Kalojen kuolleisuus

Johdanto

Kalanviljely pitää aina sisällään kuolleisuutta, mutta kuolleisuuteen pystytään merkittävästi vaikuttamaan pitämällä olosuhteet mahdollisimman hyvinä (vesi, hygienia, tiheydet, stressitasot).

Läpivirtaus- ja verkkokassilaitoksilla vesiolosuhteisiin ei juurikaan voida vaikuttaa mutta mm. tiheyksiin, kalojen käsittelyyn ja stressitasoihin voidaan kaikissa tuotantomuodoissa.

Kiertovesiviljelyssä on ensiarvoisen tärkeää keskittyä kalojen lisäksi myös vedenlaadun tarkkailuun ja säätöihin (lämpö, happi, pH, kiintoaines ym).

Kuolleisuus tulee huomioida tuotantoa suunnitellessa, jotta osataan ennakoida laitoksen biomassan kehitys mahdollisimman tarkasti.

Eri kalalajien välillä on eroja kuolleisuusasteissa (mitä enemmän jalostettu kanta, sitä pienempi kuolleisuus yleensä on), mutta huonolla hoidolla ja välinpitämättömyydellä kuolleisuus voi olla todella merkittävää.

Yleensä nyrkkisääntönä voidaan pitää, että kokonaiskuolleisuus mädistä teuraskokoiseksi kalaksi on noin 50%, mutta vaihtelut voivat olla merkittäviä:

- Kirjolohella kuolleisuusaste yleensä pienempi verratuna esim. siikaan tai kuhaan
- Verkkoallaskasvatuksessa kuolleisuusaste yleensä pienempi verrattuna RAS-kasvatukseen
- Vähän jalostetulla lajilla, esim. kuhalla kokonaiskuolleisuus vastakuoriutuneesta poikasesta teuraskokoiseksi kalaksi voi olla jopa 80%

Suurimmat kuolleisuusasteet ovat yleensä kuoriutumisen ja alkukasvatuksen aikana (n. 10-50 gramman kokoon saakka). Mitä isommaksi kala kasvaa, kuolleisuusaste laskee. Mahdolliset tautipurkaukset voivat nostaa kokonaiskuolleisuutta merkittävästi kasvatuksen aikana.

Suuntaa-antavia kuolleisuusarvioita kirjolohen RAS-kasvatukseen:

Kasvatusjakso Kuolleisuus / %
Mäti > 50 g 35 %
50 g > 500 g 5 %
500 g > 2500 g 10 %


Lisäksi on huomioitava, että RAS-kasvatuksessa pidetään korkeampia kasvatustiheyksiä verrattuna verkkoallaskasvatukseen, joka synnyttää enemmän kokoeroja. Varsinkin alkukasvatusvaiheessa syntyy ns. alalajitetta/ "häntää", joka ei lähde enää kunnolla kasvamaan. Tämän osuus voi olla n. 5-10% laitoksen kalamäärästä. Kaloja tulee lajitella tasaisesti, ja lajittelustressi voi myös aiheuttaa lisäkuolleisuutta. Myös raikastuksen aikana saattaa esiintyä kuolleisuutta.


Kuva (c) Suomen Kalankasvattajaliitto Ry