Teemakartoilla aiheen voi saada näyttämään hyvin erilaiselta sen mukaan, millaisia valintoja kartan laatija tekee tiedon esittämisessä. Kaikkein herkin tahalliselle manipulaatiolle ja väärinymmärrykselle on koropleettikartta.
a) Valitse teemakarttaosiosta aiheeksi esimerkiksi nuorisotyöttömien osuus 18–24-vuotiaasta työvoimasta.

b) Tarkastele tuloksia oletusarvoilla ja mieti, millaisen kuvan ilmiöstä tehty karttaesitys antaa.

c) Tee kartastasi kaksi kärjistettyä versiota.

1) Valitse sellainen luokittelu, että kartan esittämä ilmiö näyttää liioiteltuna siltä, että
mahdollisimman monilla kartan alueilla menee huonosti. Käytä tarvittaessa mahdollisuutta luokitella aineisto käsin.

Teemakartan luokittelun muokkaaminen jotain tarkoitusperää palvelevaksi on helpoin tapa johtaa lukijaa tahallisesti harhaan. Luokittelussa ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa tai sääntöä, jolla sitä tulisi toteuttaa ja luokittelumenetelmiä on useita. Tapauksesta riippuen kartalla on helppo korostaa tai vähätellä lähes mitä tahansa ilmiötä, eikä kokematon kartanlukija välttämättä huomaa kartassa mitään outoa. Jotta kartan voisi tehdä mahdollisimman puolueettomasti, tulisi aineistoa tarkastella huolella ennen kartan laatimista. Oikeaoppinen kartanlaadintaprosessi alkaa aineiston jakauman tutkimisella. Mitä tasaisempi aineisto on jakaumaltaan, sitä vapaammat kädet luokittelulle voi antaa. Hyvin katkonaiseen ja epäsäännöllisesti arvoja sirottelevaan aineistoon tarvitaan jo enemmän osaamista. Tärkein sääntö on se, että antaa aineiston puhua ilman, että sen sanomaa tarkoituksellisesti ohjailee. Myös kartan saatteeksi kirjoitettu selitys on omiaan auttamaan tulosten tulkinnassa. Siksi hyvä kuvateksti selittää kartan arvojen määräytymistä.

Tahalliseen manipulointiin tarvitaan tietoa aineistosta. Paikkatietoikkuna tarjoaa aineiston luonteesta kertovia lukuja eli tunnuslukuja käsiteltävästä aineistosta heti otsikon alapuolella. Näitä ovat mm. keskiarvo, keskihajonta, moodi ja mediaani. Näistä moodi ja mediaani ovat hyviä lukuja aineiston esittämisen muokkaamiseen. Moodi tarkoittaa keskimmäistä havaintoa aineistossa, joka on järjestetty suuruusjärjestykseen ja mediaani tarkoittaa lukua, joka jakaa aineiston kahtia. Jos aineiston jakaa 5 luokkaan niin, että kaksi ylimmäistä luokkaa kerää 50 % aineistosta, voi olla varma, että tilanne näyttää pahalta työttömyyden osalta. Tähän ryhmittelyyn voi käyttää mediaania.

Ilmiön vähättelyyn soveltuu luokkajako, jossa ylimpiin luokkiin tulee vain vähän havaintoja. Tämä saadaan aikaiseksi määrittämällä ylimpien luokkien luokkaväli mahdollisimman pieneksi. Aineiston maksimiarvon ollessa 32, voi ylimmiksi luokkarajoiksi asetta vaikkapa 25-30 ja 30-32, jolloin koko muu aineisto jakautuu kolmeen alimpaan luokkaan.

2) Laadi samasta aineistosta toinen kartta, joka esittää ilmiön niin, että ongelma näyttää merkityksettömältä mahdollisimman suuressa osassa Suomea. Millaiseen tarkoitukseen kärjistettyjä karttoja voisi käyttää? Pohdi, kumpaa karttaa olisi helpompi uskoa, jos se julkaistaisiin valtakunnanmediassa, kuten sanomalehdessä.

Kartat ovat tehokas keino välittää viesti, niin hyvässä kuin pahassakin. Huolimaton kartanlukija harvoin kiinnittää huomiota luokitteluun, eikä karttojen legendoissa aina mainita kuinka paljon alueita mihinkin luokkaan jakautuu. Näiden tietojen ja taitojen puuttuminen vaikeuttaa kartan oikeellisuuden tulkintaa merkittävästi. Karttoja voisi siis käyttää hyvin mielipiteiden muokkaajana ja toiminnan perusteluna tai pahimmassa tapauksessa toiminnan hylkäämisen perusteena, kun ilmiö saadaan näyttämään merkityksettömältä marginaaliryhmien ongelmalta. Esitettäessä karttoja suurelle yleisölle, jonka kartanlukutaito on hyvin vaihtelevaa, on huomioitava lukijakunnan asenne esitettävää aihetta kohtaan. Mikäli aihe herättää kielteissävytteistä keskustelua ja asenne ilmiötä kohtaan on muutenkin vastainen, on helppo tukea ilmiöön kohdistuvaa mielipidettä esittämällä huonoon suuntaan kärjistäviä karttoja. Jos kansanryhmä, jonka tilaa esitetään kartalla kerää sympatiaa, on vaikeampi esittää karttaa, jossa ilmiötä vähätellään. Sen sijaan kärjistys toimii aina, sillä ihmiset ovat taipuvaisia uskomaan mieluummin sensaatioihin kuin latteaan totuuteen.