Kalatautien vastustaminen
Johdanto
Kalatautien vastustamisessa on kaksi pääkohtaa:
Miksi kala sairastuu?
Kaavio (c) Riitta Rahkonen
Kalojen ja/tai mädin hankkiminen
Tuotantokierron mukaan ensimmäinen vaihe kalatautien vastustamisessa on laitokseen tuotavan elävän materiaalin (mätierät, kalat) kontrollointi ja desinfiointi. Elävän kalan kahdalla optimaalinen tilanne olisi karanteenialtaat, joihin tulevat kalat voitaisiin sijoittaa ennen lopullista siirtoa tuotantotiloihin. Karateenissa kaloista otettaisiin tautiseula ja vasta taudittomaksi todetut parvet siirrettäisiin tuotantoon. Mädin ohella toimittasiin samalla tavalla, joskin mädit voidaan ainakin niiden pinnalla olevien mikrobien osalta desinfioida ennen laitokseen ottoa.
Kalojen kasvattaminen
Kalojen kasvattamisessa on pyrittävä kaloille mahdollisimman stressittömän kasvatusympäristön luomiseen ja hyvän vastustuskyvyn ylläpitämiseen. Tarvittaessa vastustuskykyä voidaan tehostaa rokotteiden avulla. Tämän lisäksi hyvä laitoshygienia, aktiivinen kalojen tarkkailu sekä tarkka kirjanpito hyvinvoinnista, käsittelyistä ja kuolleisuudesta ovat niitä käytänteitä jotka edesauttavat kalatautien vastustamisessa. Vaikka kiertovesilaitoksen altaat ovat veden välityksellä yhteydessä toisiinsa, ovat allaskohtaiset välineet hyvä käytäntö. Myös yleinen siisteys ja järjestys, nimikoidut työvälineet, sekä tilojen ja työvälineiden säännölinen pesu ja desinfiointi vähentävät haitallisten mikrobien mahdollisuutta pesiytyä ja levitä laitoksessa.
Paastottaminen
Mikäli kiertovesilaitoksessa kasvatetaan ruokakalaa, on kalat paastotettava ennen teurastusta. Kiertovedessä syntyvät makuhaitat (geosmiini & metyyli-isoborneoli) vaativat paastotuksen raikkaassa vedessä, joka on joillain laitoksilla toteutettu laitokselle tulevassa vedessä. Kalaterveyden kannalta tämä on riskialtis malli, sillä tulovedessä raikastuksessa olevat kalat ovat altistuneet laitoksen mikrobeille ja saattavat toimia oireettomina kantajina, vapauttaen taudinaiheuttajia laitoksen tuloveteen. Täten raikastus tulisi aina toteuttaa kierrosta erillisessä vedessä. Jos se ei ole mahdollista toteuttaa, tulisi käytetty raikastusvesi huolellisesti steriloida (UV & otsoni) ennen uudelleenkäyttöä.
Atlantin lohia raikastuksessa
Kuva (c) Conservation Fund Freshwater Institute
Kalojen tarkkaileminen
Kalojen päivittäinen tarkkailu luo viljelijälle käsityksen terveen ja hyvinvoivan kalan ulkonäöstä ja käyttäytymisestä. Kun tuntee hyvin terveen kalan osaa myös puuttua niihin heikkoihin signaaleihin joita kalojen terveyden heikentyessä tulee esille. Merkit voivat liittyä kalojen värin muutoksiin, evien kulumiin, uimatyyliin, sijoittumiseen altaassa, parvikäyttäytymiseen, ruokailuun jne. Näiden altaan reunalta havaittavien muutosten lisäksi olisi hyvä tuntea kalojen kidusten kunto. Ne toimivat ensimmäisenä indikaattorina erilaisissa vedenlaadun ongelmissa, jolloin huonokuntoisia kaloja poistettaessa altasta tulisi niiden kidukset aina tarkastaa, ja todeta niiden kunto suhteessa terveisiin normaaleihin kiduksiin. Jotta tarkkailu olisi säännömukaista ja analyyttistä on siitä hyvä pitää kirjaa, josta käy ilmi mitä tarkkaillaan ja mitä havaitaan. Näin tarkkailusta saatava hyöty ulottuu tarkkailuhetkeä pidemmälle, ja saatuja tuloskaia voidaan hyödyntää jatkossa.
Atlantin lohia kasvatusaltaassa
Kuva (c) Scott Tsukuda
Laitoksen täydellinen puhdistaminen (saneeraaminen)
Kalatautien vastustamisen kannalta parasa tapa toteuttaa kalaston hallintaa kiertovesilaitoksissa olisi ns all-in-all-out malli, missä kalasto otettaisiin kerralla sisään ja toimitettaisiin kerralla ulos. Näiden kalaerien välissä voitasiin toteuttaa laitoksen täydellinen puhdistus. Tällaisen kalastomallin sovittaminen kiertovesilaitoksen tuotantomalliin ja -kiertoon saattaa muodotua ongelmaksi lähinnä taloudellisista syistä, sillä tällöin laitoksen kapasiteetti olisi ison osan aikaa vajaalla teholla. Toinen malli olisi toteuttaa kaksi tai useampi toisistaan erillinen kierto, esimerkiksi eri ikäryhmille, jolloin eri kierrot voitaisiin vaiheittan puhdistaa. Tämä tosin poistaa vain osittain tauloudellisen ongelman. Kuitenkin, myös kiertovesilaitokset on pystyttävä aika tyhjentämään, pesemään ja huoltamaan, joten jollain mallilla tämä laitoksen täydellinen puhdistaminen tulisi toteuttaa.
Altaan desinfiointia
Kuva (c) Freshwater Institute
Tautinäytteen lähettäminen
Aina jos laitoksella epäillään kalatautia, tulee kaloista lähettää näytteet tutkittavaksi. Tämän kautta laitos saa arvokasta ja varmistettua tietoa omasta tautitilanteenstaan ja samalla saadaan ajankohtaista tietoa koko Suomen osalta. Tautinäytteen lähettäminen onnistuu ottamalla yhteyttä Ruokavirastoon ja sopimalla näytteen lähettämisen ajankohdasta ja tavasta. Tarkemmat ohjeet kalatautinäytteiden lähettämiseen löytyvät Ruokaviraston sivuilta. Hoitotoimenpiteet voidaan aloittaa kaloille heti luvan saatua (eläinlääkäriltä).
- Kalojen hyvinvoinnin ylläpitäminen on paras tapa estää tautien puhkeaminen
- Tautiepäilystä ilmoittaminen viranomaisille on tehokkain tapa estää tautien leviäminen Suomessa
Miksi kala sairastuu?
Kaavio (c) Riitta Rahkonen
Kalojen ja/tai mädin hankkiminen
Tuotantokierron mukaan ensimmäinen vaihe kalatautien vastustamisessa on laitokseen tuotavan elävän materiaalin (mätierät, kalat) kontrollointi ja desinfiointi. Elävän kalan kahdalla optimaalinen tilanne olisi karanteenialtaat, joihin tulevat kalat voitaisiin sijoittaa ennen lopullista siirtoa tuotantotiloihin. Karateenissa kaloista otettaisiin tautiseula ja vasta taudittomaksi todetut parvet siirrettäisiin tuotantoon. Mädin ohella toimittasiin samalla tavalla, joskin mädit voidaan ainakin niiden pinnalla olevien mikrobien osalta desinfioida ennen laitokseen ottoa.
Kalojen kasvattaminen
Kalojen kasvattamisessa on pyrittävä kaloille mahdollisimman stressittömän kasvatusympäristön luomiseen ja hyvän vastustuskyvyn ylläpitämiseen. Tarvittaessa vastustuskykyä voidaan tehostaa rokotteiden avulla. Tämän lisäksi hyvä laitoshygienia, aktiivinen kalojen tarkkailu sekä tarkka kirjanpito hyvinvoinnista, käsittelyistä ja kuolleisuudesta ovat niitä käytänteitä jotka edesauttavat kalatautien vastustamisessa. Vaikka kiertovesilaitoksen altaat ovat veden välityksellä yhteydessä toisiinsa, ovat allaskohtaiset välineet hyvä käytäntö. Myös yleinen siisteys ja järjestys, nimikoidut työvälineet, sekä tilojen ja työvälineiden säännölinen pesu ja desinfiointi vähentävät haitallisten mikrobien mahdollisuutta pesiytyä ja levitä laitoksessa.
Paastottaminen
Mikäli kiertovesilaitoksessa kasvatetaan ruokakalaa, on kalat paastotettava ennen teurastusta. Kiertovedessä syntyvät makuhaitat (geosmiini & metyyli-isoborneoli) vaativat paastotuksen raikkaassa vedessä, joka on joillain laitoksilla toteutettu laitokselle tulevassa vedessä. Kalaterveyden kannalta tämä on riskialtis malli, sillä tulovedessä raikastuksessa olevat kalat ovat altistuneet laitoksen mikrobeille ja saattavat toimia oireettomina kantajina, vapauttaen taudinaiheuttajia laitoksen tuloveteen. Täten raikastus tulisi aina toteuttaa kierrosta erillisessä vedessä. Jos se ei ole mahdollista toteuttaa, tulisi käytetty raikastusvesi huolellisesti steriloida (UV & otsoni) ennen uudelleenkäyttöä.
Atlantin lohia raikastuksessa
Kuva (c) Conservation Fund Freshwater Institute
Kalojen tarkkaileminen
Kalojen päivittäinen tarkkailu luo viljelijälle käsityksen terveen ja hyvinvoivan kalan ulkonäöstä ja käyttäytymisestä. Kun tuntee hyvin terveen kalan osaa myös puuttua niihin heikkoihin signaaleihin joita kalojen terveyden heikentyessä tulee esille. Merkit voivat liittyä kalojen värin muutoksiin, evien kulumiin, uimatyyliin, sijoittumiseen altaassa, parvikäyttäytymiseen, ruokailuun jne. Näiden altaan reunalta havaittavien muutosten lisäksi olisi hyvä tuntea kalojen kidusten kunto. Ne toimivat ensimmäisenä indikaattorina erilaisissa vedenlaadun ongelmissa, jolloin huonokuntoisia kaloja poistettaessa altasta tulisi niiden kidukset aina tarkastaa, ja todeta niiden kunto suhteessa terveisiin normaaleihin kiduksiin. Jotta tarkkailu olisi säännömukaista ja analyyttistä on siitä hyvä pitää kirjaa, josta käy ilmi mitä tarkkaillaan ja mitä havaitaan. Näin tarkkailusta saatava hyöty ulottuu tarkkailuhetkeä pidemmälle, ja saatuja tuloskaia voidaan hyödyntää jatkossa.
Atlantin lohia kasvatusaltaassa
Kuva (c) Scott Tsukuda
Laitoksen täydellinen puhdistaminen (saneeraaminen)
Kalatautien vastustamisen kannalta parasa tapa toteuttaa kalaston hallintaa kiertovesilaitoksissa olisi ns all-in-all-out malli, missä kalasto otettaisiin kerralla sisään ja toimitettaisiin kerralla ulos. Näiden kalaerien välissä voitasiin toteuttaa laitoksen täydellinen puhdistus. Tällaisen kalastomallin sovittaminen kiertovesilaitoksen tuotantomalliin ja -kiertoon saattaa muodotua ongelmaksi lähinnä taloudellisista syistä, sillä tällöin laitoksen kapasiteetti olisi ison osan aikaa vajaalla teholla. Toinen malli olisi toteuttaa kaksi tai useampi toisistaan erillinen kierto, esimerkiksi eri ikäryhmille, jolloin eri kierrot voitaisiin vaiheittan puhdistaa. Tämä tosin poistaa vain osittain tauloudellisen ongelman. Kuitenkin, myös kiertovesilaitokset on pystyttävä aika tyhjentämään, pesemään ja huoltamaan, joten jollain mallilla tämä laitoksen täydellinen puhdistaminen tulisi toteuttaa.
Altaan desinfiointia
Kuva (c) Freshwater Institute
Tautinäytteen lähettäminen
Aina jos laitoksella epäillään kalatautia, tulee kaloista lähettää näytteet tutkittavaksi. Tämän kautta laitos saa arvokasta ja varmistettua tietoa omasta tautitilanteenstaan ja samalla saadaan ajankohtaista tietoa koko Suomen osalta. Tautinäytteen lähettäminen onnistuu ottamalla yhteyttä Ruokavirastoon ja sopimalla näytteen lähettämisen ajankohdasta ja tavasta. Tarkemmat ohjeet kalatautinäytteiden lähettämiseen löytyvät Ruokaviraston sivuilta. Hoitotoimenpiteet voidaan aloittaa kaloille heti luvan saatua (eläinlääkäriltä).
