Yhteiskuntaoppi ja historia

Historian ja yhteiskuntaopin opettaminen

Todaysmeet.com ja Polleverywhere.com ovat erityisesti yhteiskuntaopissa hyviä sovelluksia kysyä oppilaiden mielipiteitä ”nimettömänä”, jolloin ei tarvitse pelätä / ujostella muiden mielipiteitä.

Jukka Jokinen

Kaikista "mullistavin" seikka, ja lopulta hyvin tavanomainen juttu, minkä iPadit ovat opetukseen tuoneet on se, että perinteiset tehtävämonisteet on muutettu sähköiseen muotoon. Käytännössä tehtävämonisteet on tallennettu pdf-muodossa ja opiskelijat avaavat tehtävät esim. Notabilityssa. Hyötyjä on paljon: Ensinnäkin on ekologista, kun paperisaastetta ei tule. Ei tule otettua turhia monisteita. Tehtäväpaketteihin voin koota monenlaisia tehtäviä, joista tunneilla tehdään tilanteen mukaan sopivat tehtävät. Tämä tuo lisää pelivaraa opetukseen.

BaiBoardin käyttö yhteistoiminnallisessa oppimisessa, esim. HI2-kurssilla aiheena valistuksen vaikutukset. Jos esim. 20 opiskelijan ryhmä, luodaan viisi identtistä BaiBoard-pohjaa, jossa jokaisessa on kolme sivua. Ensimmäisellä sivulla tehtäväpohja Yhdysvaltain vapaussodasta, toisella sivulla Ranskan vallankumouksesta, kolmannella sivulla miellekarttapohja valistuksen vaikutuksista. Neljän hengen ryhmä jakautuu kahdeksi pariksi, joille eri aiheet. He tekevät tehtävät tai esim. miellekartat omasta aiheestaan. Parit työskentelevät siis samaan BaiBoardiin mutta eri sivuilla. Parit opettavat suullisesti tehtävän pääpiirteet toisilleen. Sen jälkeen ryhmä tekee yhteisesti viimeisen sivun tehtävän, jonka tekemiseen tarvitaan kummankin parin erityistietämystä. Lopulta kaikilla pienryhmän jäsenillä on samat BaiBoard-muistiinpanot, jotka voi tallentaa kuvana tai pdf:nä. Opettaja voi omalla iPadillaan seurata kaikkien ryhmien työskentelyä.

iPadin kameran hyödyntäminen ja esim. iMovie: kokemuksellinen oppiminen kuvien ja videoiden kautta. Esim. yksinkertaisimmillaan vaikkapa  historian tapahtumat still-kuvina, siitä videoksi iMoviella.

Marjo Sassali

Lukion taloustiedon kurssin kokeen toteutus: Ryhmän koe koostuu kahdesta osasta, joista ensimmäinen tehdään netti auki ja toinen osio on perinteinen koe. Opiskelijoille on kerrottu, että nettitehtävä tulee olemaan laaja ja soveltava julkisen talouden ongelmanratkaisu, jossa he saavat hyödyntää mitä tahansa nettisivuja - mahdolliset opiskelijoiden väliset  "salaviestitkään" eivät vaikuta kokeen mittaavuuteen. Kokonaisuuden hahmottaminen, tiedon arviointi ja perusteleminen ovat tärkeitä taitoja. Vilpin välttämiseksi nuoret vastaavat paperille, ja tekstit ja koneet pannaan pois ennen kakkosvaihetta.

Hyviä nettimaailman sopivia talouden koetehtäviä olisivat esimerkiksi seuraavat:

- Arvioi, säästettäisiinkö julkisia varoja, jos valtio ottaisi hoitaakseen kunnille kuuluvan perusterveydenhuollon.

- Onko perusteltua väittää, että suomalaisten tuloerot kasvavat?

- Millaisin keinoin Jyväskylä voi keventää velkataakkaansa, ja mitä seurauksia näillä toimilla voi olla?

- Arvioi, miten valtion verotuloja voitaisiin lisätä niin, että se tukisi talouskasvua.

Leena Nummila

Suurimpia elämyksiäni iPadien kanssa äskettäin on ollut HI4-kurssin alussa pieni tapahtuma. Sen kokemuksen kautta tajusin, että jotain erityistä on tapahtumassa, jotain, joka muuttaa paljon opettajan asemaa, opettamisen tapaa ja suhdetta tietoonkin.

Vanhimpana aikana oli olemassa luento, jossa kaikki tieto oli opettajalla ja jota innokkaat ja vähemmän innokkaat oppilaat sitten ammensivat. Kun kirjat olivat kovin harvinaisia, oli järkevää, että se, joka kirjan oli lukenut, kertoi laajalle joukolle, mitä oli siitä oppinut. Hämmästyttävää  on, että tämä opetustapa eli ja elää vieläkin, vaikka kuka tahansa voi itse käydä lukemassa kirjat. Siinä on esimerkki muutoksen hitaudesta ja eriaikaisuudesta. Jossain määrin normaali luokkaopetus on luennon perillinen. Tähän taitaa väkisin tulla muutos.

Ennen kuin paisutukseni alkaa vaikuttaa naurettavalta, kerron tämän yksinkertaisen tapauksen. Käsiteltiin valtaa, piilossa pysyvää valtaa, ja siinä lehdistöä. Selitin Erkkojen ja Sanoman piilevää valtaa. Siinä yhteydessä muistista siteerasin Hesarin levikin ja muistelin seuraavaksi suurimman toisen yhtiön lehden olevan noin kolmannes sen levikistä. Pari minuuttia tämän jälkeen opiskelija viittasi ja sanoi tarkat levikkiluvut viime vuodelta. Kun pyysin häntä näyttämään taulukon iPadiltaan dokukameralla, hän sanoi voivansa lähettää sen minun iPadiini suoraan. Ja niinhän se kävi airplayn tms. kautta.

Kun tieto on tällä tavoin yhteisessä käytössä, alkaa vanhanaikainen luennointi olla mennyttä. Opiskelijat voivat tarkistaa opettajan tiedot, väittää vastaan, esittää toisenlaisia tulkintoja ja tämän kaiken asiapohjalta. Kunhan oppivat tekemään iPadeillaan muuta kuin pelaamista/FB:a.

Kari Pöntinen