• Toisesta kulttuurista tuleva ei välttämättä tunne näitä sääntöjä.
• Hän ei muutenkaan aluksi välttämättä tunne suomalaista yhteiskuntaa ja sen toimintaa kovin hyvin. Silloin on hankalaa, jos suomalainen olettaa hänen jo alusta asti tietävän kaikenlaista eikä ymmärrä kohteliaisuuden vuoksi selittää asioita alusta lähtien.
• Kulttuurienvälisissä vuorovaikutustilanteissa selittäminen ei ole kuitenkaan epäkohteliasta ja itsestäänselvyyksiä ei ole! On parempi selittää kuin olettaa.
• Myös kielitaidon vähyys tai yhteisen kielen puuttuminen voivat aiheuttaa väärinymmärryksiä.

Konfliktien välttely ja haastavat tilanteet

• Suomalaisten konfliktienvälttelytaipumus johtaa joskus ongelmiin, kun tiskin toisella puolella on henkilö, joka tulee esimerkiksi maasta, jossa kaupankäynti ja muukin asiointi on tinkimistä eli neuvottelua.
• Tinkimisessä lopullinen, "oikea" hinta tai muu neuvottelun tulos ei ole lähtötilanteessa tiedossa ja tinkijä voi vaikuttaa siihen omalla neuvottelutaidollaan.
• Joissain maissa esimerkiksi viranomaisasiointiin ja sen kulkuun vaikuttaa selkeästi se, millaisessa yhteiskunnallisessa asemassa henkilö on tai se, kuinka sitkeästi hän jaksaa ajaa asiaansa byrokratian rattaistossa.
• Suomalainen on tottunut siihen, että asioilla on tietty hinta, johon yleensä ei voi vaikuttaa. Samoin esimerkiksi viranomaisprosesseissa on selkeät säännöt ja lopputulosvaihtoehdot, eikä niihin vaikuta se, mikä asema prosessissa olevalla on, tai se, että hän yrittää neuvotella itselleen mahdollisimman edullisen lopputuloksen. Tinkiminen tai neuvottelu tällaisessa tilanteessa on suomalaisen näkökulmasta vaivaannuttavaa ja turhaa, koska se ei tule vaikuttamaan lopputulokseen. Suomalainen tarkoittaa sitä mitä sanoo, eli asian lopputulos ei tule muuttumaan neuvottelemalla.
• Usein esimerkiksi virkamiehet, asiakaspalvelijat tai opettajat joutuvat tilanteisiin, joissa tinkimiskulttuurista Suomeen muuttanut henkilö lähtee neuvottelemaan asiasta, jossa ei suomalaisen järjestelmän mukaan ole neuvotteluvaraa.
• Suomalainen sanoo tällöin ehkä yhden kerran, miten asia on, ja turhautuu sen jälkeen puhekumppanin neuvotteluyrityksiin ja niihin erilaisiin perusteluihin, joita tämä esittää tuekseen. Koska suomalainen kuitenkin välttelee konflikteja, hän ei välttämättä sano alusta lähtien tiukasti vastaan.
• Tilanne on vaivauttava, ja voi johtaa siihen, että aikansa kestäneen jankuttamisen jälkeen suomalainen lopulta hermostuu ja tiuskaisee: "Nyt riittää jankkaaminen! Asia on, kuten sen jo ensimmäisellä kerralla sanoin! Mene ulos täältä!"
• Joustavampi ja omia hermoja säästävä tapa reagoida neuvotteluyritykseen on se, että ensinnäkin yrittää muistaa, että kyseessä on nyt kulttuurien erilaisuudesta johtuva konflikti, jossa toisella osapuolella ei ole ehkä tietoa suomalaisesta tavasta hoitaa asioita ja että hän ei käynnistä neuvotteluja ärsyttääkseen.
• Toisekseen, ystävällinen ja tiukka: "Selvä, ymmärrän perustelusi, mutta se ei muuta päätöstä tässä asiassa" ja tämän toisto tarvittaessa useaan kertaan voi olla kaikki, mitä tarvitaan. Lopulta neuvottelija, käytettyään kaikki erilaiset perustelunsa, alistuu ja tyytyy siihen, että juuri tässä tilanteessa hän ei pysty tämän enempää itse vaikuttamaan asioiden kulkuun.