TAIDEMUSIIKIN TYYLIKAUDET
RENESSANSSI (n. 1400-1600)
Renessanssin musiikki kehittyi hiljalleen aikakauden mittaan; siinä ei tapahtunut mitään äkkinäistä muutosta aiempaan tyyliin nähden. Terssi-intervallin käyttö lisääntyi ja yleistyi ja johti aikakauden lopulla duuri- ja mollivaikutelman eli tonaliteetin syntyyn. Pääosa renessanssin musiikista on kuitenkin modaalista eli sävelasteikkoihin, moodeihin, perustuvaa.
Renessanssin aikana polyfonia eli moniäänisyys, sointuvaikutelma, lisääntyi. Aiemmin, kuten gregoriaanisessa kirkkolaulussa, oli suosittu yksisävelisyyttä. Laulettiin melodioita, mutta niitä ei säestetty soinnuin. Säestettäessä tai moniäänisesti laulettaessa suosittiin kvinttejä ja kvartteja, jotka antoivat omanlaisensa sävyn musiikkiin. Vaikka polyfonia oli ollut käytössä jo keskiaikaisessa musiikissa, renessanssin mittaan eri intervallien itsenäisyys kasvoi ja sointuharmoniat monimutkaistuivat.
Renessanssin ajan tärkeimpiä kirkollisia sävellysmuotoja olivat messu ja motetti. Maallisen musiikin muotoja olivat esimerkiksi chanson ja madrigaali.
Renessanssin henkisen ilmapiirin tärkein vaikuttaja oli humanismin aatesuunta. Antiikin oppineisuus haluttiin herättää uudelleen ja ihmisen mahdollisuuksia parantaa elinolojaan älynsä avulla arvostettiin.
Tunnettuja renessanssisäveltäjiä olivat esimerkiksi Pierluigi da Palestrina, jonka mukaan nimettyä Palestrina-tyyliä on opiskeltu ahkerasti Suomenkin musiikkiopistoissa. Toinen tunnettu säveltäjä oli Orlando Lasso.
BAROKKI (n. 1600-1750)
- Barokin aikana ihailtiin mahtipontisuutta, vaurautta, juhlallisuutta ja koristeellisuutta.
- Ajan tärkeitä arkkitehtuurin monumentteja ovat esimerkiksi Versaillesin linna Pariisissa ja Schönbrunnin linna Itävallan Wienissä
- Musiikissa tärkeitä säveltäjiä olivat mm.
* Georg Friedrich Händel (1685-1759)
* Antonio Vivaldi (1678-1741)
J.S. Bach oli tunnettu erityisesti loisteliaana urkurina ja improvisaation mestarina. Hän oli syvästi uskonnollinen ja sävelsi huomattavan määrän musiikkia nimenomaan kirkon tarpeisiin ja käyttöön. Bachilla oli yhteensä 20 lasta. Monet Bachin pojista olivat myös tunnettuja säveltäjiä.
Bachin tunnetuimpia teoksia ovat mm. Toccata ja fuuga d-molli, Air jousille, Matteuspassio, Johannespassio ja Brandenburgilaiset konsertot
*J.S. Bachin kuvan ja lisää tietoa hänen elämästään löydät halutessasi wikipedia-linkistä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Johann_Sebastian_Bach
G.F. Händel oli Johann Sebastian Bachin aikalainen. Hän syntyi Saksassa, mutta vaikutti pääosan elämästään Lontoossa. Händel opiskeli aluksi isänsä toiveen mukaisesti lakia, mutta keskeytti lakiopinnot siirtyäkseen ammattiviulistiksi. Myöhemmin hän opiskeli musiikkia Italiassa, jossa sävelsi italialaistyylisiä oopperoita. Vuonna 1710 hänestä tuli Hannoverin vaaliruhtinaan hovin kapellimestari. Vuonna 1712 hän muutti pysyvästi Lontooseen ja sai kuningatar Annalta 200 punnan vuosipalkan. Vuodesta 1714 alkaen Händel toimi Englannin hovisäveltäjänä. Hänen tunnettuja teoksiaan ovat esim. Vesimusiikkia-sarja, Messias-oratorio sekä oopperat julius Caesar ja Rinaldo.
*Lisää tietoa ja kuvan löydät halutessasi wikipediasta osoitteesta
http://fi.wikipedia.org/wiki/Georg_Friedrich_Händel
A. Vivaldi oli monipuolinen säveltäjä, joka teki niin oopperoita kuin orkesterimusiikkiakin. Hänet tunnetaan Italian merkittävimpänä barokkisäveltäjänä. Hänen tunnetuin teoksensa on konserttosarja Neljä vuodenaikaa.
Vivaldin lapsuudesta ja nuoruudesta tiedetään varsin vähän. Hän sai musiikinopetusta todennäköisesti isältään, joka oli viulisti Venetsian San Marco -kirkon orkesterissa. 25-vuotiaana, 1703, hänet vihittiin papiksi. Hän sai lempinimen "punainen pappi" punaisten hiuksiensa vuoksi. Terveyssyiden takia hän joutui luopumaan papin ammatin harjoittamisesta jo kahden vuoden kuluttua. Hän sai musiikinopettajan paikan venetsialaisesta yhdistetystä lastenkodista ja musiikkikoulusta. Vivaldin tiedetään olleen taitava opettaja - lastenkoti tuli tunnetuksi erinomaisesta tyttöorkesteristaan, jonka monista soittajista tuli ammattilaisia.
*Lisää Antonio Vivaldista voit lukea halutessasi seuraavan linkin takaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Antonio_Vivaldi
KLASSISMI (myös nimellä wieniläisklassismi) (n. 1770-1830)
- Klassismi on saanut nimensä Itävallan pääkaupungin Wienin mukaan ja toisaalta sanalla klassismi viitataan antiikin Kreikkaan, jonka kulttuuria aikakauden ihmiset ihailivat. Antiikin kreikkalaiset ihailivat esimerkiksi sopusuhtaisuutta, kauneutta ja tasapainoisuutta. Samat ihanteet näkyivät klassismin ajan musiikissa: musiikin muotoon kiinnitettiin erityistä huomiota. Klassismin aikakaudella vakiintuivat mm. muotorakenteet sinfonia, konsertto, sonaatti ja kvartetto.
* Kvartetto on kvartetille eli neljän hengen yhtyeelle sävelletty teos
* Konsertto on orkesterille ja solistille sävelletty laajamuotoinen teos
* Sinfonia on laajamuotoinen orkesterille sävelletty teos (vrt ”sinfoniaorkesteri”)
Klassismin tärkeimmät säveltäjät olivat:
- Joseph Haydn (1732-1809), ”jousikvarteton isä”
- Wolfgang Amadeus Mozart (1756-1791), ”lapsinero”
- Ludwig van Beethoven (1770-1827), ”sinfonian mestari”
Joseph Haydn oli musiikkiperheen lapsi; myös hänen kahdesta veljestään tuli musiikin ammattilaisia. Hän lauloi äänenmurrokseen asti kirkon poikakuorossa. Elämäntyönsä hän teki ruhtinas Pal Esterhazyn ja tämän pojan Miklosin palveluksessa hovin kapellimestarina. Hänen tehtävinään oli mm. säveltää musiikkia ja harjoituttaa orkesteria. Hovin orkesteri oli tasokas, yli 20 henkilön ammattiorkesteri. Haydn sävelsi mm. runsaasti sinfonioita orkesterille.
Joseph Haydn sai huolehtivaisen luonteensa vuoksi orkesterin jäsenten keskuudessa lempinimen Papa Haydn. Hän oli pidetty ja huumorintajuinen mies, joka tuli hyvin toimeen ihmisten kanssa.
Haydnin tunnettuja sävellyksiä ovat esimerkiksi Yllätyssinfonia (Sinfonia nro 94), Stabat Mater ja Pariisin-sinfoniat.
Wolfgang Amadeus Mozart on musiikinhistorian tunnetuin lapsinero, joka aloitti säveltämisen jo 4-vuotiaana. Hän oli hovimuusikko Leopold Mozartin poika. Luonteeltaan W.A. Mozart oli iloinen, räiskyvä, lapsellinenkin ja juhlimista rakastava. Hän oli naimisissa Constanze Weberin kanssa.
Mozartin lahjakkuus tunnettiin ympäri Eurooppaa, koska isä Leopold vei Wolfgangia ja hänen siskoaan Nannerlia pitkille kiertueille jo sisarusten ollessa lapsia. Myöhemmin Mozart muutti Wieniin, Itävallan pääkaupunkiin, joka oli ajan musiikillinen keskuspaikka. Siellä asuivat kuuluisat säveltäjät, kuten hovisäveltäjä Antonio Salieri ja Joseph Haydn sekä myöhemmin Ludwig Van Beethoven.
Mozart oli tuottelias säveltäjä. Hän sävelsi niin piano- orkesteri- kuin oopperamusiikkiakin; oikeastaan kaikkia ajan tyypillisiä musiikinlajeja. Mozartin elämää varjosti kuitenkin alituinen köyhyys, hän oli huono suunnittelemaan talouttaan. Mozart kuoli vain 35-vuotiaana, nykytiedon mukaan luultavasti munuaistulehdukseen (glomerulonefriittiin). Hänet haudattiin Wieniin hautausmaan köyhille tarkoitettuun osaan, eikä hänen tarkkaa hautapaikkaansa tunneta.
Mozartin tunnettuja teoksia ovat esimerkiksi 41. sinfonia, Pieni yösoitto eli Eine Kleina Nachtmusik(serenadi nro 13) sekä oopperat Don Giovanni, Taikahuilu ja Figaron häät.
Ludwig Van Beethoven on viimeinen suurista wieniläisklassikoista. Hän oli oikeastaan sekä klassismin että romantiikan ajan säveltäjä - hänen loppupään tuotantonsa on jo selvästi romantiikan aikakauden tyyliä. Beethoven syntyi Saksassa vuonna 1770. Hänen isoisänsä oli viulisti; onkin arveltu, että Beethovenin musikaalisuus periytyi erityisesti häneltä. Myös Beethovenin isä oli laulaja ja aiemmin viulisti, mutta hänellä oli suuria ongelmia alkoholin kanssa. Isä olisi halunnut Ludwigista Mozartin kaltaisen lapsineron ja pakotti tämän harjoittelemaan musiikkia tuntikausia jo nelivuotiaana.
Ludwigia on kuvattu lapsena kömpelöksi, epäsiistiksi ja tummapiirteiseksi. Beethoven ei osoittautunut lukumieheksi. Isä päättikin ottaa hänet koulusta pois jo viidennen luokan jälkeen ja kehotti lastaan keskittymään musiikin opiskeluun, koska musiikissa Beethoven osoitti lahjakkuutta.
Beethoven pääsi kymmenvuotiaana erään munkin oppilaaksi osoitettuaan suurta kiinnostusta erityisesti urkujensoittoa kohtaan. Hän alkoi pian myös säveltää. Kerrotaan, että hänen sävellyksensä olivat niin vaikeita, että hänen opettajansa oli sanonut, ettei Beethoven pysty pienillä sormillaan soittamaan niitä. Tähän Ludwig oli vastannut, että kyllä pystyy, sitten isompana.
1790-luvun alkupuolella Beethoven muutti Wieniin. Hän kehittyi jatkuvasti säveltäjänä, mutta luonteeltaan hän oli räiskyvä ja ailahtelevainen. Hänen kotinsa oli epäsiisti ja hän oli huono pitämään talouttaan tasapainossa - niinpä Beethovenilla oli Mozartin tavoin usein rahahuolia.
Vähitellen Beethovenin elämää alkoi varjostaa myös kuulon heikkeneminen, joka johti lopulta täydelliseen kuuroutumiseen. Beethoven sävelsikin viimeiset suuret teoksensa täysin vailla kuuloaistia. Ensimmäisen kerran än kertoi kuuloon liittyvistä ongelmistaan ystävälleen kirjeessä aivan 1800-luvun alussa.
Beethoven oli ennen kaikkea sinfonikko. Hänen tunnetuimpia sinfonioitaan ovat 5.sinfonia, lisänimeltään Kohtalon sinfonia ja 9. sinfonia, jonka hymniosa Oodi ilolle on myös EU:n tunnushymninä käytetty. Muita hänen tunnettuja sävellyksiään ovat esimerkiksi Für Elise (mm. Burana-mainoksesta tuttu pianokappale) ja Kuutamosonaatti.
ROMANTIIKKA (n. 1810-1910)
Romantiikka syntyi vähitellen klassismin loppuvaiheen aikana. Usein puhutaankin klassis-romanttisesta aikakaudesta, koska tyylit olivat omalla tavallaan verrattain lähellä toisiaan ja muodostavat esimerkiksi barokin tapaan n 150 vuoden ajanjakson musiikinhistoriassa. Monet tyylillisesti klassikoina (klassismin tyylin säveltäjinä) olivat sävellysuransa loppuvaiheessa jo romantiikan aikakauden tyyliä edustavia. Ludwig van Beethoven on hyvä esimerkki tällaisesta säveltäjästä - häntä pidetään yhtenä kolmesta keskeisestä wieniläisklassikosta, mutta hänen loppuvaiheen sävellystuotantonsa edustaa jo puhtaasti romantiikan tyyliä.
Romantiikan aikana klassismin muotorakenteet kuten sonaattimuoto säilyivät, mutta ilmaisun lähtökohdat muuttuivat. Kun Klassikot ihailivat tiukkaa muotoa ja järjestelmällisyyttä musiikissa, romantiikan säveltäjät korostivat tunteita - tunteiden synnyttämistä musiikin avulla ja tunteiden ilmaisua musiikin keinoin. Romantikot hyödynsivät musiikissaan intuitiota ja poikkeuksellisia sävellystapoja ja -kaavoja.
Romantiikan sävellysaiheet kumpusivat luonnosta, kansantaruista, historiasta ja esimerkiksi ihmisen psyykestä.
Kuuluisia romantiikan aikakauden varhaisia säveltäjiä ovat esimerkiksi Franz Schubert ja Carl Maria Von Weber. 1800-luvun alussa syntyneistä säveltäjistä Robert Schumann oli erityisen leimallinen romantiikan aikakauden säveltäjä. Hänet tunnetaan varsinkin pianosävellyksistään ja liedeistään eli pianosäestyksellisistä yksinlauluista.
Pianisti-säveltäjä Fredric Chopin ja viulutaituri ja säveltäjä Niccolo Paganini muistetaan erityisesti virtuooseina, joiden teokset ovat usein teknistä taiturimaisuutta vaativia ja briljeeraavia. Johannes Brahmsin musiikki oli lämmintä ja suurimuotoista - häntä on monesti ajateltu Beethovenin "perilliseksi" musiikillisessa mielessä.
Giuseppe Verdi ja Richard Wagner olivat merkittäviä oopperan uudistajia. Verdi huipensi italialaisen oopperan, Wagner taas oli saksalaistyyppisen oopperan suurmies. Hänen jopa yli kolmituntiset oopperansa olivat täynnä mystiikkaa ja suureellisuutta.
1800-luvun lopun ilmiö oli kansallisromantiikaksi kutsuttu virtaus. Monet euroopan maat tai kansat elivät voimakasta kansallistunteen nousun aikaa. Suomessa Jean Sibelius ammensi Kalevalasta ja Suomen luonnosta. Norjalainen Edvard Grieg halusi kunnioittaa työssään norjalaista kansanrunoutta ja -musiikkia sekä maansa historiaa. Tsekeissä Antonin Dvorak ja Unkarissa Franz Liszt sävelsivät kansallistunneta musiikkiinsa. Venäläisiä kansallisromantikkoja olivat esimerkiksi Modest Musorgski ja erityisesti baleteistaan kuuluisa Pjotr T�saikovski.