6. Paikkatiedon visualisointi

1. Yhdistä käsitteet

a) teemakartta

Teemakartta on karttatyyppi, joka esittää paikkojen sijainnin sijaan jotain alueellista informaatiota, kuten esimerkiksi työttömyysastetta Suomen kunnissa. Teemakartan tehtävänä on kokonaisuuden hahmottaminen toisin kuin tavallisessa kartassa, jossa yksityiskohdat ovat se tekijä, joka tekee kartasta tehokkaan tiedonlähteen. Teemakarttoja on monenlaisia, ne voivat olla esimerkiksi piste-, viiva- tai alueluokituskarttoja, joissa eri karttaelementit voivat kuvata sekä sijaintia että ilmiön voimakkuutta. Teemakartan perimmäisenä tarkoituksena on tuoda tietoon alueellinen ulottuvuus, jolla kerrotaan ilmiön voimakkuuden lisäksi myös ilmiön sijainti. Sijaintitieto voi tuoda usein lisäselityksen sille, miksi tilastoitu tieto on eri alueilla eri suuruinen.

b) maastokartta

Maastokartta kuvaa maaston muotoja, maankäyttötyyppejä sekä ihmisen toimintaa alueella. Maastokartta pyrkii antamaan hyvän yleiskuvan alueesta käyttämällä laajaa valikoimaa erilaisia karttamerkkejä. Maastokartta on yleensä suurimittakaavainen, eli sen yksityiskohtien määrä on suuri, mutta se kuvaa melko pientä aluetta. Esimerkiksi Suomessa maastokartat, kuten 1:25000 peruskartat, kattavat pala palalta melkein koko Suomen. Yksi karttalehti kattaa 12x24 km suuruisen alueen. Maastokartta on melko totuudenmukainen, sillä sen pienestä pinta-alasta johtuen kartalla esiintyvät vääristymät ovat hyvin pieniä.

c) paikkatieto

Paikkatieto on tietotyyppi, joka sisältää koordinaatit, jotka kertovat ilmiön sijainnin. Paikkatietoa voidaan tuottaa lähestulkoon mistä tahansa toiminnasta, jonka ansiosta siitä on tullut tehokas suunnittelun väline mm. liikennesuunnittelussa, reittien optimoinnissa, ympäristötutkimuksessa ja muussa maailman tilaa sekä kehitystä tarkastelevilla tieteenaloilla. Paikkatietoa hyödynnetään jokaisen arjessa ja mm. moni matkapuhelinsovellus hyödyntää toiminnassaan sijaintietoa, josta on mahdollista tuottaa paikkatietoa. Käyttäjä ei välttämättä edes tiedä mitä kaikkea tietoa eri sovellukset keräävät ja hyödyntävät palvelun kehittämisen nimissä.

d) kartogrammi

Kartogrammi on karttatyyppi, johon on lisätty kartalle myös graafisia elementtejä, kuten diagrammeja tai muita havainnollistavia kuvioita. Kartogrammeja ovat myös kartat, jotka suhteuttavat alueita ja niiden kokoa jollain teemamuuttujalla. Näin kartan erikokoiset alueet viestivät muuttujan yksikköarvoa ja vaikka kartan muoto muuttuu, on sen avulla joskus helpompi havainnollistaa ilmiön voimakkuutta.

e) pikseli

Pikseli on rasterikartassa oleva neliön muotoinen pienin kartan yksikkö, joista kuva tai kartta koostuu. Pikseleille voidaan määrittää mittakaava ja sen mukaan myös todellinen sijainti sekä yksittäisen pikselin koko.

2. Ovatko väittämät oikein vai väärin?

a) Kartan avulla saa helpommin kokonaiskuvan alueesta kuin lukemalla tekstiä. O

b) Metatieto on paikkatietoanalyyseissä syntyvää uutta tietoa. V

c) Rasteriaineistot koostuvat minkä muotoisista kohteista tahansa, kunhan ne ovat keskenään samankokoisia. V

d) Teemakartoilla on helppo johtaa lukijaa harhaan, ja vääristellä tahallaan sen esittämää tietoa. O

e) Koropleettikartalla esitetään alueellisia eroja, kuten yli 80 - vuotiaiden tai kuntaan rekisteröityjen yritysten lukumäärää. V

3. Tutustu teemakarttatyökaluun

Tutustu teemakarttatyökaluun osoitteessa www.paikkatietoikkuna.fi. Valitse vasemman reunan valikoimasta kohta teemakartat.

a) Valitse vapaavalintainen aihe palvelusta löytyvistä aineistoista. Lisää aineisto (indikaattori) kartalle painamalla hae aineisto.

b) Harjoittele teemakarttatyökalun käyttöä.

c) Kokeile eri luokittelutapoja ja tarkastele, miten ne vaikuttavat aineiston visualisointiin. Kokeile vaihdella luokkien lukumäärää.

d) Käännä väritys päinvastaiseksi. Millaisen kuvan ilmiöstä saa päinvastaisilla väreillä?

Käytettäessä värejä koropleettikartassa eli alueita luokittelevassa teemakartassa, on oltava tarkka siitä, millainen mielikuva käytetyistä väreistä syntyy. Moni kartanlukija on laiska lukemaan karttaselitettä huolella ja perehtymisen sijaan luottaa kartasta syntyviin mielikuviin ja tekee pikaisia johtopäätöksiä. Yleisesti kartoissa käytetään tummia, varoitusta kuvaavia värejä sellaisille lukuarvoille, jotka viestivät voimakasta kielteisyyttä, kuten kuolleisuutta tai työttömyysastetta. Mikäli näitä ilmaistaan vaaleilla tai neutraaleilla väreillä, syntyy tilanne, jossa ilmiön vakavuus koetaan helposti vähäisemmäksi. Mikäli väri mielletään myönteiseksi, voi lukijan kannalta olla ristiriitaista, jos sillä kuvataan kielteisen ilmiön voimakkuutta. Väreistä selvimmin vihreä tulkitaan myönteisen ilmiön kuvaajaksi ja punaisen eri sävyt kielteisten ilmiöiden ilmentäjäksi

4. Teemakartat

Teemakartoilla aiheen voi saada näyttämään hyvin erilaiselta sen mukaan, millaisia valintoja kartan laatija tekee tiedon esittämisessä. Kaikkein herkin tahalliselle manipulaatiolle ja väärinymmärrykselle on koropleettikartta.
a) Valitse teemakarttaosiosta aiheeksi esimerkiksi nuorisotyöttömien osuus 18–24-vuotiaasta työvoimasta.

b) Tarkastele tuloksia oletusarvoilla ja mieti, millaisen kuvan ilmiöstä tehty karttaesitys antaa.

c) Tee kartastasi kaksi kärjistettyä versiota.

1) Valitse sellainen luokittelu, että kartan esittämä ilmiö näyttää liioiteltuna siltä, että
mahdollisimman monilla kartan alueilla menee huonosti. Käytä tarvittaessa mahdollisuutta luokitella aineisto käsin.

Teemakartan luokittelun muokkaaminen jotain tarkoitusperää palvelevaksi on helpoin tapa johtaa lukijaa tahallisesti harhaan. Luokittelussa ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa tai sääntöä, jolla sitä tulisi toteuttaa ja luokittelumenetelmiä on useita. Tapauksesta riippuen kartalla on helppo korostaa tai vähätellä lähes mitä tahansa ilmiötä, eikä kokematon kartanlukija välttämättä huomaa kartassa mitään outoa. Jotta kartan voisi tehdä mahdollisimman puolueettomasti, tulisi aineistoa tarkastella huolella ennen kartan laatimista. Oikeaoppinen kartanlaadintaprosessi alkaa aineiston jakauman tutkimisella. Mitä tasaisempi aineisto on jakaumaltaan, sitä vapaammat kädet luokittelulle voi antaa. Hyvin katkonaiseen ja epäsäännöllisesti arvoja sirottelevaan aineistoon tarvitaan jo enemmän osaamista. Tärkein sääntö on se, että antaa aineiston puhua ilman, että sen sanomaa tarkoituksellisesti ohjailee. Myös kartan saatteeksi kirjoitettu selitys on omiaan auttamaan tulosten tulkinnassa. Siksi hyvä kuvateksti selittää kartan arvojen määräytymistä.

Tahalliseen manipulointiin tarvitaan tietoa aineistosta. Paikkatietoikkuna tarjoaa aineiston luonteesta kertovia lukuja eli tunnuslukuja käsiteltävästä aineistosta heti otsikon alapuolella. Näitä ovat mm. keskiarvo, keskihajonta, moodi ja mediaani. Näistä moodi ja mediaani ovat hyviä lukuja aineiston esittämisen muokkaamiseen. Moodi tarkoittaa keskimmäistä havaintoa aineistossa, joka on järjestetty suuruusjärjestykseen ja mediaani tarkoittaa lukua, joka jakaa aineiston kahtia. Jos aineiston jakaa 5 luokkaan niin, että kaksi ylimmäistä luokkaa kerää 50 % aineistosta, voi olla varma, että tilanne näyttää pahalta työttömyyden osalta. Tähän ryhmittelyyn voi käyttää mediaania.

Ilmiön vähättelyyn soveltuu luokkajako, jossa ylimpiin luokkiin tulee vain vähän havaintoja. Tämä saadaan aikaiseksi määrittämällä ylimpien luokkien luokkaväli mahdollisimman pieneksi. Aineiston maksimiarvon ollessa 32, voi ylimmiksi luokkarajoiksi asetta vaikkapa 25-30 ja 30-32, jolloin koko muu aineisto jakautuu kolmeen alimpaan luokkaan.

2) Laadi samasta aineistosta toinen kartta, joka esittää ilmiön niin, että ongelma näyttää merkityksettömältä mahdollisimman suuressa osassa Suomea. Millaiseen tarkoitukseen kärjistettyjä karttoja voisi käyttää? Pohdi, kumpaa karttaa olisi helpompi uskoa, jos se julkaistaisiin valtakunnanmediassa, kuten sanomalehdessä.

Kartat ovat tehokas keino välittää viesti, niin hyvässä kuin pahassakin. Huolimaton kartanlukija harvoin kiinnittää huomiota luokitteluun, eikä karttojen legendoissa aina mainita kuinka paljon alueita mihinkin luokkaan jakautuu. Näiden tietojen ja taitojen puuttuminen vaikeuttaa kartan oikeellisuuden tulkintaa merkittävästi. Karttoja voisi siis käyttää hyvin mielipiteiden muokkaajana ja toiminnan perusteluna tai pahimmassa tapauksessa toiminnan hylkäämisen perusteena, kun ilmiö saadaan näyttämään merkityksettömältä marginaaliryhmien ongelmalta. Esitettäessä karttoja suurelle yleisölle, jonka kartanlukutaito on hyvin vaihtelevaa, on huomioitava lukijakunnan asenne esitettävää aihetta kohtaan. Mikäli aihe herättää kielteissävytteistä keskustelua ja asenne ilmiötä kohtaan on muutenkin vastainen, on helppo tukea ilmiöön kohdistuvaa mielipidettä esittämällä huonoon suuntaan kärjistäviä karttoja. Jos kansanryhmä, jonka tilaa esitetään kartalla kerää sympatiaa, on vaikeampi esittää karttaa, jossa ilmiötä vähätellään. Sen sijaan kärjistys toimii aina, sillä ihmiset ovat taipuvaisia uskomaan mieluummin sensaatioihin kuin latteaan totuuteen.

5. Teemakartta

Teemakartan avulla voidaan vaikuttaa mielipiteisiin ja pahimmassa tapauksessa leimata kokonaisia alueita. Tarkastele aluejaon vaikutusta esitettävään teemaan.

a) Valitse Paikkatietoikkunassa teemaksi jokin mielenterveyteen liittyvä aihepiiri, kuten ”Mielenterveyden ja käyttäytymishäiriöiden vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavat 25–64-vuotiaat, % vastaavan ikäisestä väestöstä”, ja tarkastele tuloksia kartalla.

b) Valitse esitettäväksi aluejaoksi jokin kuntatasoa suurempi aluetaso, kuten
esimerkiksi seutukunnat. Miten alueiden koon suurentuminen vaikuttaa ilmiön levinneisyyteen ja siitä syntyvään mielikuvaan?

Alueen koko vaikuttaa siitä saatavaan mielikuvaan vahvistavasti. Alueiden koolla kuvitellaan usein olevan vaikutusta ilmiön vakavuuteen varsinkin kielteisessä mielessä. Silti usein todellisuus osoittaa päinvastaista, sillä suuret alueet, kuten pohjoisen kunnat Suomessa ovat väkiluvultaan pieniä, jolloin ongelmat saavat suuremman painoarvon kuin väestön määrään nähden olisi tarpeen. Harva tietää ulkoa kuntien väkilukuja, jolloin vaikuttavuuden arviointia tehdää usein virheellisin, helposti luettavin perustein. Kartografisessa esittämisessä aluevalinnoilla on suuri merkitys. Mitä suurempia alueita käytetään, sitä yleistetympiä ilmiöistä tulee ja ääripäät katoavat usein kokonaan. Kuntatasolla esitettynä asiat on helppo ymmärtää ja yksityiskohtien määrä on yleensä tarpeeksi monipuolinen, jotta ilmiön monimuotoisuus ja mahdollinen alueellisuus tulee esiin. Seuraavaksi pienin aluetaso on seutukunnat, jotka pitävät sisällään joukon kuntia. Seutukunnan saama arvo lasketaan usein kuntien arvon keskiarvona. Seutukunnan sisällä voi olla kuntia, joissa ilmiö on merkittävä. Jos kunta kuitenkin on muihin seutukunnan kuntiin verrattuna painoarvoltaan vähäisempi esimerkiksi pienen väkiluvun takia, ei kunnan huono tilanne näy välttämättä mitenkään seutukunnan tilaa tarkasteltaessa.

c) Kokeile esittää sama aihe myös vielä isommilla alueilla. Missä vaiheessa aluejako on niin yleistävä, että suuri osa Suomesta näyttää olevan yhtä suurta ongelmaa?

Kun aluejako suurenee ja alueet suurenevat syntyy tilanne, jossa alueen ongelmakohtia ei voi enää erottaa kartan avulla vaan lukuarvot tasaantuvat ja keskiarvoistuvat koko alueella. Näin ongelmat katoavat näkyvistä, vaikka ne edelleen ovat täysin samat, jos tarkastellaan pienempiä alueyksiköitä.

6. Konfliktitilanteiden tiedonvälitys

a) Mitkä karttaelementit tekevät kartasta teemakartan?

Kartan aihepiiri on hyvin yksipuolinen: sen tehtävä on kuvata Ukrainan sodan vaiheita ja tapahtumapaikkojen sijainteja lokakuussa 2022, eli se on sotaa kuvaava teemakartta. Kaikki muu paitsi sodan senhetkiseen tilanteeseen liittyvä informaatio on vain tukemassa karttaesitystä ja auttamassa tapahtumien sijoittumisen hahmottamista. Lähes kaikki karttamerkit liittyvät sodan teemaan ja sen eri muotoihin Ukrainan alueella. Kartalle on merkitty sotaan liittyvää ihmisen toimintaa, joka voi olla kestoltaan päivittäisluontoista tai hitaammin muuttuvaa. Kartalla on käytetty erivärisiä alueita kuvaamaan sitä, onko alue Venäjän hallinnassa. Oletusarvoisesti alueiden kuuluisi olla valkoisia Ukrainan alueiden merkiksi, ja tästä poikkeavat on merkitty punaisella tai keltaisella, joista jälkimmäinen kertoo Ukrainan vastaiskuista.

b) Miksi tällainen kartta voi tulla nopeasti käyttökelvottomaksi?

Nykyinen nopea tiedonvälitys on tehnyt lähdekritiikistä vieläkin tärkeämpää. Erilaisten palvelujen avulla (esim. Twitter) on mahdollista saada välitöntä informaatiota konfliktialueilta ilman virallisen tahon propagandaa, mutta yksityisten tuottama tieto voi olla vähintään yhtä värittynyttä kuin tahallisesti muokattuakin, sillä harva konfliktin keskeltä tietoa välittävä on kannaltaan neutraali. Samoin tiedon ja valheellisen tiedon välityskanavat ovat monipuolistuneet. Kuka tahansa voi tehdä kartan, jossa rajoja on piirretty uusiksi ja julkaista sen esimerkiksi blogissa. Näin virheellinen informaatio saattaa alkaa levitä ja muuttua vähitellen lähemmäs totuutta, kun se saa paljon huomioarvoa.

c) Mikä merkitys tämän kartan päivämäärällä on?

Sodassa tapahtumat muuttuvat nopeasti. Sodan alussa Venäjän joukot miehittivät Ukrainan itäosia, joista osa oli päätynyt Venäjän haltuun jo 2014 alkaneen Ukrainan kriisin aikana. etenemisen jälkeen. Kun sotatoimet käynnistyivät toden teolla vuoden 2022 alussa, kävi nopeasti selväksi, ettei Venäjän mahti ollut niin suuri kuin oli luultu. Ukrainan puolustustahto osoittautui voimakkaaksi ja se onnistui nopeasti järjestäytymään ja taistelemaan tehokkaasti Venäjän joukkoja vastaan. Nopeat muutokset sotatilanteessa tekevät kartat nopeasti vanhentuneiksi, sillä tilateet ovat eläneet konfliktin aikana lähes päivittäin.

d) Miten kartan luotettavuutta voisi parantaa?

Kartan luotettavuutta voisi parantaa siten, että informaatio karttoja varten tulisi kansainvälisten puolueettomien tarkkailijoiden vahvistamana. Tämä ei kuitenkaan turvallisuussyistä ole aina mahdollista.

e) ”Totuus on sodan ensimmäinen uhri”. Miten sanonta pätee oheisessa kartassa?

Kartta esittää yksipuolisen näkemyksen sodan kulusta, eikä voida olettaa, että sen tapa uutisoida olisi puolueeton. Molemmat osapuolet esittävät lukemia ja kertovat tapahtumista omasta näkökulmastaan. Usein sodassa on osapuoli, joka kerää sotaan osallistumattomien maiden ja kansojen sympatiaa, mutta molemmat osapuolet tekevät sodan aikana tekoja, jotka ovat tuomittavia ja voidaan luokitella sotarikoksiksi. Näiden tapahtumien kiistäminen ja vähättely on merkki totuuden katoamisesta.