Aikuislukion uusi rehtori ollut itsekin aikuisopiskelija - Sakari Valtiala kertoo, miten päätyi opettajaksi

Voiko trooppisen perhosen siivenisku johtaa siihen, että tietyn naisopettajan ärtymys kiehahtaa yli täällä Suomessa, mikä puolestaan ajaa erään rehtorin sellaiseen pulaan, että hän panee peliin kaikkensa, jotta saisi opintojensa loppuvaiheessa olevan opiskelijan kouluunsa sijaiseksi? Minä uskon, että voi, sillä olen itse tuo sijainen.

Hyvin suurella todennäköisyydellä minusta ei olisi koskaan tullut opettajaa, ellei eräs naispuolinen pedagogi olisi polttanut päreitään 1980-luvun puolivälissä. Tuo biologinainen, jota en koskaan tullut tuntemaan, tympääntyi peruskoululaisiin ”asiakkaisiinsa” niin perusteellisesti, että haki ja sai lukion viran kesken lukuvuotta toiselta puolelta Suomea ja muutti Kotkasta joululomalla. Tuttavantuttavani ilmiantoi minut koulun rehtorille ja kertoi, että olen alan ihmisiä, ainakin opiskelen biologiaa. Rehtori soitti ja tarjosi sijaisen paikkaa kevätlukukaudeksi, mutta kieltäydyin kunniasta. Muutaman päivän jälkeen epätoivoiselta kuulostava rehtori otti uudelleen yhteyttä ja sai houkuteltua minut koululle.

En tajunnut moneen vuoteen, että elämänurani määräytyi tuon lyhyen tapahtumaketjun aikana. Nuorena opiskelijana olin haaveillut tutkijan työstä mahdollisimman syrjäisellä tutkimusasemalla, missä olisin saanut keskittyä itsenäiseen puuhailuuni omassa rauhassani muita ihmisiä kohtaamatta. Sen sijaan jouduinkin sellaiseen putkeen, jonka päässä sain ammatin, jossa nautin ihmisten parissa toimimisesta ja joka on osoittautunut monin verroin itsenäisemmäksi kuin tutkijan työ ikinä voi olla.

Monet monituiset vuodet tein määräaikaisia sijaisuuksia, sellaisia pätkätöitä, vuosi kerrallaan. Viimein aloin pohtia, että ehkä opettajan työ on sittenkin sitä, mitä haluan isona tehdä. Koska en ollut tähdännyt opettajaksi, jouduin täydentämään opintojani, jotta sain kelpoisuuden vakituisiin virkoihin. Ja kuten hyvin tiedetään, opiskelu on kovaa työtä ja palkkatyön ohessa vielä kovempaa puurtamista. Mutta niin kuin äitini tapasi sanoa, suomalainen mies menee vaikka läpi harmaan kiven, kun hän on jotakin päättänyt. Ei siinä vaadita muuta kuin asennetta, sisua ja työntekoa.

Seurasi yli kolme vuosikymmentä kestänyt rupeama Karhulan yläkoulussa biologian ja maantiedon opettajana. Pidin työstäni, jossa pysyi virkeänä kahdestakin syystä. Teinikoltiaisten kanssa ei tylsiä päiviä kohdalle osunut, kun pääsi kokeilemaan kasvatuskeinoja äärestä laitaan, uhkailusta huumoriin ja kiristyksestä lahjontaan. Toisaalta huomasin hyvin pian, että opettajan työn moniin hyviin puoliin kuuluu sekin, että siinä oppii - ja joutuu oppimaan - hirvittävän paljon. Olisinkohan tutkijana koskaan oppinut yhtä paljon ja monipuolisesti.

Sattumalla oli sormensa pelissä silloinkin, kun Kotkan aikuislukioon haettiin sivutoimista biologian ja maantieteen opettajaa. Uteliaana kaikkea uutta kohtaan aloitin täällä syksyllä 2004. Lupauduin ensin yhdeksi vuodeksi, mutta aivan huomaamatta vuosia kertyi jonoon pitkälle toistakymmentä. Alusta saakka nautin suuresti sivutyöstäni, joka toi kaivattua vaihtelua pitkään jatkuneeseen peruskoululaisten parissa pakertamiseen.

Oli suuri kunnia tulla valituksi ja aloittaa vuoden 2019 alusta rehtorina tässä oppilaitoksessa, jonka henkilökunnan tiesin ja tunsin suurimmaksi osaksi entuudestaan. Runsaan puolen vuoden kokemus on vahvistanut käsitystä siitä, että täällä opettajat ovat kautta linjan raudanlujia ammattilaisia, jotka tekevät suurella sydämellä huippujälkeä työssään. Tulokset puhuvat puolestaan. Arvostan erittäin korkealle edeltäjääni, Erja Hämäläistä, jonka jäljiltä koulun asiat ovat kaikin puolin kunnossa ja mallillaan. Tuntuu hienolta ajatella, että oma työura tulee päättymään tässä upeassa opinahjossa.

Sinä, joka harkitset opiskelua aikuislukiossa tai täällä jo opiskelet, ota onkeesi seuraavat elämänohjeet. Pyri sitä kohti, mikä kiinnostaa. Älä säästele vaivojasi, vaan opiskele mahdollisimman paljon ja pitkälle. Ole utelias ja tartu rohkeasti uusiin mahdollisuuksiin, joita polullesi osuu. Kun olet oman osuutesi tehnyt, sattumat ja perhosvaikutus hoitavat loput!

Kirjoittaja on 59-vuotias Kotkan aikuislukion rehtori, joka uskoo asenteeseen, ahkeruuteen ja perhosvaikutukseen. Hän oppii koko ajan uutta työssään ja harrastuksissaan, joihin kuuluvat kirjoittaminen ja kuntosuunnistus. ”Kolmas metsästys” eli sienten saalistaminen ja marjojen poiminta kuuluvat myös hänen mielipuuhiinsa.

 

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä