Kalatiheys ilmoitetaan kg-kalaa/ m2 tai kg-kalaa/ m3. Startti- ja pienpoikaskasvatuksessa kalamäärä suhteutetaan monesti altaan pinta-alaan (kg-kalaa/m2) ja teuraskalatuotannossa vesitilavuuteen (kg-kalaa/m3). Mitä pienempi kala, sitä pienempi maksimitiheys, isommat kalat kestävät suurempia kasvatustiheyksiä. Kalatiheyden määrittelyyn vaikuttavat mm. kalojen koko, laji ja prosessitekniikka.

Kiertovesikasvatuksessa ei voida käyttää niin matalia tiheyksiä kuin verkkokassi/ läpivirtauslaitoksissa, sillä muuten laitoksen investointi ja käyttökulut ovat liian korkeat. Tästä johtuen RAS-laitoksen allasviipymät tulee olla mahdollisimman pienet, jotta altaassa vesi vaihtuu nopeasti (yleensä 10 30 min viipymä). Tällöin altaaseen ei ehdi kertymään partikkeleita (uloste, rehu yms ) ja veden hiilidioksidipitoisuuden pitäminen tarpeeksi alhaisena on helpompaa.

Yleensä kalatiheys on 10- 200 kg/ m3 riippuen lajista, kalankoosta, altaasta ja allasviipymästä. Poikasilla tiheys on arviolta 10-30 kg/m3 (tai 10-30 kg/m2) ja teuraskaloilla 40-200 kg/m3, riippuen em. seikoista.

Tuotannon suunnittelu on tärkeää, jotta kala-altaiden maksimitiheydet pystytään ennakoimaan ja suunnittelemaan kalasiirrot & lajittelut oikea-aikaisiksi.


Kuva (c) Pekka Marttinen

Suuntaa-antavia poikaskasvatustiheyksiä:



Suuntaa-antavia teuraskalatiheyksiä:

Kirjolohi: 60-90 kg/m3

Nieriä: 50-120 kg/m3

Kuha: 50-70 kg/m3

Siika: 30-50 kg/m3

Sampi: 50-70 kg/m3

Ankerias: 200-250 kg/m3



Kuva (c) Kingfish Zeeland


Sopivan kalatiheyden löytäminen on laitoskohtaista, sillä jokaisessa laitoksessa allasveden laatu on erilainen sekä allasviipymät, happi ja CO2 pitoisuudet vaihtelevat.

Kun kalojen kuolleisuus, yleinen käyttäytyminen, rehukerroin ja kasvukerroin ovat odotetulla tasolla niin tiheys ei ole liian korkea. Kun tiheys alkaa olla liian korkea, kalojen käyttäytyminen muuttuu levottomammaksi, kuolleisuus nousee, ruokahalu heikkenee, sekä kasvueroja tulee enemmän.

Tiheyttä tulee seurata viikoittain ruokinta/tuotannonohjausjärjestelmästä, josta nähdään oletettu kasvu ja biomassa päivittäin sekä verrata aistinvaraisesti kalojen käyttäytymiseen, kuolleisuuden muutoksiin ja ruokahalun/ rehukertoimen & kasvukertoimen muutoksiin.


Kuva (c) Pekka Marttinen