Jokainen solu tarvitsee energiaa ja rakennusaineita, eli "ruokaa". Soluilla ei kuitenkaan ole suuta, millä haukata ruokaa, mahalaukkua tai ruoansulatuselimistöä. Itse asiassa suu, mahalaukku, loput ruoansulatuselimistöstä ja kaikkien elävien eliöiden osat muodostuvat itsessään soluista.

Kuinka solu siis "syö"?

Soluissa on pieniä "voimaloita", mitokondrioiksi nimettyjä soluelimiä, jotka osaavat hajottaa sokerimolekyylejä. Kun sokerimolekyylin väliset kemialliset sidokset rikkoutuvat, vapautuu niistä energiaa solun käyttöön. Reaktioon tarvitaan happea ja siinä vapautuu hiilidioksidia. Tätä reaktiota kutsutaan soluhengitykseksi.

Se happi, jota ihminen hengittää sisäänsä, kuljetetaan siis jokaisen pienen solun sisälle soluhengitystä varten. Ulos hengitetty hiilidioksidi on jätettä, jota ihminen tai muut eläimet eivät tarvitse. Hengitämme, jotta solumme voisivat käyttää ravinnosta peräisin olevan energian.

Soluhengitys on välttämätöntä kaikille soluille, myös kasvisoluille. Vain soluhengityksen kautta solut voivat vapauttaa energiaa käyttöönsä. Kasvit pystyvät kuitenkin tekemään oman ruokansa: ne pystyvät hyödyntämään suoraan auringon energiaa. Kasvit ovatkin omavaraisia eliöitä.

Eläimet ja sienet kuuluvat toisenvaraisiin eliöihin. Osa arkeista, bakteereista ja alkueläimistä on omavaraisia kasvien tavoin, koska ne osaavat yhteyttää. Loput bakteerit ja alkueläimet ovat toisenvaraisia tai osaavat hyödyntää molempia energiansaantitapoja.