Kasvio - Eeli
Teksti
Heinä on heinäkasvien tai muiden ruohovartisten kasvien korsiintunutta, kuivatettua kasvismassaa, jota käytetään pääasiassa karjan rehuksi. Heinää saadaan ennen siementen tuleentumista niitetyistä ja kuivatuista heinäkasveista tai muista ruohovartisista kasveista, kuten esimerkiksi suo- tai järvenrantaniityillä kasvavista[1] saroista.[2] Esimerkkejä heinän muusta kuin rehukäytöstä ovat heinälaatikko ja kenkäheinä.[3]
Nykyään heinää yleensä viljellään pelloilla. Aiemmin, ns. vanhassa maataloudessa heinä koottiin karjan talvirehuksi luonnon- ja puolikulttuuribiotoopeilta kuten erilaisilta kuivan ja kostean maan niityiltä, ja peltopinta-ala varattiin ihmisten omaan suoraan ravinnontuotantoon, Suomessa esimerkiksi rukiille, ohralle ja kauralle. Kun peltoja tuolloin lannoitettiin karjanlannalla, ja karjan talvirehu koottiin niityiltä, niin niittyjen laajuus määräsi samalla sen, paljonko lannoitettavaa peltoa saattoi olla.[2]
Heinän viljely pelloilla tuli merkittäväksi maatalouden koneellistuttua ja maidontuotannon teollistuttua. Nautaeläinten rehuna alettiin käyttää viljeltyjä heiniä, joista yleinen Suomessa on timotei. Ylimääräisestä maidosta kirnuttiin voita ja vientiä varten tuli lehmien lypsää kohtalaisesti myös talvella, jolloin rehuna käytettiin kuivia heiniä. Varsinkin aiemmin saatettiin heiniä tarvittaessa jatkaa myös oljilla.
Sisällysluettelo
Kuusi Euroopankuusi voi kasvaa 30–45 metrin, Balkanilla jopa yli 60 metrin pituiseksi. Se on siten Euroopan pisimpiä ja Suomen pisin luontainen puulaji. Neulasten pituus on 1,5–2,5 cm ja käpyjen 10–15 cm. Siperiankuusi on kasvutavaltaan euroopankuusta kapeampi, lyhytkasvuisempi ja lyhytoksaisempi.[3] Sen oksisto kestää paremmin lumen ja jään painoa. Versot ovat karvaisempia, kävyt lyhyempiä ja käpysuomut pyöreämpiä kuin euroopankuusella. Metsäkuusen hedekukinnot ovat pieniä ja pyöreähköjä, pituudeltaan 2–2,5 cm. Ne ovat aluksi väriltään punertavia. Kukittuaan ne vaalenevat ja varisevat pois. Hieman myöhemmin kehittyvät emikukinnot ovat noin 4 cm pitkiä, käpymäisiä ja väriltään purppuranpunaisia. Aluksi ne ovat pystyasennossa, mutta taipuvat kesän aikana alaspäin riippuviksi kävyiksi. Käpyjen väri muuttuu ensin purppuranpunaisesta vihreäksi ja syksyyn mennessä ruskeaksi. Emikukinnot sijaitsevat yleensä latvuksen yläosissa.[4] Metsäkuusesta tavataan luonnossa suuri määrä erilaisia muotoja, jotka vaihtelevat maanmyötäisistä, pallo- ja kartiomaisista pylväsmäisiin, kapeakasvuisiin ja riippaoksaisiin. Myös kaarnan, rungon ja käpyjen rakenne sekä neulasten väri voi vaihdella. Esimerkiksi käärmekuusien (Picea abies f. virgata) pitkät ja kiemurtelevat oksat eivät juurikaan haaroitu. Joistakin muodoista, kuten kultakuusi (Picea abies f. aurea) ja surukuusi (Picea abies f. pendula) on saatavilla myös koristekasvilajikkeita.[5] Kuusi elää yleensä korkeintaan 400-vuotiaaksi.[6]
Pilaja
Koivu Sisällysluettelo Levinneisyys Muokkaa Koivut ovat Suomen lehtipuista yleisimpiä, ja hies- sekä rauduskoivut ovat Suomen kylmässä ilmastossa jopa osittain kilpailukykyisiä Suomen metsiä dominoivalle kuuselle. Koivuja kasvaakin havumetsävyöhykkeellä sekaisin havupuiden kanssa, mikä tekee niistä merkittävän lehtipuuryhmän. Suomen kotoisista koivulajeista hies- ja rauduskoivua tavataan lähes koko Euroopassa Välimeren seutuja ja idän aroa lukuun ottamatta. Tunturikoivu on sen sijaan rajoittunut Lappiin, ja vaivaiskoivua ei juuri kasva Baltian maiden eteläpuolella. Rauduskoivu pitää kuivemmasta maaperästä kuin kosteampaa maaperää arvostava hieskoivu. Vaivaiskoivu on Lapissa joka paikan kasvi, Etelä-Suomessa vain rehevien turvesoiden asukas
Kärpässeini Sisällysluettelo Levinneisyys Muokkaa Koivut ovat Suomen lehtipuista yleisimpiä, ja hies- sekä rauduskoivut ovat Suomen kylmässä ilmastossa jopa osittain kilpailukykyisiä Suomen metsiä dominoivalle kuuselle. Koivuja kasvaakin havumetsävyöhykkeellä sekaisin havupuiden kanssa, mikä tekee niistä merkittävän lehtipuuryhmän. Suomen kotoisista koivulajeista hies- ja rauduskoivua tavataan lähes koko Euroopassa Välimeren seutuja ja idän aroa lukuun ottamatta. Tunturikoivu on sen sijaan rajoittunut Lappiin, ja vaivaiskoivua ei juuri kasva Baltian maiden eteläpuolella. Rauduskoivu pitää kuivemmasta maaperästä kuin kosteampaa maaperää arvostava hieskoivu. Vaivaiskoivu on Lapissa joka paikan kasvi, Etelä-Suomessa vain rehevien turvesoiden asukas. Elinkierto
