Dienstag

Matkustimme kahden tunnin junamatkan päähän hansakaupunki Bremeniin. Olimme kuunnelleet etukäteen sadun Bremenin soittoniekoista ja se saattoikin olla monelle ainoa, mitä kaupungista tiesimme etukäteen. Saattoipa joku meistä yllättyä, että kaupungissa on yli puoli miljoonaa asukasta.

Pistäydyimme aluksi Bremenin tuomiokirkossa. Ihailimme kaunista rakennusta ja värikkäitä ikkunoita. Jokainen löysi kirkosta myös hiiren. Hiiri liittyy vanhaan keskiaikaiseen uskomukseen, että hiiri on noitien ja paholaisten symboli.

Kiertelimme Bremenin kapeita kujia ja löysimme Saksan pienimmän talon. Talossa ei ole vakituisia asukkaita, vaan talo on vuokrattavissa enintään kahdelle henkilölle kerrallaan. Mukavuuksiin kuuluu jopa kattoterassi.

Pysähdyimme kierroksellamme raatihuoneen edustalle. Roland-patsas on seissyt paikallaan jo vuodesta 1404. Patsas kuvaa Euroopan kansalaisvapauksia ja kaupankäyntioikeuksia. Patsaan polvet näyttävät melko kuluneilta ja sille onkin selitys. Jos polvia koskettaa, tulee palaamaan Bremeniin vielä uudestaan. Ja kukapa ei haluaisi sinne palata.

Lopuksi kävimme katsomassa Bremenin soittoniekat-patsaan. Aasin jalkojen koskettaminen tuo onnea. Mutta kannattaa koskettaa molempia, sillä muuten ohikulkija voi naureskella, että siinäpä aasit kättelevät toisiaan. Tässä kuvassa on menty varman päälle ja jätetty jalat rauhaan.