Kiertovesilaitoksissa esiintyy usein kaloissa makuvirheitä, jotka johtuvat geosmiininista (GSM) ja 2-metyyli-isoborneolista (MIB). Kyseiset yhdisteet ovat maaperäbakteerien metaboliatuotteita, jotka aiheuttavat ”maan” / ”mudan” makua kaloissa. Ihminen havaitsee helposti pienetkin pitoisuudet (alle 1 nanogrammaa/g).

Yhdisteitä syntyy RAS-laitoksissa, koska samaa vettä kierrätetään. GSM ja MIB -yhdisteitä esiintyy eri puolilla kasvatusjärjestelmää: biosuodattimien kantoaine, trickling valutussuodattimet, altaat, putkistot ym paikat, joiden pinnoille muodostuu biofilmiä.

Maaperäbakteerien lisääntyminen on voimakkaampaa lämpimässä vedessä, ja alle 10-asteisessa vedessä geosmiinin ja MIB:in muodostuminen on epätodennäköisempää.

Ennen kalojen teurastusta ne tulee paastottaa, jotta suoli tyhjenee sekä ”raikastaa” eli poistaa mahdolliset makuvirheet.

Kalojen paastotus ja raikastus
Helpoin tapa raikastukseen on käyttää laitoksen tulovettä niin, että paastoaltaat/ kasvatusaltaat kytketään läpivirtaukselle. Vedellä raikastamisella saadaan parhaimmat tulokset makuvirheiden poistamisessa, mutta raikastusveden tulee olla GSM ja MIB vapaata. Paras tulos saadaan käyttämällä pohjavettä, mutta monesti tämä on mahdotonta veden saatavuuden takia.

Muita tapoja ovat muun muassa veden otsonointi, ultrasuodatus & adsorptio (kalvosuodatus + aktiivihiili), ja esim. peretikkahappo. Em. mainituilla tavoilla tarkoituksena on, että raikastukseen ei tarvittaisi käyttää niin paljoa vettä, vaan raikastusjärjestelmässä voitaisiin kierrättää samaa vettä ja käsitellä sitä otsonilla ja muilla tavoilla.

Paasto/raikastusaltaat tulisivat olla valmistettu mielellään lasikuidusta/muovista/ teräksestä tai PVC-betonielementeistä betonista. Paasto/raikastusaltaat tulisi puhdistaa ja desinfioida viikoittainen, jotta altaan pinnalle ei pääse/ehdi muodostumaan biofilmiä. Betoni on huono materiaali huokoisuutensa vuoksi.

Raikastusaika riippuu kalalajista ja lämpötilasta. Vähärasvaiset kalat (esim. kuha) tarvitsevat lyhyemmän ajan 5-7 vrk ja rasvaisemmat kalat (esim. siika, kirjolohi) 1-2 viikkoa, jotta makuvirheet saadaan poistettua.

Paasto/ raikastusaltaat
Raikastusta varten voidaan rakentaa erilliset altaat, joissa kaloja pidetään 1-2 viikkoa makuvirheiden poistamiseksi. Tällöin altaiden tilavuus tulisi mitoittaa niin, että raikastusaltaassa pidetään yhden perkuuerän verran kaloja. Tällöin allas saadaan perkauksen yhteydessä kokonaan tyhjäksi ja heti pestyä & desinfioitua. Tarvittava raikastusaltaiden määrä tulee arvioida tuotanto- ja perkuusuunnitelman mukaisesti.



Atlantin lohia raikastuksessa
Kuva (c) Freshwater Institute

Raikastuksessa käytettävä vesi
Tuloveden laadulla on suuri merkitys, koska esim. kesäaikaan pintavettä käytettäessä maaperäbakteereita voi tulla tuloveden mukana ja ne voivat kumuloitua paastoaltaissa, jos altaiden pintoja ei viikoittain pystytä pesemään & desinfioimaan.

Vähiten makuvirheitä syntyy pohjavettä käytettäessä, sillä pohjavesi on hyvin steriiliä ja kylmää. Yleensä pohjavettä ei ole tarpeeksi saatavilla, jos tuotantotaso on korkea.

Veden tarve raikastukseen riippuu lämpötilasta ja paastoaltaiden tiheydestä. Suuntaa-antava arvio tarvittavasta virtaamasta paasto/raikastusaltaisiin on 1 l/s per 500-1000 kg kalaa. Yleensä paasto/raikastusaltaan tiheys joudutaan pitämään korkeana, 50-100 kg/m3.

Raikastuksessa käytettävä vesi voidaan käyttää kasvatusjärjestelmissä korvausvetenä (ns. tulovetenä), mutta tällöin bioturvallisuus on huomioitava tarkasti (veden UV & otsonikäsittely ennen käyttöä).

Paasto/raikastusaltaita tulee ilmastaa voimakkaasti, koska altaiden viipymä on pitkä, ettei hiilidioksidipitoisuudet nouse liian suureksi ja pH laske. Ilmastus tulee toteuttaa diffuusori, eli puhallusilmastuksena, koska jos käytetään valutusilmastusta, on mahdollista, että bioblokkeihin muodostuu biofilmiä.

Veden pH pitoisuutta tulee seurata ja tarvittaessa hieman annostella esim. soodaa, jos on riskinä, että pH laskee liian alas (pH ei mielellään alle 6,5). Raikastusaltaiden happipitoisuutta tulee myös seurata päivittäin (joko online-mittareilla tai käsin).

Raikastusvesi (pohjavesi/pintavesi) on erilaista koostumukseltaan ja mahdollisesti lämpötilaltaan kuin allasvesi (”kiertovesi”). Tästä johtuen paastoaltaisiin kaloja siirrettäessä paastoallas tulisi olla ensin kiertovedellä ja vähitellen lisätä tuloveden määrää paastoaltaaseen ja pienentää kiertoveden määrää. Yleensä tämä vaatii 3-5 vuorokautta, että paastoallas on pelkästään ”tulovedellä”.

Esimerkki läpivirtausmenetelmällä toteutetusta raikastusjärjestelmästä:



Raikastusprosessin kesto ja siirto perkaukseen
euraskokoisia kaloja siirretään viikoittain paastolle/raikastukseen kasvatusaltaista. Ennen raikastusaltaisiin siirtoa kalat pidetään paastolle n. 1 vuorokauden ajan (suolen tyhjennys).

Kun kalat ovat olleet paasto/raikastusaltaissa 1-2 viikkoa, ne perataan. Kalat siirretään paasto/raikastusaltaista perkaamoon joko koneellisesti pumpaten, tai haavimalla.

Tuotanto ja vedenkäyttö tulisi suunnitella siten, että paastoallas voidaan tyhjentää kokonaan kaloista ja vedestä, ja että se voidaan puhdistaa ja desinfioida (esim. peretikkahapolla). Tällöin pienennetään riskiä, että geosmiinia syntyy paastoaltaiden sisällä.

Video Freshwater Instituten raikastusprosessista.


Kuva (c) Freswater Institute