Opiskelijoiden kokemuksia aikuislukiosta

Aikuislukion uusi rehtori ollut itsekin aikuisopiskelija - Sakari Valtiala kertoo, miten päätyi opettajaksi

kuva%20esittelyyn.jpgVoiko trooppisen perhosen siivenisku johtaa siihen, että tietyn naisopettajan ärtymys kiehahtaa yli täällä Suomessa, mikä puolestaan ajaa erään rehtorin sellaiseen pulaan, että hän panee peliin kaikkensa, jotta saisi opintojensa loppuvaiheessa olevan opiskelijan kouluunsa sijaiseksi? Minä uskon, että voi, sillä olen itse tuo sijainen.

Hyvin suurella todennäköisyydellä minusta ei olisi koskaan tullut opettajaa, ellei eräs naispuolinen pedagogi olisi polttanut päreitään 1980-luvun puolivälissä. Tuo biologinainen, jota en koskaan tullut tuntemaan, tympääntyi peruskoululaisiin ”asiakkaisiinsa” niin perusteellisesti, että haki ja sai lukion viran kesken lukuvuotta toiselta puolelta Suomea ja muutti Kotkasta joululomalla. Tuttavantuttavani ilmiantoi minut koulun rehtorille ja kertoi, että olen alan ihmisiä, ainakin opiskelen biologiaa. Rehtori soitti ja tarjosi sijaisen paikkaa kevätlukukaudeksi, mutta kieltäydyin kunniasta. Muutaman päivän jälkeen epätoivoiselta kuulostava rehtori otti uudelleen yhteyttä ja sai houkuteltua minut koululle.

En tajunnut moneen vuoteen, että elämänurani määräytyi tuon lyhyen tapahtumaketjun aikana. Nuorena opiskelijana olin haaveillut tutkijan työstä mahdollisimman syrjäisellä tutkimusasemalla, missä olisin saanut keskittyä itsenäiseen puuhailuuni omassa rauhassani muita ihmisiä kohtaamatta. Sen sijaan jouduinkin sellaiseen putkeen, jonka päässä sain ammatin, jossa nautin ihmisten parissa toimimisesta ja joka on osoittautunut monin verroin itsenäisemmäksi kuin tutkijan työ ikinä voi olla.

Monet monituiset vuodet tein määräaikaisia sijaisuuksia, sellaisia pätkätöitä, vuosi kerrallaan. Viimein aloin pohtia, että ehkä opettajan työ on sittenkin sitä, mitä haluan isona tehdä. Koska en ollut tähdännyt opettajaksi, jouduin täydentämään opintojani, jotta sain kelpoisuuden vakituisiin virkoihin. Ja kuten hyvin tiedetään, opiskelu on kovaa työtä ja palkkatyön ohessa vielä kovempaa puurtamista. Mutta niin kuin äitini tapasi sanoa, suomalainen mies menee vaikka läpi harmaan kiven, kun hän on jotakin päättänyt. Ei siinä vaadita muuta kuin asennetta, sisua ja työntekoa.

Seurasi yli kolme vuosikymmentä kestänyt rupeama Karhulan yläkoulussa biologian ja maantiedon opettajana. Pidin työstäni, jossa pysyi virkeänä kahdestakin syystä. Teinikoltiaisten kanssa ei tylsiä päiviä kohdalle osunut, kun pääsi kokeilemaan kasvatuskeinoja äärestä laitaan, uhkailusta huumoriin ja kiristyksestä lahjontaan. Toisaalta huomasin hyvin pian, että opettajan työn moniin hyviin puoliin kuuluu sekin, että siinä oppii - ja joutuu oppimaan - hirvittävän paljon. Olisinkohan tutkijana koskaan oppinut yhtä paljon ja monipuolisesti.

Sattumalla oli sormensa pelissä silloinkin, kun Kotkan aikuislukioon haettiin sivutoimista biologian ja maantieteen opettajaa. Uteliaana kaikkea uutta kohtaan aloitin täällä syksyllä 2004. Lupauduin ensin yhdeksi vuodeksi, mutta aivan huomaamatta vuosia kertyi jonoon pitkälle toistakymmentä. Alusta saakka nautin suuresti sivutyöstäni, joka toi kaivattua vaihtelua pitkään jatkuneeseen peruskoululaisten parissa pakertamiseen.

Oli suuri kunnia tulla valituksi ja aloittaa vuoden 2019 alusta rehtorina tässä oppilaitoksessa, jonka henkilökunnan tiesin ja tunsin suurimmaksi osaksi entuudestaan. Runsaan puolen vuoden kokemus on vahvistanut käsitystä siitä, että täällä opettajat ovat kautta linjan raudanlujia ammattilaisia, jotka tekevät suurella sydämellä huippujälkeä työssään. Tulokset puhuvat puolestaan. Arvostan erittäin korkealle edeltäjääni, Erja Hämäläistä, jonka jäljiltä koulun asiat ovat kaikin puolin kunnossa ja mallillaan. Tuntuu hienolta ajatella, että oma työura tulee päättymään tässä upeassa opinahjossa.

Sinä, joka harkitset opiskelua aikuislukiossa tai täällä jo opiskelet, ota onkeesi seuraavat elämänohjeet. Pyri sitä kohti, mikä kiinnostaa. Älä säästele vaivojasi, vaan opiskele mahdollisimman paljon ja pitkälle. Ole utelias ja tartu rohkeasti uusiin mahdollisuuksiin, joita polullesi osuu. Kun olet oman osuutesi tehnyt, sattumat ja perhosvaikutus hoitavat loput!

Kirjoittaja on 59-vuotias Kotkan aikuislukion rehtori, joka uskoo asenteeseen, ahkeruuteen ja perhosvaikutukseen. Hän oppii koko ajan uutta työssään ja harrastuksissaan, joihin kuuluvat kirjoittaminen ja kuntosuunnistus. ”Kolmas metsästys” eli sienten saalistaminen ja marjojen poiminta kuuluvat myös hänen mielipuuhiinsa.

 

Oona valmistui ylioppilaaksi ammattitutkinnon pohjalta


Oonapedanet.png Oona Gammelin 
valmistui ylioppilaaksi Kotkan aikuislukiosta keväällä. Hän oli jo kerran aloittanut lukion vuonna 2015 yhtä aikaa lähihoitajaopintojen kanssa. Kaksoistutkinnon suorittaminen tuntui raskaalta, joten Oona päätti jättää lukion kesken. Hän valmistui lähihoitajaksi keväällä 2018, mutta kertoo, että kesken jäänyt lukio vaivasi mieltä. - Päätin, että haluan saada tulevana välivuotena ylioppilaslakin päähäni ja molemmat tutkinnot pakettiin.

Kun ylioppilaaksi tähtää ammattitutkinnon pohjalta, ei tarvitse suorittaa kaikkia kursseja, vaan voi valita itselleen tärkeät ja kiinnostavat aineet. Oonan urakka ei silti ole ollut helppo. Hän käy vuorotöissä, joten koulun ja työn tasapainottaminen on ollut välillä vaikeaa ja raskasta.

- Koululla on oltu ymmärtäväisiä työni suhteen, ja olen saanut kaikki kurssit ja kokeet suoritettua helposti, hän kertoo. - En kadu ollenkaan, että lähdin aikuislukioon ja suosittelen sitä kaikille. Auttavat ja joustavat opettajat tekevät opiskelusta mukavaa ja opiskelu on helppo yhdistää juuri esimerkiksi työn rinnalle.

Oonan päätös painaa keväällä valkolakki päähänsä piti, ja opiskelu meni hänen mielestään ”yllättävän hyvin”. - Pääsin tavoitteeseeni ja olen tyytyväinen arvosanoihini sekä kouluun itsessään.

Oona uskoo, että kuluneen vuoden opinnot auttavat häntä toteuttamaan unelmiaan. - Unelmoin yliopistosta ja luokanopettajan ammatista, joten lukio antaa hyvää pohjaa tuleville opinnoille. 

Tarja sai lakin 10 vuotta sitten

TTarja kuva 2019.JPGarja Häkälä on ylioppilas vuosimallia 2009. Hän oli jo nuorena 1960-luvulla halunnut mennä oppikouluun, mutta hänen vanhempansa halusivat tyttärensä menevän ammattikouluun. Aikuisena hän oli miettinyt usein iltalukioon lähtöä, mutta se vain jäi tekemättä. - Aina oli jotain estettä, lapset olivat pieniä ja työajat sellaisia, ettei voinut iltaisin opiskella, Tarja kertoo.  

Lasten kasvettua ja työn muututtua hän ilmoittautui vihdoin aikuislukioon. - En ole päivääkään katunut opintojen aloittamista, Tarja sanoo - Alussa oli kyllä vaikeaa saada rytmistä kiinni, mutta kyllä se pikkuhiljaa alkoi sujumaan.

Tarja muistelee, että "unet tuppasivat jäädä lyhyiksi", kun illat kuluivat koulussa ja tehtäviä tehdessä. Aamulla piti kuitenkin lähteä työhön. - Opiskelu oli kuitenkin ihan hauskaa ja toiset opiskelijat mukavia.

Vaikka opiskelusta ei työn puolesta varsinaisesti ollut hyötyä, hän sanoo olevansa tyytyväinen saavutukseensa ja ylpeä valkolakistaan.

- Olen saanut todistettua itselleni, etten ole vielä ihan kalkkeutunut. Voin kyllä olla ylpeä itsestäni, että sain lukion suoritettua ja yo-juhlat pidettyä hieman iäkkäämpänä.

Olga paransi kielitaitoaan ja sai varmuutta tuleviin haasteisiin

Olga V.jpegOlga Virki on yksi kevään 2019 ylioppilaista. Hän kertoo, että löysi aikuislukioon, koska siellä opetti aiemmilta suomen kielen kursseilta tuttu opettaja. Hän aloitti aikuislukiossakin aineopiskelijana eli hän opiskeli vain suomi toisena kielenä -kursseja. Kurssit suoritettuaan hän kirjoitti suomi toisena kielenä -ylioppilaskokeen ja huomasi, että voisi selviytyä muistakin oppiaineista. 

Olga on sitä mieltä, että kielen opiskelua kannattaa jatkaa senkin jälkeen, kun perusteet on oppinut. Hän sanoo, että arkikieltä syvempi kielen osaaminen parantaa "elämän laatua" uudessa kotimaassa. Erityisesti työelämässä on hyötyä mahdollisimman sujuvasta kielitaidosta, ettei tarvitse jännittää vaikkapa puhelimeen vastaamista.

Niinpä Olga päätti jatkaa opiskelua työn ohella suomi äidinkielenä -kursseilla. Hän myös aloitti opiskella uutena kielenä ruotsia. Opintojen ansiosta kielitaito ja opiskelutaidot kehittyivät nopeasti. - En usko, että ilman lukio-opintoja olisin pystynyt suorittamaan ammattitutkintoa ja työllistymään kolmessa vuodessa Suomeen muuton jälkeen, Olga sanoo.

Ajatus tavoitella valkolakkia syntyi opettajan kanssa käydyn keskustelun jälkeen. - Tuntui loogiselta alkaa suorittaa yo-tutkintoa, kun olin jo muutaman vuoden ajan opiskellut eri aineita. Varmuutta toi tieto, että pystyin nyt lukemaan muiden aineiden oppikirjoja ilman sanakirjaa.

Olga tekee vuorotyötä, mikä vaikutti opiskeluun, mutta aikuislukion ystävällinen ilmapiiri, henkilökohtainen opintosuunnitelma ja joustavuus auttoivat etenemisessä. - Kyllähän minua hieman pelotti digitaaliseen yo-kokeeseen osallistuminen, mutta toisaalta oli mielenkiintoista käyttää erilaisia opiskelumuotoja ja -menetelmiä kynästä nykyaikaisiin tietokoneohjelmiin, Olga kertoo opiskelustaan.

- Tutkinnon suorittaminen antoi minulle varmuutta suunnitella jatko-opintoja, Olga kertoo. Hän on jo osallistunut pääsykokeisiin ja uskoo, että lukion käymisestä oli hyötyä. - Sain kaksi kertaa paremmat pisteet kuin osasin odottaa. En olisi saanut niitä ilman lukiota, hän uskoo.