Kuusi Euroopankuusi voi kasvaa 30–45 metrin, Balkanilla jopa yli 60 metrin pituiseksi. Se on siten Euroopan pisimpiä ja Suomen pisin luontainen puulaji. Neulasten pituus on 1,5–2,5 cm ja käpyjen 10–15 cm. Siperiankuusi on kasvutavaltaan euroopankuusta kapeampi, lyhytkasvuisempi ja lyhytoksaisempi.[3] Sen oksisto kestää paremmin lumen ja jään painoa. Versot ovat karvaisempia, kävyt lyhyempiä ja käpysuomut pyöreämpiä kuin euroopankuusella. Metsäkuusen hedekukinnot ovat pieniä ja pyöreähköjä, pituudeltaan 2–2,5 cm. Ne ovat aluksi väriltään punertavia. Kukittuaan ne vaalenevat ja varisevat pois. Hieman myöhemmin kehittyvät emikukinnot ovat noin 4 cm pitkiä, käpymäisiä ja väriltään purppuranpunaisia. Aluksi ne ovat pystyasennossa, mutta taipuvat kesän aikana alaspäin riippuviksi kävyiksi. Käpyjen väri muuttuu ensin purppuranpunaisesta vihreäksi ja syksyyn mennessä ruskeaksi. Emikukinnot sijaitsevat yleensä latvuksen yläosissa.[4] Metsäkuusesta tavataan luonnossa suuri määrä erilaisia muotoja, jotka vaihtelevat maanmyötäisistä, pallo- ja kartiomaisista pylväsmäisiin, kapeakasvuisiin ja riippaoksaisiin. Myös kaarnan, rungon ja käpyjen rakenne sekä neulasten väri voi vaihdella. Esimerkiksi käärmekuusien (Picea abies f. virgata) pitkät ja kiemurtelevat oksat eivät juurikaan haaroitu. Joistakin muodoista, kuten kultakuusi (Picea abies f. aurea) ja surukuusi (Picea abies f. pendula) on saatavilla myös koristekasvilajikkeita.[5] Kuusi elää yleensä korkeintaan 400-vuotiaaksi.[6] Jaa Sulje
