Omavalvonta ja hyvin suunniteltu bioturvallisuus on kalanviljelylaitosten toiminnan perusta
Ruokaviraston tarjoama, kalankasvattajille vapaaehtoinen Kalaterveyspalvelu turvaa lakisääteisen tautidiagnostiikan ulkopuolelle jäävän muun kalojen tautitutkimuksen ja terveydenhuollon. Kalaterveyspalvelu auttaa kalanviljelylaitoksia niiden pyrkiessä ennalta ehkäisemään kalataudit. Lakisääteisten toimien tarkoitus on pahimpien tarttuvien kalatautien kurissapito, Kalaterveyspalvelun tavoite on ehkäistä lakisääteisten tautien lisäksi myös muiden taudinaiheuttajien aiheuttamia tappioita.

”Kalaterveyspalvelun luokituksessa huomioidaan muun muassa laitoksen sijainti ja vesitys, laitoksen toiminta, uuden elävän materiaalin hankinta, minne laitos toimittaa kalaa sekä toimenpiteet kalatautien seurannassa, jossa laitos sitoutuu tutkimaan sairaita kaloja tautien varalta. Tärkeä luokitusperuste on  laitoksien bioturvallisuus eli laitostyyppien riskit saada tai levittää tauteja”, sanoo erikoistutkija Anna Maria Eriksson-Kallio Ruokavirastosta.

Omavalvonta on oman edun valvontaa
Ennaltaehkäisevä kalaterveydenhoito on tärkein ja halvin keino kalatautien torjunnassa. Se onnistuu parhaiten kalanviljelijän omavalvonnalla, jossa perustan muodostavat kasvatuskalojen tarkka havainnointi, asioiden dokumentointi ja ehkäisytoimien suunnittelu.

”Omavalvonnasta on tehtävä kuvaus, jota on noudatettava ja päivitettävä säännöllisesti. Näin valvova terveysviranomainen saa kattavan kuvan toiminnasta ja voi verrata kuvausta ja toteutunutta toimintaa voimassaoleviin säädöksiin ja vaatimuksiin”, sanoo koordinaattori Mari Virtanen Suomen Kalankasvattajaliitto ry:stä.

Kalojen silmämääräiseen tarkkailuun kannattaa uhrata aikaa. Varsinkin kalojen siirtoon liittyy aina riskejä, koska siirto on kaloille aina stressaavaa ja tartunnan puhkeaminen tapahtuu siksi helposti heti siirron jälkeen.

”Esimerkiksi IHN, vertamuodostavan kudoksen kuolio, ja VHS, virusperäinen verenvuotoseptikemia, -tautien ensimmäisiä oireita ovat kudosverenvuodot ja epänormaali käytös viruksen levitessä kalan hermostoon. Koska lakisääteistä näytteenottoa tehdään suhteellisen harvoin ja koska kuolleisuus ei välttämättä kohoa suureksi, korostuu omavalvonnan tärkeys tautiseurannassa. Vain tarkalla omavalvonnalla voidaan nopeasti huomata sairastuneet kalat ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin ja välttää tartunnan leviäminen ”, sanoo ylitarkastaja Hanna Kuukka-Anttila Ruokavirastosta.

Omavalvonnan kirjanpidon avulla kalankasvattaja voi tarpeen tullen osoittaa kauppakumppanille tai viranomaiselle toimineensa asianmukaisesti.

Hyvä asioiden suunnittelu säästää monelta ongelmalta. Esimerkiksi kalojen siirrossa kuljetuskalusto, reitit ja myös itse kuljetus on suunniteltava siten, ettei se aiheuta vaaraa lähtö- tai määränpääpaikkojen kaloille.

Lähde:
https://www.ruokavirasto.fi/laboratoriopalvelut/ajankohtaista-laboratoriopalveluista/omavalvonta-ja-hyvin-suunniteltu-bioturvallisuus-kalanviljelylaitosten-toiminnan-perusta/