Miksi maatiaiskantoja on tärkeä ylläpitää?
Jalostus vähentää perinnöllistä monimuotoisuutta
Viljelijä keskittyy jalostustyössään usein muutamiin kasvin ominaisuuksiin, kuten satoisuuteen, mukulan muotoon tai jonkin tietyn taudin vastustuskykyyn. Jalostus etenee askel askeleelta kohti päämäärää niin, että sadosta valitaan aina ne yksilöt, jotka parhaiten edustavat haluttua lopputulosta. Kun tätä jatketaan riittävän kauan, saa viljelijä viimein halutunlaisia perunoita, joita sitten lisätään kasvullisesti mukuloiden avulla. Nämä jalostetut perunat edustavat kuitenkin vain pientä osaa alkuperäisen perunapellon variaatiosta, ja monta ehkä hyödyllistä ominaisuutta jää päätymättä jalostettuun lajikkeeseen.
Mukuloiden kasvullinen lisääminen tarkoittaa sitä, että yhtä perunayksilöä kloonataan mukuloiden avulla. Tällöin lajikkeen muodostaa periaatteessa yksi ainoa perunayksilö ja kaikki lajikkeen yksilöt ovat perimältään samanlaisia keskenään. ”Siemenperuna” voi siis terminä olla harhaanjohtava, sillä kyse ei ole siemenestä, vaan emokasvin varsimuuntumasta, maarönsyn turvonneesta kärkiosasta.
Perimältään samanlaiset perunat ovat herkkiä ympäristön muutoksille ja esimerkiksi muuttuville taudeille. Vaikka jalostettu peruna olisikin jalostushetkellään esimerkiksi mukularuton kestävä, on ongelmana se, että perunataudit jatkavat kehityskulkuaan jatkuvasti, kun taas lajike pysyy perimältään muuttumattomana. Ja nimenomaan tämän seikan takia on erityisen tärkeää, että on olemassa mahdollisimman erilaisia maatiaisperunakantoja, joista voidaan ammentaa muuttuvaan ympäristöön paremmin sopivia ominaisuuksia.Miten maatiaisperuna eroaa kaupallisesta lajikkeesta?
Maatiaiskasvilla eli maatiaisella tarkoitetaan lajiketta tai hyötykasvin kantaa, jota on viljelty jo ennen nykyistä tieteellistä kasvinjalostusta. Maatiaiset ovat syntyneet luonnonvaraisista kantamuodoistaan pitkällisen viljelyvalinnan ja luonnonvalinnan kautta. Maatiaiskasvit ovat olleet osa kulttuuriamme jo tuhansia vuosia.
Toisin kuin tieteellisen kasvinjalostuksen tuloksena syntyneet kaupalliset lajikkeet, ovat maatiaislajikkeet sopeutuneet paikallisiin viljely- ja ilmasto-olosuhteisiin ihmistoiminnan ja luonnonvalinnan yhteisvaikutuksesta. Pitkään samalla alueella tai tilalla viljeltyinä maatiaislajikkeet sopeutuvat yhä paremmin paikallisiin olosuhteisiin ja voivat muodostaa maatiaislajikkeen paikalliskantoja. Lisäksi, kuten jo edellä mainittiin, maatiaislajikkeet ovat perinnöllisesti monimuotoisia, mikä näkyy vaihtelevan ulkonäön lisäksi myös erilaisten viljelyominaisuuksien, kuten kylmänsiedon, suurena vaihteluna. Kaupallisiin lajikkeisiin verrattuna jo yhden maatiaislajikkeen sisällä on runsaasti kasvien välistä vaihtelua. Kuvainnollisesti voitaisiin sanoa, että maatiaislajiketta ei ole valettu yhtä tiukkaan muottiin kuin kaupallista lajiketta.Kaupalliset lajikkeet ovat jalostettu erityisesti satoisuutta ajatellen. Lisäksi jalostustyön tarkoituksena on kehittää taudinkestäviä lajikkeita sekä jalostaa esimerkiksi mukuloiden muotoa paremmin suurtalouskeittiöiden tarpeisiin sopiviksi: tasaisen pyöreät perunat vähentävät koneellisessa kuorinnassa syntyvää hävikkiä. Nämä ominaisuudet ovat kaupallisilla lajikkeilla pääsääntöisesti parempia kuin maatiaislajikkeilla. Kääntöpuolena on kaupallisten lajikkeiden supistunut perinnöllinen muuntelu, joka hankaloittaa uusien lajikkeiden jalostustyötä.