Kiertovesikasvatus luo tiettyjä haasteita puhjenneiden kalatautien hoitoon. Kiertovesiviljelyssä veteen päätyvät kemikaalit päätyvät kiertoon ellei altaan poistovettä ohjata pois kierrosta. Veden poisohjaaminen puolestaan häiritsee laitoksen vesitasapainoa ja on mahdollista että tulevan veden määrä ei riitä korvaamaan hoitotoimenpiteiden aikana menetettyä vesimäärää. On laitoksen vesitilanne mikä hyvänsä, eläinsuojelulain ja -periaatteen mukaan sairaita kaloja aina hoidettava tarkoituksenmukaisesti.  


Kylvetykset 
Kalojen kylvetyksien avulla voidaan mm. häätää kalojen iholla ja kiduksilla olevia loisia ja ”hoitaa” bakteereiden aiheuttamia tulehduksia (iholla ja kiduksilla).

Lois- ja bakteeritartunnan ennaltaehkäisyssä on kalojen elinympäristön puhtauteen kiinnitettävä erityistä huomiota. Altaaseen kerääntyvään levään ja kalanjätteisiin pesiytyy herkästi taudinaiheuttajia. Ruuanjätteet ja kalojen ulosteet kuluttavat vedestä happea. Myös liiallinen kalatiheys altistaa kalat helposti taudeille.

Veden laatu vaikuttaa kylvetysaineiden tehoon. Mikäli vedessä on runsaasti humusta ym. eloperäistä ainetta, vähentää se kylvyn tehoa. Hapan, kalkkiköyhä vesi taas lisää monien kemikaalien myrkyllisyyttä.

Kaikki yleisesti käytetyt kemikaalit ovat jossain määrin myrkyllisiä kaloille. Kylvetys aiheuttaa aina stressiä kaloille, jotka jo muutenkin ovat lois- tai bakteeritartunnan heikentämiä. Kylvetysaineet voivat mm. hidastaa kalojen kasvua, vaurioittaa kiduksia tai muuten heikentää kaloja, jolloin ne ovat alttiimpia sairastumaan myöhemminkin.

Kalojen kylvetys täytyisi suorittaa vasta olosuhteiden huolellisen arvioinnin jälkeen ja kun taudinaiheuttaja on selvitetty. Kylvetyksistä ei saa muodostua säännöllisin väliajoin toistuvia, rutiininomaisia toimenpiteitä.

Yleensä kylvetykset on toteutettu huuhtelu-/läpivirtauskylpyinä, jossa kylvetysainetta on lisätty hetkellisesti tuloveteen, tai kylpynä jossa vesitys on katkaistu ja kalat ovat uineet hetken kylvetysainepitoisessa vedessä. Mikäli kiertovesilaitoksen tuloveden määrää voidaan lisätä tai laitoksella on suuret vesivarastotankit, voidaa kylvetykset toteuttaa samalla mallilla kuin perinteisissä läpivirtauslaitoksissa. Jos taas kylvetysaine lasketaan altaasta kiertoon, on laskettava aineen laimeneminen ja poistuminen kierrosta. 

Kylvetyskemikaaleja on mm. formaliini, kloramiini-T, suola, peretikkahappo, vetyperoksidi ja bentsalkoniumkloridi.

Taulukko yleisimmistä kylvetysaineista ja torjuntakohteista (ote Terve kala-kirjasta):



Lisää kylvetyksistä voi lukea Terve kala- verkkojulkaisusta.


Lääkekuurit 
Tarvittaessa lääke/antibioottikuure ja voidaan antaa myös kiertovesilaitoksissa. Parasta olisi että kuurin ajaksi altaan vesi voitaisiin ohjata pois kierrosta, mutta mikäli tähän ei pystytä palaa vesi kiertoon. Antibioottiannostelun ongelmat kiertovesilaitoksissa eivät niinkään johtu biofiltterin toiminan heikkenemisestä, vaan enemmän pienten antibioottimäärien ja jäämien päätymisestä laitoksen systeemeihin. Pienet antibioottimäärät saattavat edesauttaa antibiooteille resistenttien bakteerikantojen syntyyn. 

Suomessa kaloille yleisimmin käytetyt antibiootit ovat oksitetrasykliini,  sulfa-trimetopriimi ja florfenicol. Lisäksi kalatäiden häätöön on Suomessa markkinoilla emamektiinibentsoaattia sisältävä valmiste.

Eläimille saa antibiootteja ja emamektiinibentsoaattia määrätä vain eläinlääkäri:

- Jos antibiootti sekoitetaan rehuun tehtaalla, eläinlääkäri toimittaa lääkemääräyksen rehutehtaalle.

- Jos antibiootin sekoitus tehdään kalanviljelylaitoksessa, saadaan lääke reseptillä apteekista.

Eläinlääkäri ei saa määrätä lääkkeitä tai lääkerehua, ellei hän ole itse todennut tautia hoidettavissa eläimissä tai muulla luotettavalla tavalla selvittänyt taudinsyytä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että laitoksen on lähetettävä näytteet tutkittavaksi kalatautidiagnostiikkaan erikoistuneeseen laboratorioon, jotta taudin syyt voidaan luotettavasti selvittää.

Rehun mukana annettavien lääkkeiden annostus perustuu tiettyyn annostasoon kalan elopainoa (kg) ja vuorokautta kohti. Reseptiä antava eläinlääkäri tarvitsee tiedot seuraavista asioista:

• lääkittävän kalan määrä (kg) ja kalalaji
• rehu, jota kalat syövät ja raekoko
• kalojen syömän rehun määrä (% kalojen painosta/ vrk)
• lääkittävän kalaparven tunnistetiedot ja keskipaino
• tietoa laitoksella mahdollisesti aikaisemmin esiintyneistä lääkeresistenssiongelmista tai muista tehoon liittyneistä ongelmista

Mikäli lääkerehu sekoitetaan itse, on erittäin tärkeätä noudattaa annettuja sekoitusohjeita, jotta rehussa on oikea määrä antibiootteja. Liian laimea lääkerehu ei paranna ja toisaalta myös yliannostusta tulee välttää, koska esim. sulfa-trimetopriimilla hoitoon tarvittava annostus on melko lähellä tasoa, joka on kalalle myrkyllinen. Oksitetrasykliinin yliannostuksen on todettu aiheuttavan selkärangan epämuodostumia.

Usein kalat näyttävät paranevan jo lääkekuurin aikana. Mikäli sairastuneessa kalaparvessa ei havaita selviä paranemisen merkkejä 2-3 vuorokautta lääkehoidon alkamisen jälkeen, on syytä keskustella hoitavan eläinlääkärin kanssa mahdollisen lääkkeen vaihdon tarpeesta.

Lääkerehun syöttöä ei saa kuitenkaan lopettaa kesken, vaikka oireet häviäisivät, vaan koko kuuri on syötettävä loppuun. Muuten on vaarana antibiootteja kestävien (resistenttien) bakteerikantojen synty.

Lääkerehun sekoittaminen (ote Terve kala-kirjasta):



Lisää kalojen lääkitsemisestä voi lukea Terve kala- verkkojulkaisusta.

Saneeraus  
Saneeraus tulee kysymykseen jos taudinaiheuttajasta ei muuten päästä eroon. Tällöin koko laitos tyhjennetään kaloista ja vedestä ja desinfioidaan perusteellisesti. Saaneerausta voidaan suositella tehtäväksi aika aijoin vaikka laitoksella ei olsikaan kalatautia. Tosin sanonta "Mitään mikä ei ole rikki, ei kannata korjata." voi pitää paikkansa myös kiertovesilaitoksissa. Jos on saavutettu stabiili tila, jossa laitoksen rutiininoamisella huollolla ja pesulla ylläpidetään hyvää vedenlaatua ja kalaterveyttä, ei sitä välttämättä kannata lähteä saneeraamaan.