Sekä luonnonvaraisten kasvien monimuotoisuus että viljelykasvien monimuotoisuus on ihmiselle yhtä lailla elintärkeää, mutta hyvin eri tavoin. Luonnon monimuotoisuus käsittää lisäksi koko muuta eliökuntaa koskevan monimuotoisuuden.

Luonnonvaraisten kasvien biodiversiteetti eli monimuotoisuus on yksi maapallon ekosysteemien elinehtoja – tämä koskee yhtä lailla niin lajitason, lajin sisäisen tason kuin erilaisten elinympäristöjenkin monimuotoisuutta.

Luonnonvaraiset kasvit ylläpitävät maapallon hiilidioksidi- ja happitasapainoa, vesitaloutta, maaperän koostumusta ja ovat merkityksellisiä ravintoverkkojen energian ja aineen alkulähteinä. Kasvit puhdistavat hengitysilmaa haitallisista yhdisteistä, sitovat maa-ainesta juurillaan ja vaikuttavat elintoimintojensa kautta sekä paikallisiin että koko maapallon laajuisiin sääilmiöihin.

Kasviyhteisöt muodostavat elinympäristöjä lukemattomille muille eliöille, jotka elävät joko suorassa tai epäsuorassa vuorovaikutuksessa kasvien kanssa. Monimuotoisuus mahdollistaa rikkaiden, monipuolisten vuorovaikutusketjujen ja -verkostojen olemassaolon: näistä verkostoista koostuu valtava osa maapallon elämää. Ihminen on täysin riippuvainen luonnonvaraisten kasvien monimuotoisuudesta, koska se omalta tärkeältä osaltaan auttaa säilyttämään maapallon elinolosuhteet elinkelpoisina myös ihmiskunnalle.

Luonnon monimuotoisuuden käsite kattaa kaikkien eliöiden monimuotoisuuden. Luonnon monimuotoisuuden suojeleminen on tärkeää sekä luonnon itseisarvon että ihmiskunnan oman edun vuoksi, jotta maapallo voidaan pitää elinkelpoisena ja viihtyisänä asuinpaikkana myös tulevaisuuden sukupolville.