Aikuislukion opettajat saavat Jennalta kehuja: "He ovat olleet tosi joustavia ja kannustavia, mikä on auttanut pitämään motivaatiota yllä ja saamaan ihan kohtalaisen hyvän ylioppilastodistuksen." Jennan mielestä on ollut tosi mielenkiintoista oppia kaikkea uutta monelta eri osa-alueelta, ja hän sanoo tarkastelevansa maailmaa ja yhteiskuntaa "ainakin hieman erilaisesta näkövinkkelistä kuin ennen lukion aloittamista". Lukion käyminen on myös auttanut löytämään omia vahvuuksia ja mielenkiinnonkohteita: "Tulevaisuudessa haluaisin opiskella englannin kieltä ja/tai viestintää."

Susanna löysi aikuislukiosta kiinnostuksen opiskeluun välivuosien jälkeen

Susanna van der Steen aloitti opiskelun Kotkan aikuislukiossa keväällä 2016. Hän kertoo, että alun perin hänen tarkoituksenaan oli vain keksiä jotakin tekemistä tylsään arkeen ja saada jonkinlainen rytmi elämään. Susanna oli pitänyt peruskoulun jälkeen muutaman välivuoden, koska hänestä tuntui, ettei opiskelu oikein innostanut eikä hän ollut löytänyt ammattia, johon haluaisi valmistua.

- Nyt kuitenkin olen enemmän kuin tyytyväinen saamiini arvosanoihin, eikä opiskelukaan ei tunnu aikuisiällä enää niin turhalta, Susanna kertoo. Hän on opintojen aikana alkanut kiinnostua muutamasta alasta, jolle voisi ajatella jatkavansa lukion jälkeen. - Minua kiinnostavat muun muassa psykologia ja oikeustiede, joihin molempiin tarvitaan lukiokoulutus.

Susanna kertoo lempiaineensa olevan äidinkieli, englanti ja terveystieto. - Oma äitini on lähihoitaja, siitä lienee tullut kiinnostus terveystietoon. Englanti taasen on tärkeää olla hallussa, sillä sitä näkee ja kuulee joka paikassa tai ihan vain vaikka siltä varalta, jos lähtee ulkomaille. Harva siellä suomea puhuu. Äidinkielen kiinnostus on vain ollut aina osa minua. Olen pienestä pitäen kirjoittanut paljon tarinoita sekä rakastanut lukemista.

Vaikeammista aineista hän mainitsee historian, fysiikan ja yhteiskuntaopin. - Kyseiset aineet eivät vain ole koskaan olleet mielestäni mielenkiintoisia, mutta pakkohan niitäkin on opiskella. Susanna on läpäissyt näidenkin aineiden kurssit, "vaikkakin hiukan huonoin numeroin". Hän on päättänyt olla ottamatta koulusta liikaa stressiä, sillä muuten opiskelusta ei tulisi yhtään mitään.

Opiskelu sujuukin Susannalta hyvin ja on kaiken lisäksi mukavaa. - Aikuislukiossa on todella rentoa ja opettajat ovat huippuja! Opettajien kanssa on helppo tulla juttuun, eikä koskaan ole tilannetta, ettei uskaltaisi kysyä jotakin, mikä mieltä painaa. Susanna arvostaa myös aikuislukion käytäntöjen joustavuutta. - Asioita pystytään yhteistuumin sumplimaan niin, että juuri sinun opiskelusi onnistuisivat, eli jos opiskelu innostaa, niin suuntaa kohti Kotkan aikuislukiota!

Ylioppilaaksi "vaikealla kielellä"

Julia Gribanova on kotoisin Pietarista, Venäjältä. Melkein viisi vuotta sitten hän tuli opiskelemaan Kotkan aikuislukioon. Hän aloitti opiskelun aineopiskelijana ruotsin kielen kursseilla, koska hän oli lukenut ruotsia jo Pietarissa.

Pikku hiljaa Julia suoritti muitakin kursseja. Suomen kielen kursseilla Julia kertoo oppineensa paljon hyödyllistä asiaa siitä huolimatta, että suomi on hänestä liian vaikea kieli.

Opinnot aikuislukiossa edistyivät koko ajan, vaikka Julia opiskeli myös päivisin, ja keväällä 2015 hänestä tuli ylioppilas. "Kiitos opettajille, että he uskoivat minuun", Julia sanoo, "tämä ei ole vaan minun ansioni."

Iina suoritti lukion loppuun ja aloittaa nyt yliopistossa

Muutettuaan Kotkaan Iina Lehikoinen halusi saada aiemmin keskeytyneet lukio-opintonsa päätökseen, koska hän haaveili opiskelusta korkeakoulussa. Ylioppilastutkinto olisi yksi askel kohti sitä.

Opiskelu sujui hyvin. Iina sanoo, että opettajat ja koko muu henkilökunta olivat mukavia, joustavia ja kannustavia. "Koin, että heillä oli vilpitön halu saada meidät opiskelijat onnistumaan." Pimeänä vuodenaikana iltatunnit tuntuivat väistämättä raskailta, mutta mukavat ihmiset ympärillä auttoivat siinäkin asiassa. Hän teki joitakin kursseja myös itsenäisesti etäopintoina. "Oli hienoa, että niin saattoi tehdä."

Iina valmistui lukiosta keväällä 2015. "Sain aikuislukiosta ylioppilastutkinnon, joka toimi pääsylippuna yliopisto-opintoihin." Ylioppilaaksi pääsyn jälkeen hän suoritti avoimessa yliopistossa suomen kielen perusopinnot, jotka toimivat hyvänä valmennuksena pääsykokeisiin. Nyt elokuussa hän aloittaa suomen kielen pääaineopiskelijana yliopistossa.

"Aikuislukiossa hienoa oli se, miten kirjava joukko meitä opiskelijoita oli. Eri ikäisiä ja eri elämäntilanteissa olevia, joilla kaikilla oli sama tavoite – painaa päähänsä valkolakki."

Sanna innostui tekemään koko lukion

Sanna Frilander tuli keväällä 2015 aikuislukioon opiskelemaan venäjää, mutta sai jo heti ensimmäisen jakson aikana niin paljon potkua oppimiseen, että päättikin hankkia valkolakin.

Hän oli jo aloittanut venäjän opiskelun myynnin ammattitutkintoa suorittaessaan. Kahden lukukauden aikana pääsi hyvin alkuun kielen opinnoissa, minkä jälkeen Sanna jatkoi opiskelua Kotkan opistolla ja kävi pari kertaa Pietarissakin kielikurssilla. ”Oppini oli aika lailla tilkkutäkkiä, ennen kuin aloitin opinnot iltalukiossa”, hän kertoo.

Aikuislukiossa opiskelu on ollut tosi antoisaa. Oppimisympäristössä on rento ilmapiiri, mutta on kuitenkin tarpeeksi haastavaa, jottei kiinnostus lopu kesken. Motivaatiota Sannalla on omien sanojensa mukaan enemmän kuin tarpeeksi. Hän ehti keväällä ennen kesälomaa käydä venäjän lisäksi yhden englannin kurssin ja odottaa nyt innolla tulevaa lukukautta, äikän ja matikan opintoja.

Sanna haaveilee jatko-opinnoista, mutta ei vielä sano, mille alalle tähtää. Hän ajattelee, että alavalinta tulee vielä lukio-opintojen aikana vahvistumaan.

Aikuislukion avulla Päivi vaihtoi ammattia kartanpiirtäjästä sosionomiksi

Päivi Kahri suoritti lukion oppimäärän keväällä 2014. Häneltä jäi aikanaan lukio kesken, koska hän halusi lähteä kokeilemaan omia siipiään, jolloin hän hyppäsi junaan ja lähti Rovaniemelle opiskelemaan kartanpiirtäjäksi. Sitten hän pääsi Lappeenrantaan töihin.

Opiskelua Päivi ei kuitenkaan lopettanut, vaan hän suoritti tekstiili- ja ompeluartesaanitutkinnon, jonka jälkeen hän päätti kokeilla aikuislukiota. "Mietin, olisiko minusta enää lukion penkille edes jotakin aineita lukemaan", Päivi kertoo.

Aiemmat lukio-opinnot olivat aikuislukiossa hyödyksi. "Suoritin vain osan lukion aineista, sillä minulle hyväksiluettiin osa nuoruusvuosien lukio-opinnoista."

Aikuislukio-opiskelu oli Päivin mieleen: "Hyvässä Kotkan aikuislukion opetuksessa onnistui myös minulta lukion opiskelu. Vaikealtahan se aluksi tuntui, varsinkin kielet olivat minulle ne vaikeimmat ja eivätkä ne ole vieläkään minulle kaikkein vahvimmat puolet."

Lukion käymisestä oli hyötyä, kun Päivi jatkoi lukion jälkeen sosionomiopinnoissa Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa: "Nyt osaan kirjoittaa paremmin esseet, amk:n kieliopinnoissa ei ollut vaikeuksia edes englannissa eikä ruotsissa ja nykyään laskeskelen oman ilon vuoksi lukion lyhyen ja pitkän matematiikan laskuja. Näin ei olisi onnistunut, jos en olisi käynyt Kotkan aikuislukiota. Kiitos siitä kuuluu koko henkilökunnalle. Olette mahtavia."

Kesäkuussa 2017 Päivi valmistui Lahden ammattikorkeakoulusta sosionomiksi LTO-pätevyydellä, ja on innostunut jatkamaan avoimessa yliopistossa. Opiskelujen ansiosta Päivi kokee, että on saanut paljon erilaisia kontakteja eri paikkoihin, joista on ollut hyötyä, niin opintojen aikana, työssä, kuin vapaa-ajallakin.

Opiskeluintoa Päivi ei ole menettänyt. Uutena kiinnostuksen kohteena hänellä on Saamen kulttuuri, eri maiden kulttuurit ja elintavat sekä kulttuurihistoria. "Kesällä suoritin jo yhden avoimen yliopiston kurssin. Saa nähdä, mikä minusta vielä isona tulee?" Päivi miettii.

Aikuislukion kursseilla Methawi alkoi lukea romaaneja suomeksi

Methawi löysi aikuislukion iltakurssit ystävän suosituksesta. Hänellä oli jo hyvät taidot suomesta, mutta hän halusi parantaa suomen kielen taitoaan, erityisesti kirjoittamista. - Halusin pystyä kirjoittamaan suomen kielen lauserakenteita oikein, hän sanoo. Hän oli miettinyt suomen kielen opiskelun aloittamista monta kertaa, mutta ei tiennyt aiemmin, missä olisi sopivia kursseja.

Vuosi aikuislukion suomen kursseilla meni loppujen lopuksi ihan hyvin. - Alussa tuntui tylsältä ja ajattelin vaan, että en oppinut mitään, hän kertoo. - Lisäksi vielä iltakurssilla käyminen toi minulle lisää stressiä, koska olen vuorotyössä. Methawi kertoo miettineensä, kannattaisiko jatkaa vai lopettaisiko koko kurssin. Ratkaisu löytyi verkko-opiskelusta, ja ensimmäisen kurssin jälkeen hän siirtyi verkko-opiskelijaksi. Onneksi lukuvuonna 2016 - 2017 oli tarjolla kolme lukion suomen kielen kurssia verkko-opintoina. - Loppujen lopuksi jatkoin koulun lukuvuoden lopuun asti, ja sillä tavalla suomen kielen opiskeleminen lukiossa sai ajatukseni muuttumaan positiivisemmaksi.

Kun vuosi oli ohi, Methawi sanoi, että kursseista on todella hyötyä hänelle. - Huomasin, että suomen kielen taitoni parani ja sanavarastoni kasvoi. Viimeiseen hänen suorittamaansa kurssiin kuului suomalaisen romaanin lukeminen. - Positiivinen asia on se, että minä kiinnostuin lukemisesta ja haluaisin oppia lukemaan romaaneja sujuvasti suomen kielellä, hän kertoo tulevista suomen kieleen liittyvistä tavoitteistaan.

Riti ja Ruta oppivat suomea - ja myös kirjallisuushistoriaa!

Riti Saks ja Ruta Kärt opiskelivat suomea toisena kielenä lukion suomen kielen kursseilla vuonna 2016-17. He tulivat aikuislukioon vähän vahingossa. Riti oli hakenut suomen kurssille, mutta kaikki paikat olivat menneet. Hän kertoo, että oli pakko päästä oppimaan suomea, koska maahanmuuttajana hän tarvitsee sitä jokapäiväisessä elämässään. Hän halusi myös, että pärjäisi työmarkkinoilla. Onneksi hän tapasi aikuislukion opettajan, joka kertoi mahdollisuudesta opiskella suomea aikuislukiossa.

Opiskelu on ollut mielenkiintoista. Koska he osallistuvat lukion kursseille, on opetussuunnitelmassa myös muutakin kuin kieltä. Se oli hieman yllättävää, koska he pitävät tärkeimpänä kielioppia. "Mutta tosi kiinnostava on lukiolaisille opetettava Suomen kansan kirjallisuushistoria", Riti kertoo. Molempien mielestä on ollut hyödyllistä tutustua Suomen koulujärjestelmään ja hauskaa oppia nuorten lukiolaisten kanssa.

"Koulusta olen saanut paljon rohkeutta käyttäa suomea niin kirjallisesti kuin puhumalla", Riti kertoo. Aina ei ole ollut helppoa, koska työn ohessa on vaikea saada kaikki kotitehtävät ajoissa tehdyksi, mutta "onneksi on ilmapiiri oppimisympäristössä rento ja opettaja on tosi joustava."

He uskovat, että pelkästään käyttämällä suomea he eivät olisi oppineet kieltä niin hyvin. "Tästä kaikesta olemme erittäin kiitollisia opettajalleni."

Dax ja Elisabeth oppivat suomea

Dax ja Elizabeth ovat kotoisin Amerikasta. He muuttivat Suomeen ja Kotkaan noin kaksi vuotta ennen aikuislukioon tuloa. Dax on käynyt Suomessa armeijan ja suunnittelee turvallisuusalan ammattia, ja Elizabeth on markkinointijohtaja.

He opiskelivat aikuislukiossa suomea puolitoista vuotta ja ovat sitä mieltä, että ovat oppineet paljon. He molemmat kiittävät opetuksesta. "Kotkan aikuislukiolla on ihanat opettajat!" he kertovat, "Jaana Kilpeläinen on uskomaton opettaja, joka on kärsivällinen ja avulias."

Dax ja Elisabeth ovat sitä mieltä, että ilman opettajan apua he eivät olisi pystyneet oppimaan niin paljon kuin nyt osaavat. Heidän mielestään "suomen kieli on tosi vaikea, mutta kursseilla oppiminen voi olla hauskaa ja mielenkiintoista!"


 

Valkolakkia hakemassa

Matti Piipari kertoo, että ajatus lukiosta ja omasta ylioppilaslakista on ollut hänellä mielessä vuosikymmeniä, mutta aikuiselämän kiireiden keskellä hän oli ajatellut opiskelevansa eläkepäivinä. Keväällä 2014 kesäloman jälkeen hän oli kuitenkin valmis ottaamaan riskin jaksamisesta, koska hänen motivaationsa oli tosi korkea.
Matti valitsi neljä hänelle tärkeintä ainetta. Hän oli aikanaan käynyt 1960-luvulla keskikoulun, joten esimerkiksi ruotsin kielen kielioppi oli säilynyt lähes 50 vuotta yllättävän hyvin "hatarassa päässä", kuten Matti sanoo. Sanavarasto kaipasi kyllä lisäämistä. Englantia hän oli opiskellut sekä keskikoulussa vapaaehtoisena että teknillisessä koulussa, joten lukiossa tavoitteena oli kieliopin petraaminen.

Äidinkielessä Matin toiveena oli lähinnä oikeinkirjoituksen petraaminen, mutta sitten hän kertoo eteen tulleen "ikimuistoisia draaman kaaria, näytelmä- ja runoanalyyseja ynnä muuta, joita en ollut ikimaailmassa ajatellut opiskelevani tahi kirjoittavani".

"Neljäntenä vaan ei vähäisempänä oli historia, jota lukiessani tunsin sivistyksen havinan laskeutuvan päälleni", Matti kertoo valinnoistaan. "Historia ja maantieto olivat suurimmat - ja melkein ainoat - mielenkiinnon kohteet jääkiekon ja jalkapallon lisäksi kultaisella 60-luvulla."
Opiskelu oli erittäin tiivistahtista, ja keväällä hän huomasi aika selviä väsymisen merkkejä. Hän on merenkulun opettajana Ekamissa Katariinan kampuksella ja pahimmillaan hän siirtyi kahdeksan tunnin opetustyön jälkeen pikaisesti Globukseen kello 16.20 alkaville oppitunneille, jotka saattoivat loppua vasta yhdeksältä. Tosin hän myöntää, että väsymyksen syynä oli varmaan myös opiskelijan ikä, 62 vuotta.
Matin suunnitelmissa onkin nyt pitää vuoden paussi, koska vuoden päästä hän on jäämässä eläkkeelle. "Toivon, että silloin olisi virtaa viedä opinnot loppuun ja painaa valkolakki vihdoin päähäni."

Hannele löysi opettajan vinkistä uuden ammatin

Hannele Honkanen aloitti aikuislukion etäopiskeluna 2012. Syitä oli monia: hän vietti pikkuvauva-aikaa kotona ja alkoi kaivata omaa tekemistä ja aivojumppaa, mutta samalla myös oli tarkoitus saada avattua uusia ovia mahdollisten jatko-opintojen ja uravaihtoehtojen suhteen.

Hannele kertoo, että etäopinnot menivät hyvin. Ne sopivat lapsentahtiseen elämänrytmiin hyvin, kun niihin löytyi aito motivaatio. Opettajat olivat saatavilla aina, kun jotakin kysyttävää ilmeni, minkä vuoksi opiskelu ei tuntunut niin yksinäiseltä. Silloisiin etäopintoihin kuului lähiopetusiltoja pari kertaa jakson aikana. Ne olivat mukavia sekä opettajien että opiskelukavereiden ansioista.

"Kotkan aikuislukiossa opiskelemisesta oli minulle valtava hyöty: se tarjosi tiedonjanoiselle luonteelleni virikettä ja paransi yleissivistystä, sen lisäksi että lukion kautta sain tutustua uusiin ihmisiin", Hannele kertoo. Hänen mukaansa etäopiskelun itsenäisyys opetti sellaista itsekuria ja suunnitelmallisuutta, joista on elämässä hyötyä monellakin eri osa-alueella. Ehdottomasti tärkein anti oli kuitenkin psykologian opettajan vinkkaama uravaihtoehto. "Ja niinhän siinä sitten kävikin, että lukio-opinnot jäivät osaltani yhteen vuoteen, kun pääsin toteuttamaan yhtä unelmaani - opiskelemaan toimintaterapiaa Saimaan ammattikorkeakouluun. Kesken jäänyt lukio on jäänyt kuitenkin sen verran kalvamaan mieltä, että aion sen suorittaa loppuun, mutta ehkä vasta eläkepäivien aivojumppana sitten."

Akateemisia taitoja kartuttamassa

Eeva Kauppila tuli opiskelemaan aikuislukioon lukuvuonna 2011 - 2012, koska hänellä ei ollut peruskoulun ja kesken jääneen ammattikoulun lisäksi muuta koulutusta ja toiveena oli joskus valmistua sellaiseen ammattiin, jonka pätevyyden saamisen tai ylipäätään kouluun pääsyn edellytyksenä olisi suoritetut lukio-opinnot. Lisäksi hän toivoi opiskelun tuovan mukavan vastapainon työssäkäymiselle ja hyötyäkin sen vuoksi, että työssään hän tarvitsi akateemisia taitoja.

Eeva kertoo, että aika, jonka hän aikuislukiossa vietti, meni olosuhteisiin nähden hyvin. Hänestä sisällöt olivat mielekkäitä ja hyödyllisiä ja joustavuus opetuksessa ihan huippuluokkaa. Valitettavasti hän joutui kuitenkin keskeyttämään opiskelun, sillä perhe, ja työt veivät paljon aikaa. Eeva ei halunnut alisuoriutua opinnoissaan, varsinkin kun hän vielä aloitti oppisopimuskoulutuksen. ”Päällekkäiset opinnot eivät siinä elämäntilanteessa olleet mahdollisia, mutta aikuislukiossa opiskelusta oli paljon hyötyä juuri akateemisten taitojen karttuvuuden vuoksi", hän kertoo. Viime keväänä Eeva valmistui koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajaksi.

"Varmasti kun aika on sopiva, aion palata opintoihini”, Eeva sanoo.

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä