• Suomen kieli ja kulttuuri ovat usein itsestäänselviä suomalaiselle. Tämä tarkoittaa, että tyypillinen suomalainen ei välttämättä osaa selittää ulkopuoliselle asioita, joiden hän uskoo olevan itsestäänselviä yleisesti ymmärretyn, ”oikean” suomalaisen toimintatavan mukaisesti.

• Kieli
  • suomea äidinkielenään puhuva ei ehkä osaa selittää jonkin ilmaisun kieliopillista taustaa. Ilmaisu vain kuulostaa oikealta hänen korvaansa.
  • Hän en välttämättä myöskään harjoittelematta hahmota, miten puhutaan helpompaa suomea ja millaiset ilmaisut ja rakenteet ovat vaikeita suomea vasta opettelevalle.

• Kulttuuriset tavat

• Suomalaiselle on esimerkiksi luontevaa mennä työpalaverissa lähes suoraan asiaan, kun taas Ranskassa on tapana käyttää palaverin alusta vähän aikaa small talkiin ja kuulumisten vaihtamiseen. Jos suomalainen ei ole tullut erityisesti miettineeksi tai tiedostaneeksi erilaisia kulttuurisia tapoja ja niiden merkitystä, hän voi olla hämmentynyt tai ärtynyt ranskalaisten yhteistyökumppanien kanssa kokoustaessaan, jos kokouksen alku venyy hänen mielestään turhaan niitä näitä jutellessa.
• Juttelu voi kuitenkin helpottaa kokouksessa olijoiden tutustumista ja yhteyden tunnetta toisiinsa ja sen avulla voi yrittää antaa itsestään mahdollisimman hyvän vaikutelman tulevia neuvotteluja silmälläpitäen. Small talkilla on siis selkeä tarkoitus Ranskassa ja monessa muussakin maassa, vaikkei sillä olisi samanlaista roolia suomalaisissa kokouskäytännöissä.
• Kontaktissa eri kulttuurista tulleen kanssa on keskeistä havaita, että itse toimisi toisin ja osata selittää, miten ja miksi. Yhtä lailla keskeistä on oivaltaa, että maailma on täynnä vaihtoehtoisia ja tarkoituksenmukaisia tapoja hoitaa ihmisten välistä kanssakäymistä, ja suomalaiset tavat ovat vain yksi vaihtoehto muiden joukossa. Eri tilanteissa ja eri ihmisten kanssa on hyödyllisintä toimia siten, että kaikkia osapuolia kuunnellaan ja kunnoitetaan.