Kalojen ruokinta kiertovesilaitoksessa poikkeaa perinteisistä läpivirtaus- ja verkkoallasruokinnasta sen tehokkuuden ja rehujen koostumuksen suhteen.

Rehut
Kiertovesilaitosten yksi haaste on ruokinnasta veteen päätyvä kiintoaines. RAS-laitoksilla käytetyissä rehuissa on yleensä verkkoallasrehuihin verrattuna korkeampi fosfori ja typpipitoisuus, eli rehuissa käytetään enemmän kalajauhoa ja sen proteiinipitoisuus on korkeampi. RAS-rehuissa käytetään monesti ainesosia, jolla uloste saadaan kiinteämpään ja helpommin kerättävämpään muotoon (ns. ”binder”). Sidosaine voi olla esim. guarkumia.Mitä kiinteämpää uloste on, sitä helpompi se on poistaa järjestelmästä. Lisäksi rehuissa voi olla muita aineita, jotka haittaavat puhdistusjärjestelmien toimintaa. Esimerkiksi rehusta irtoava rasva saattaa heikentää rumpusuodattimen toimintaa ja aiheuttaa altaan vedenpintaan rasvakalvon, joka toimii bakteerien kasvualustana. Rehun tulee olla vähäpölyistä ja rehu ei saa hajota ruokintalaitteen annostelijassa.

Biomarin RAS-rehu (Orbit) kirjolohelle:


Taulukko (c) Biomar


Raision RAS-rehu (Circuit) kirjolohelle:


Taulukko (c) Raisio Aqua


Alltech Coppensin RAS-rehu (Crystal) kirjolohelle:


Taulukko (c) Alltech Coppens

Ruokinta
Kiertovesilaitoksissa kalat on saatava kasvamaan nopeasti läpi koko elämän. Tämä toteutetaan optimaalisella valaistuksella ja veden lämpötilalla. Kiertovesilaitoksessa ruokintamallit on helposti säädettävissä, koska ruokinta voidaan suorittaa automaattisesti suoraan altaisiin.

Ruokinnan suunnittelussa on laskettava oikea päiväannos ja rakennettava sen ympärille malli missä jaksoissa rehu annostellaan altaisiin. Ruokintamalleissa on myös huomioitava laitoksen päivittäiset puhdistustyöt altailla, etteivät ne osu samaan aikaan ruokinnan kanssa tai juuri ennen tai jälkeen ruokinnan. Lisäksi, jotta kiintoainemäärät eivät nousisi liian korkealle, ruokinta on hyvä jaksottaa tarkoituksenmukaisesti niin, että puhdistuslaitteet pystyvät ylläpitämään jatkuvasti veden hyvää laatua läpi.

Ruokintamäärä perustuu yleensä rehutoimittajan ruokintataulukon ruokintasuhteisiin sekä kalojen ruokahalun mukaiseen ruokintaan. Sopiva ruokintaprotokolla tulee itse määrittää ja se riippuu myös paljon kalalajin ominaisesta ruokintakäyttäytymisestä.

RAS-laitoksen ruokinnassa on huomioitava, että yliruokinta on haitallista monessa suhteessa. Ylijäämärehu lisää kiintoainepitoisuutta vedessä ja edesauttaa kokonaisbakteeritason nousua. Lisäksi syömättömän rehun sisältämä typpi ei ole helposti käytettävässä muodossa biosuodattimen nitrifikaatiobakteereille, jolloin yliruokinta kuormittaa biosuodattimen bakteeristoa ja voi aiheuttaa mm. nitriitin nopeaa nousua.

Ruokintaa lisättäessä tulee huomioida vedenkäsittelyjärjestelmä. Suuria ruokinnan nostoja koko järjestelmään ei voida tehdä, sillä muuten on vaarana, että nitrifikaatiobakteeristo ei ehdi sopeutumaan/lisääntymään tarpeeksi nopeasti ja ammonium ja nitriittipitoisuudet voivat nousta.

Ruokinnan nosto vaikuttaa myös kiintoaineen määrään, eli mitä enemmän ruokitaan, sitä enemmän syntyy kiintoainetta -->1 kg:n rehukäytöstä syntyy n. 0,25-0,30 kg kiintoainetta.

Ruokinnan nosto tulisi olla maltillista, ja järjestelmän kokonaisruokintamäärän ei tulisi vaihdella merkittävästi, jotta typpikuorma biosuodattimelle pysyisi mahdollisimman stabiilina.

Ruokintataulukko Biomarin Orbit rehulle:


Taulukko (c) Biomar

Ruokintataulukko Alltech Coppensin Crystal rehulle:


Taulukko (c) Alltech Coppens

Ruokinnan tarkkailu
Päivittäin tulee seurata, että löytyykö altaan poistoveden mukana rehupellettejä. Lisäksi päiväsaikaan tulisi jokaista allasta ruokkia käsin, jotta nähdään altaan yleinen ruokahalu ja vireystila. Samalla havaitaan aistinvaraiset poikkeamat ja muutokset vedenlaadussa ja kalojen käyttäytymisessä.

Käsiruokinnan ja poistoveden rehujäämien perusteella ruokintaa tarvittaessa joko vähennetään tai lisätään. Viikoittain jokaisesta altaasta tulisi laskea viikkokasvu, joita verrataan tuotantosuunnitelman kasvutavoitteisiin.

Harjusten poikasten käsinruokintaa
Kuva (c) Juha Pinomäki