Saksan kielisuihkukurssi 8. ja 9. luokille ilman oppikirjaa: Lähtökohtana on autenttinen, ilmiöpohjainen oppiminen sekä motivointi saksan kielen valintaan lukiossa. Oppilailla on ollut käytössä tietokoneet ja opettaja on esittänyt/opettanut kielioppiasiat iPadillA käyttäen Prezi- ja Keynote-sovelluksia. Eri aihepiirien sanastoa on harjoiteltu Smartilla tyyliin kuva ja sana.

Oppilaille jaettiin saksankieliseen kulttuuriin ja maantuntemukseen liittyviä ns. "salasanoja", kuten esim. Schalke 04, Angela Merkel, Silbermond, Goethe, Haribo jne, joita he lähtivät tutkimaan ja etsimään niistä tietoa netistä. Valmiit "etsintäkuuluutukset" käytiin läpi oppilaiden pp-esityksinä. Näistä kulttuurisanoista teimme lopuksi paperiversiona Trivialpursuit-pelin, jota pelasimme viimeisellä tunnilla ja söimme Nallekarkkeja. Aika ei enää riittänyt pelin toteuttamiseen tietokoneella.

Kurssi ilman oppikirjaa on haasteellinen sekä opettajalle että harjoittelijoille mutta antaa loistavat mahdollisuudet uuden tekniikan kokeiluihin. Se kuitenkin houkutteli 13 oppilasta sulkeltamaan saksan kieleen ja kulttuuriin.

Olen tekemässä yhteistyötä Helsingin Goethe-Instituutin ja Saksalaisen koulun kanssa aiheesta saksan kielisuihkutus.

Hannele Kara

Draaman käyttämisestä ja sen asemasta koulussa puhutaan tälläkin hetkellä Suomessa paljon. Tästä huolimatta draama ei saa jalansijaa oppiaineena vaan sitä edelleen toivotaan integroitavan oppiaineisiin menetelmänä. Hiljattain opetusministeriön paikkansa eteenpäin luovuttanut Jukka Gustafsson kirjoitti blogissaan (27.5.2013), että  draaman käyttöä opetusmenetelmänä lisätään sekä äidinkielen että yhteiskuntaopin opetuksessa. Omasta kokemuksestani olen oppinut huomaamaan, että draaman käyttäminen vaatii opettajaltaan enemmän kuin pelkästään sitä, että sitä vain kehotuksista johtuen kokeillaan jonkin verran.  Draama vaatii osakseen sellaista heittäytymistä, että välillä sen käyttäminen voi olla siihen tottumattomalle jopa tuskastuttavaa. Draaman menetelmät voivat viedä mennessään niin hyvin kuin vähemmän mairittelevinkin lopputuloksin. Juuri tästä edellä mainitusta syystä yritän jokaiselle, joka käy katsomassa luokassani kulloisenkin yritys- ja yhteisöllisen kaupunkimme toimintaa, kuvata mahdollisimman tarkasti sitä, miten prosessi etenee ja mitä vuoden aikana milloinkin tapahtuu. Mitä toiminta vaatii aikuiselta, opettajalta, toiminnan ohjaajalta ja minkälaista sitoutumista se vaatii oppilaalta ja miten kodit liittyvät asiaan.

Tarja Tähkänen

Musiikin opetuksessa on menossa henkilökohtainen kokeilu: olen jättänyt lukion 1. kurssilta pois joitain kotona tehtäviä kirjallisia töitä ja korvannut niitä toisilla. Yksi on oppimispäiväkirja: tunneilta varataan aikaa noin kerran viikossa n. 10 minuttia pohdiskella omaa edistymistä, kokemuksia ja henkisten kynnysten ylittämistä, miksei myös ihan faktatiedon tajuamista. Opettaja laittaa käsitellyistä teemoista sopivia kysymyksiä, joiden kautta opiskelijat voivat reflektoida opiskeluaan. Kurssin lopussa muistio lähetetään kurssin opettajalle. Toivon oppimispäiväkirjan avaavan vaikeasti observoitavia tilanteita ja siten toimivan järkevänä arviointivälineenä taito- ja taideaineessa. (Paljon) lisää aiheesta löytyy täältä.

Teknologiakasvatusprojekteissa on innovoitu, suunniteltu ja toteutettu tekninen toimiva tai todellisuutta simuloiva laite tai toimintaympäristö. Projektien luonteeseen kuuluu eri oppiaineiden integrointi. Oppisisältöjä on mm. käsitöistä, kuvataiteesta, äidinkielestä, matematiikasta, fysiikasta, kemiasta ja vieraista kielistä. Oppilaat ovat toimineet pienryhmissä. Ryhmät ovat itse suunnitelleet ja toteuttaneet tuotoksensa. Prosessista on kirjoitettu päiväkirja ja suunnitelmat on kirjattu. Prosessin eri vaiheista on otettu kuvia ja niitä on liitetty päiväkirjoihin. Ryhmät ovat harjoitelleet esittelemään työskentelyprosessiaan ja tuotoksiaan. Esittelyjä on harjoiteltu ja toteutettu myös englanniksi. Tuotoksista on valmistettu mainokset. Silloin kun projekti on liittynyt kilpailuun, ovat ryhmät esitelleet tuotoksensa ja prosessinsa kilpailutuomareille.

Projektin työskentelytavan mukaisesti toiminnassa on harjoiteltu ryhmässä toimimista, suvaitsevaisuutta, yrittäjämäistä toimintatapaa ja sisäisen yrittäjyyden osa-alueita.

Toiminta on vaatinut opettajalta integroitavien oppisisältöjen opetuksen ajoittamisen suunnittelua ja erilaisten materiaalien suunnittelua,  hankintaa ja järjestelyä. Opettaja on suunnitellut projekteja yhteistyössä myös opettajankoulutuslaitoksen ja opiskelijoiden kanssa. Opetusharjoittelijat ovat ohjanneet osaprojekteja, esim. tiettyjen oppiainealueiden sisältöjen suunnittelua ja toteutusta. Opetusharjoittelijat ovat myös olleet mukana toteuttamassa kokonaisia projekteja. Työskentelytapa on vaatinut oppilailta yhteistyötä, innovatiivisen ajattelun tuottamista, vastuun ottamista ja pitkäjänteistä työskentelyä ja sitoutumista.

Toiminta on vaatinut tarkkaa suunnittelua ajoituksen ja toimintalogistiikan suunnittelussa. Välineet ja materiaalit on pitänyt säilyttää kootusti ja pystyä ottamaan hyvin esille. Työskentelytiloissa on pitänyt pystyä toimimaan siten, että työvälineet ja materiaalit ovat olleet hyvin saatavissa ja että kalusteille ja tiloille ei aiheudu vahinkoa. Toiminta on pitänyt tavoitteellistaa hyvin oppilaille, ja aikataulusta on täytynyt pitää tiukasti kiinni. Lukujärjestyksestä on varattu tietyt tunnit projektin käyttöön viikoittain. 

Projekteissa on käytetty iPadeja. Niillä on kuvattu prosessia ja tuotoksia. Julkaisuohjelmalla on pidetty päiväkirjaa ja siihen on liitetty otettuja kuvia. Videolla on kuvattu esittelyä. Laitteen käyttö vaatii etukäteissuunnittelua ajoituksen ja käyttökohteiden valinnan suhteen. Laitteen käytössä pitää korostaa vastuullisuutta, asiallisuutta ja varovaisuutta. Rajoitettu laitemäärä ja niiden käyttöaika on vaatinut tarkkaa aikataulusuunnittelua.

Juhani Rahela 

Käsityöoppiaine on pitkäkestoista harjoitusta, jossa prosessi jatkuu viikkoja. Olennaista tekemiselle on, että se etenkin yläkoulussa perustuu hyvin pitkälti oppilaan itsenäiseen toimintaan ja omaan vastuuseen, itsenäiseen tiedonhankintaan ja valmiin tiedon soveltamiseen sekä arjen toimintataitojen ja -mallien harjoittamiseen. Työkasvatustakaan ei saa unohtaa. Omatoimisen (enemmän tai vähemmän) työskentelyn rinnalla kulkee usein varsin behavioristinen uuden tiedon opettaminen. Siis prosessi on tärkein, ei produkti.

Koska käsityö on mielestäni väline opettaa jotain muuta, on tuo “jotain muuta” pitänyt aikaa myöten avata vankaksi “käyttöteoriaksi”. Itselleni kyseessä ei ole ollut mikään arjen oivallus, vaan koko työurani jatkunut luokittelu/jäsentely/aukipuhuminen. Ilmiasunsa pohdinta sai käsityön nelikenttämallissa, jota olen soveltanut aina kulloiseenkin tarpeeseen. Kyseessä ei ole teoria, vaan ennemminkin käytännön työväline, jonka avulla opetussuunnitelman saa jäsenneltyä hallittaviin ja työstettäviin osiin. 

Käytän nelikentän runkoa pohjana silloin, kun suunnittelen vuoden opetusta (käsityön nelikenttä), suunnittelen kulloistakin jaksoa, arvioin oppilaan jaksoa, oppilas tekee itsearviointiaan, ohjaan harjoittelijaa, ohjaan harjoittelijaa asettamaan omia tavoitteitaan (opettajan nelikenttä) ja annan palautetta harjoittelijalle.

Kyseessä ei siis ole mikään yksittäinen kokeilu tai hanke, vaan perusta omalle toiminnalleni sekä opettajana että ohjaajana. Nelikenttämalli näkyy papereissa, valmistamassani sähköisessä materiaalissa, kirjoituksissa, mutta ennen kaikkea ajattelussani ja käytävissä keskusteluissa. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että nelikenttäluokittelun tuella annettu arvionti/palaute on aina rakentavaa – vaikka kolme lohkoa olisi pielessä, sieltä neljännestä löytyy väkisinkin jotain hyvää.

Riitta Huovila

Nelikenttämallin käyttäminen käsityön arvioinnissa: Olen käyttänyt Huovila & Rautio (WSOY 2010) Nelikenttä-mallia käsityön arvioinnissa niin oppilaiden kuin harjoittelijoiden arvioinnissa. 

Suurimmat innovaatiot opetuksessa olen tehnyt kehittämällä eri luokka-asteille monipuolisia (useita eri materiaaleja) sisältäviä harjoitustöitä. Oppilaan motivaatio työtä kohtaan kasvaa, kun hän saa vaikuttaa siihen itse, voi työskennellä itsenäisesti, saa riittävät ohjeet, sillä on vetovoimainen nimi, sen "markkinointiin" on sopivasti aikaa ja työ sisältää useita materiaaleja ja työskentelytapoja.

Rami Sipilä

Kielet ovat suunnitelleet uuden oppimistilan (3016) niin kielten kuin muidenkin aineiden opiskeluun. Tilassa tulee olemaan mm. kolme SmartBoardia, iPad-kuulokkeet, erilaisia oppimistyylejä palvelevia työskentelypisteitä/ryhmiä jne. Esikuvanamme on ollut uuden puolen luokka U226.

Uusi tila mahdollistaa monenlaista samanaikaistyöskentelyä, erilaisia oppimistehtäviä, omien haasteiden ja tarpeiden mukaista opiskelua samassa tilassa, samaan aikaan.

Lisää tietoa luokasta ja sen suunnittelusta saa mm. Kaija Kähköseltä, Kaisa Vaaherkummulta, Pirjo Pollarilta sekä Kirsti Koskelta.

Pirjo Pollari

Yläkoulun oppilaiden on vaikea hahmottaa, kuinka reaalioppiaineen esseevastaus rakentuu ja millaiset seikat vaikuttavat arviointiin. Äidinkielen ja biologian opetuksen integroinnilla pyrittiin avaamaan esseevastauksen rakennetta ja sisältöä. Päädyimme opettamaan yhdessä yhden äidinkielen ja yhden biologian oppitunnin. Monenlaisten tekstien kirjoittaminen on äidinkielen opiskelusta tuttua, ja oppiaineessa tutkitaan usein tekstejä esimerkiksi rakenteen ja muodon näkökulmasta. Tämä oli hyvä pohja integroiduille tunneille. Kyseisillä tunneilla käytiin läpi, mitä esseevastaus tarkoittaa ja millaiset ovat hyvän vastauksen piirteitä. Lisäksi analysoitiin eri tasoisia oppilaiden kirjoittamia esseevastauksia, jotka poimimme biologian kokeista. Oppilaat korjasivat malliesseiden kieltä, rakennetta ja sisältöä. Lisäksi oppilaat lähtivät hahmottamaan esseevastausta yhdestä jo bilogian kurssilla opiskellusta aihepiiristä mielikuvakartan avulla. Tämä kartta toimisi tukena oman vastauksen rakentamisessa. Tunneilla myös opettajat saivat tietoa siitä, miten toisen oppiaineen tietoja ja taitoja voi hyödyntää omassa oppiaineessa.

Jaana Ailinpieti ja Mari Mäki-Paavola