Vuorovedeksi kutsutaan Kuun ja Auringon painovoimien vaikutuksesta tapahtuvaa merenpintojen nousua ja laskua. Auringon vaikutus on kuitenkin vain puolet Kuun vastaavasta. Kun Kuu on tietyn pituuspiirin yläpuolella, sen vetovoima aiheuttaa nousuveden eli vuoksen.

Sama tapahtuu myös planeetan vastakkaisella puolella, mikä johtuu Kuun aiheuttaman painovoiman pienenemisestä. Nousuvesi esiintyy samalla paikalla kaksi kertaa vuorokaudessa, ja sen vaikutuksesta merenpinta voi nousta jopa 15–20 metriä.

Kun Maa pyörii akselinsa ympäri, nousuveden paikka siirtyy samalla eteenpäin merien kohdilla. Kun merenpinta palautuu tasolleen, kyseessä on laskuvesi eli luode. Kun Aurinko, Maa ja Kuu ovat samalla linjalla uudenkuun ja täydenkuun aikoina, merenpinnan vaihtelu on normaalia suurempaa. Silloin puhutaan tulvavuoksesta ja -luoteesta.




Koska Itämeren tilavuus on pieni, vuorovettä ei rannoillamme juurikaan havaitse. Toisin on esimerkiksi Ranskan Mont-Saint-Michelissä. Vuorovesi aiheuttaa voimakkaita virtauksia, jotka muokkaavat rantoja ja voivat kuljettaa uimarit ja veneet avomerelle. Ne haittaavat satamien liikennöintiä ja vaikuttavat myös jokisuiden eliöiden elämänrytmiin.

Amazon-jokea pitkin kulkee nousuveden aikaan hyökyaalto, joka ulottuu 800 km sisämaahan ja jonka korkeus voi olla 5–6 metriä. Tämän aallon vaikutus on huomattava rannan eläimistöön, kasvillisuuteen sekä ihmisen toimintaan. Merenpinnan korkeuden vaihtelua voidaan käyttää myös energiantuotantoon vuorovesivoimaloissa.

​​