Sukupuolittunut koulu
Minä valitsin luettavakseni Ritva Jakku-Sihvosen raportin Sukupuolen mukaista vaihtelua koululaisten oppimistuloksissa ja asenteissa. Muistan omalta kouluajaltani sukupuolittuneen ajattelun erittäin vahvasti - oletuksena oli, että tytöt ovat automaattisesti hyviä kielissä ja innostuneita tekstiilityöstä sekä liikunnassa haluavat harrastaa naisellisia lajeja, pojat taas ovat matemaattisia, teknisesti suuntautuneita ja liikunnassa itsenäisiä, oma-aloitteisia ja aktiivisia. Opinto-ohjauksessa tämä näkyi mm. siten, että pojille tarjottiin tietoa teknisistä aloista ja tytöille pehmeämmistä, kuten kauppiksesta (ei kuitenkaan korkeakoulutasolta, sillä eiväthän tytöt osaa laskea ja ymmärtää taloutta). Myöhemmin erinäisiin lasikattoihin törmänneenä ryhdyin lukemaan tätä artikkelia hyvin kiinnostuneena.

Omat kokemukseni äidinkielen ja matematiikan sekä yleensä oppimis/opettamisasenteen suhteen ovat hyvin samanlaisia artikkelin kanssa. Ensinnäkin opettajat haluavat panostaa oppimisvaikeuksissa ja lahjakkaiden kohdalla motivaatio-ongelmissa selvästi enemmän tyttöihin kuin poikiin. Pojille (hitaasti oppiville ja lahjakkaille) asetetaan huomattavasti alhaisemmat vaatimukset - mikä taas tutkimusten mukaan heikentää motivaatiota entisestään, sillä miksipä tekisi töitä, jos saman saa vähemmälläkin. Tytöille asetetaan motivoivammat haasteet, vaaditaan enemmän - etenkin kielissä - ja tulos on toki parempi. Samoin se, että opettajat kohtelevat kurikysymyksissä poikia ja tyttöjä eri tavoin - kuten raportissakin todettiin: lähes 40% tytöistä ja 20% pojista kokee, että opettajat antavat poikien häiriköidä tyttöjä enemmän. Omat kokemukseni ovat tämän havainnon mukaisia.

Valitettavasti omat kokemukseni, havaintoni ja tämä artikkeli puhuvat samaa kieltä ja tukevat toisiaan, aivan kuten tuossa yllä Jennan kirjoituksessakin todetaan. Koulu on vahvasti sukupuolittunutta, opettajien käytös on riippuvaista sukupuolesta, vaatimukset vaihtuvat sukupuolen mukaan. Tytöt halutaan edelleen nähdä passiivisina ja "kiltteinä", joiden oppimistulokset johtuvat kiltteydestä, eivät lahjakkuudesta tai kiinnostuksesta. Pojat taas ovat aktiivisia, rämäpäitä, voittajia tai ainakin kilpailuhenkisiä. Ja heidän kritiikkinsä on tervettä keskustelua ja haastetta koululle.

Miten minä aion luokanopettajana reagoida tähän? Ilmiö on todellinen ja halusin tai en, olen osa sitä. Omalta osaltani haluan kuitenkin vastustaa sukupuolen mukaan tapahtuvaa jaottelua. Käytännön tekoina ovat ainakin itselleni kirjatut osaamisvaatimukset - niin, etten voi luistaa niistä herttaisen hymyn tai sukupuolen takia. Olen kuullut jonkun opettajan käskevän lasten kirjoittaa nimensä koepaperin taakse, joten tarkistaessa nimi ei näy ensin ja anna siten ennakkokäsitystä - tätäkin aion noudattaa. Yritän nähdä oppilaani yksilöinä sukupuolen sijaan: tyttö voi kiipeillä puussa, poika voi olla arka ja hiljainen, tyttö voi rakastaa matematiikaa ja poika kirjaimia. Yritän kohdata lapset ihmisinä. Ehkä siinä on se juttu.

Opettajan tehtävä on mielestäni esteiden poistaminen tulevaisuudelta. Esteitä voivat olla heikko motivaatio, lahjakkuus, oppimisen ongelmat... mitä vain. Opena minun tehtävä on nähdä nämä ja unohtaa selittävänä syynä yksilön tausta tai muut sellaiset syyt.

Jos minun osalla olisin noudattanut suvun "perinnettä", olisin sisar hento valkoinen... Hieno ammatti, mutta ei todellakaan minua :-) Onneksi opettaja ei nähnyt tyttöä, vaan näki innokkaan oppilaan!