Mauri Kananen on Kotkan aikuislukion ylioppilas 40 vuoden takaa. Näin hän kertoo opiskelustaan aikuislukiosta ja muistakin elämänsä tapahtumista:

"Synnyin Viitasaarella syrjäkylälle pienviljelijäperheeseen. Molemmat vanhempani kuolivat, kun olin murrosikäinen. Koulunkäynnin jatkaminen ei ollut minulle kansakoulun jälkeen mikään vaihtoehto, vaikka halua ja lukupäätä olisi ollutkin. Nuorena miehenä valitsin valtion pitkän ja kapean leivän. Jäin armeijaan töihin varusmiespalvelukseni jälkeen. 

Palvelin iltalinjan aikana Kyminlinnan linnoituksen sisällä tuohon aikaan toimineessa varuskunnassa, Kotkan rannikkopatteristossa. Aliupseerin uralla etenin ylivääpeliksi. Varuskunnan komentaja everstiluutnantti Pentti Aulaskari sai kannustuksellaan minussa syttymään kipinän opiskeluun. Hakeuduin Ruotsinsalmen lukion iltalinjalle (nykyinen Kotkan aikuislukio) ja suoritin työn ohella ensin keskikoulun oppimäärän. Jatkoin lukioon ja mielessäni oli haaveita jo silloin yliopisto-opintoihin. 

Kesken lukioaikani 2. heinäkuuta 1978 klo 5.58 sattui Kyminlinnassa vakava onnettomuus, kun mieleltään häiriintynyt varusmies oli mennyt yöllä murtautumalla ammusvarastoon ja kerännyt räjähteitä yli 1000 kg kasan ammusten viereen ja sytyttänyt sen räjähtävällä tulilangalla, jota edelsi aikatulilankaa niin paljon, että räjäyttäjä ehti vallialueelta turvaan. Varastoon sijoitetut ammukset räjähtivät niin suurella voimalla, että ääni kuului useiden kilometrien päähän Kotkaan, Karhulaan, Hovilaan, Sutelaan ja Korelaan. 

Ihmeen kaupalla kukaan ei kuollut eikä edes loukkaantunut. Räjähdyksen paineaalto särki ikkunoita ja kivijalkoja murtui laajalla alueella ja sirpaleita lensi jopa kilometrin päähän. Räjähdykset varaston palaessa jatkuivat lähes puoleenpäivään, jolloin palokunta sai palon sammumaan. Asukkaiden muistelut tuolta ajalta muun muassa Facebookin Karhulan sivulla ovat luokkaa: Sota oli syttynyt! Jälkisammutus kesti pitkään ja pioneerit Korialta tulivat raivaamaan kuukausiksi vallialueen sisä- ja ulkopuolelle lentäneitä aseita, ammuksia ja räjähteitä.

Tutkinnassa selvisi räjäyttäjän henkilöllisyys, ja sama varusmies oli jo aikaisemmin talvella murtautunut kyseiseen varastoon ja anastanut sieltä aseita ja patruunoita ym. piilottaen ne takaportin lähelle Helsingin tien tuntumaan lumeen. Tuntematon henkilö oli kätkön hakenut, ja varusmies sai niistä maksuksi rahaa. Tämä oli patteriston historiassa aivan käsittämätön tapahtumaketju, joka sai aikaan yleisen keskustelun sekä korkeamman tahon miettimään, missä ammusvarastojen paikat oikeasti ovat ja millaista vartiointivastuuta varusmiehille voi antaa.

Räjähdyksen aikaan olin ainoana henkilökunnan edustajana paikalla varuskunnassa. Jo aiemmin työtehtävissä vaurioitunut kuuloni heikkeni entisestään. Ei lukioaika muutenkaan vaivatonta ollut, sillä vaimoni kävi kaksivuorotöissä ja meillä oli kaksi pientä poikaa. Lasten hoitokin piti aina järjestää tavalla tai toisella. Päätin kuitenkin, että jatkan loppuun saakka, kun kerran olin aloittanut. Jälkeenpäin laskin, että viiden vuoden aikana käytin yli 4 000 tuntia vapaa-aikaani opiskeluun. 

Keväällä 1980 oli valkolakkitestien aika. Onneksi vuoden alusta alkaen oli tullut voimaan laki opintovirkavapaasta. Sen turvin otin kaksi kuukautta palkatonta virkavapaata, jota en olisi saanut, jollei patteriston sivutoiminen sotilaspastori Raimo Vänskä olisi ollut puhemiehenäni. Ilman virkavapautta ylioppilaskirjoituksiin keskittymisestä muuten ei olisi tullut mitään. Tinnitus häiritsi kielten kuullunymmärtämiskokeissa, mutta niistäkin selvisin. En jäänyt tuleen makaamaan, niin kuin armeijassa sanottiin. Silloinen uusi komentaja piti opiskelujani aivan tarpeettomina, ylioppilaskirjoituksiin valmistautumisviikolle hän määräsi minut ampumaleirille Kirkonmaahan! Iltaopiskeluni oli melkoisten tapahtumien sarja, jonka olen kirjoittanut julkaistavaksi osana Aikuislukion tulevaa kirjaa varten Minun koulutieni.

Lopulta meitä valmistui iltalinjalta keväällä 1980 yhteensä 24 ylioppilasta. Osallistuin salaa kaikilta yliopiston pääsykokeisiin Tampereelle ja pääsin 34-vuotiaana opiskelemaan. Armeijaura päättyi saman tien, mutta olin saavuttanut unelmani. Valmistuin yliopistosta ja ehdin tehdä pitkän siviiliuran. Jatkan edelleen aktiivisena kunnallispoliitikkona."



Oheisessa kuvassa Mauri Kananen sotilaspuvussaan Keski-Suomen Aluetoimiston maanpuolustusjuhlassa Petäjävedeltä 4.6.16. Kuvassa hän kättelee Keski-Suomen aluetoimiston päällikköä evl Jukka Kentalaa, joka luovutti hänelle Reserviupseeriliiton kultaisen ansiomerkin.