Perunan vitsaukset

Perunan monet haittaeliöt

Kuten monella muullakin viljelykasvilla, myös perunalla on lukuisia erilaisia haittaeliöitä. Vaikka jalostustyö pyrkii luomaan lajikkeita, jotka sietäisivät mahdollisimman hyvin eri taudinaiheuttajia ja tuholaisia niin aina se ei siinä onnistu. Haittaeliöt kehittyvät myös jatkuvasti, joten aikaisemmin taudinkestävä lajike ei ehkä sitä enää olekaan kymmenen vuoden päästä.

Perunan haittaeliöt voidaan jakaa kolmeen ryhmään: kasvitauteihin, tuholaisiin ja rikkakasveihin. Kasvitaudin voi aiheuttaa bakteeri, virus, sieni tai sienimäinen taudinaiheuttaja. Tuholaiset ovat puolestaan useimmiten hyönteisiä tai sukkulamatoja. Tuholaisia perunalla on selkeästi vähemmän kuin kasvitauteja. Tämä voi johtua perunan varsiston myrkyllisyydestä. Rikkakasveihin kuuluu lähinnä putkilokasveja, kuten juolavehnä, pillike ja peltovalvatti. Alla on esitelty kasvitautien ja tuholaisten edustajia tarkemmin.

Yksityiskohtaisempaa tietoa perunan taudinaiheuttajista ja tuhoeläimistä löydät MTT:n Perunan taudinaiheuttajat ja tuhoeläimet -esitteestä.

Kasvitaudit

Perunarutto

Perunarutto on erittäin yleinen versossa ja mukuloissa esiintyvä sienitauti. Rutto näkyy kasveissa lehtien tummina laikkuina ja mukuloissa rupena mallon muuttuessa ruosteenruskeaksi. Rutto etenee varsistosta maahan. Ruttoitiöt voivat tuulen mukana levitä pitkiäkin matkoja, mikä tekee taudin torjunnasta vaikeaa. Paras tapa välttää tauti on käyttää rutonkestäviä lajikkeita ja välttää liiallista typpilannoitteiden käyttöä. Varsistossa olevan ruton voi yrittää taltuttaa poistamalla sairaat yksilöt pellosta ja hävittämällä varret. Mikäli rutto on levinnyt laajemmalle alueelle on varsisto hyvä leikata kokonaan ja hävittää varret polttamalla. Mukulat kannattaa jättää maahan poiston jälkeenkin muutamaksi viikoksi, jotta kuoresta tulisi vahva. Tällöin ruton tartuntariski mukuloihin on myös pienempi.

Perunarupi

Perunarupi on yleisnimitys sädesienten aiheuttamalle mukulan kuoren ruvettumiselle. Vaikutukset jäävät kuitenkin esteettisiksi, sillä perunarupi ei vaikuta satoisuuteen. Sädesienet viihtyvät kuivassa ja lämpimässä hyvin kalkitussa maassa, jonka pH on yli 6. Paras tapa perunaruven estämiselle on pitää peltomaa happamana levittämällä kalkitsematonta turvetta. Pellon kastelu mukulanmuodostuksen alkuvaiheessa kesä-heinäkuun aikaan on suositeltavaa, sillä perunarupi pääsee helposti infektoimaan kuivuudesta kärsivät mukulat. Perunarupi on Suomen yleisin perunatauti.

Perunaseitti

Perunaseitti on yleisnimi yhden sienen aiheuttamille kasvitaudeille. Tautia aiheuttava sieni on melko yleinen ja säilyy pitkään maassa. Sieni leviää sekä siemenperunoiden mukana, että maaperästä. Saastuneet mukulat erottuvat levymäisistä rihmastopahkoista mukulan pinnalla. Perunaseittiä voidaan välttää käyttämällä puhdasta siemenperunaa ja noudattamalla riittävän pitkään viljelykiertoa. Myös perunan istuttaminen idätettynä lämpimään maahan tiedetään auttavan perunaseitin torjunnassa.

Kuivamädät

Kuivamädän aiheuttaa myös kaksi eri sientä. Sieni pääsee mukulaan lähinnä mukulan pintavioituksen kautta. Sienet mädättävät perunan varastoinnin aikana. Sienet muodostavat mukulan maltoon onteloita, joiden pinnassa on vaaleaa sienirihmastoa. Taudin välttämiseksi perunat tulee nostaa varoen pinnan rikkoutumista ja antaa varastoitavien perunoiden pinnan kuivahtaa.

Perunasyöpä

Perunasyöpä on sienen aiheuttama tauti, joka muodostaa perunan maanalaisiin osiin ja mukulaan kukkakaalimaisia rakenteita, jotka sitten loppukesästä mätänevät ja hajoavat. Tauti leviää itiöiden ja saastuneen mullan kautta ja voi säilyä maaperässä jopa kymmenen vuotta. Perunasyöpä kuuluu vaarallisiin kasvintuhoajiin ja havainnoista tulee ilmoittaa Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran kasvintarkastukseen tai paikallisen TE-keskuksen kasvintarkastajalle. Paras keino välttää perunasyöpä on käyttää syövänkestäviä lajikkeita.

Tyvimätä ja märkämätä

Tyvi- ja märkämätä ovat saman sukuisen bakteerin aiheuttamia sairauksia, joiden vaikutus näkyy vasta perunan ollessa varastoituna. Tyvimätä visvoittaa perunan varren tyven ja voi levitä mukulaan sadevesien mukana. Mukulassa bakteeri aiheuttaa vetisiä laikkuja, jotka ovat täynnä bakteerilimaa. Märkämätä puolestaan mädättää mukulan mallon visvaiseksi. Paras tapa alentaa sairastumisriskiä on aikainen sadonkorjuu. Pellolta kannattaa aina poistaa sairaan näköiset versot ja mukulat.

Virustaudit

Virustaudit ovat yleisiä perunoilla ja niistä tunnetaan ainakin Y, A, M ja X muotoja ja näiden muunnoksia. Useimmat virustaudit vaikuttavat versoon sen kasvua heikentäen. Virukset leviävät kirvojen välityksellä ja aiheuttavat lehtiin kirjavuutta ja kurttuisuutta sekä versoon kitukasvuisuutta ja kuihtumista. Ennen luultiin virusten aiheuttamien oireitten syyksi perunakannan taantumista. Maltokaariviroosi on ainut virustauti, joka pilaa myös mukulan. Virukset voivat levitä saastuneesta siemenperunasta, maaperästä tai kasvista toiseen lehtikirvojen välityksellä.

Tuholaiset

Peruna-ankeroinen

Peruna-ankeroinen on pieni perunan juuristossa viihtyvä sukkulamato, joka heikentää juuriston toimintaa. Sukkulamadon vallanneen pellon erottaa keskikesällä kasvuston kellastuvista ja kitukasvuisista laikuista. Tilanne pahenee vuosi vuodelta samalla paikalla viljeltäessä. Sukkulamatojen tekemiä kystia, eli pieniä 1 mm halkaisijaltaan olevia kellertäviä palloja, voi nähdä heinä-elokuussa mullasta nostetun perunan juurien ympärillä. Kystat ovat täynnä pieniä sukkulamatoja. Kapselit voivat säilyä perunapellossa hengissä jopa kymmenen vuotta. Torjuntakeinona on ankeroisen kestävien lajikkeiden käyttö.

Eviran esite peruna-ankeroisista.

Kirvat

Kirvat itsessään ovat perunoille harmittomia, vaikka vähäisiä määriä imevätkin lehdistä nesteitä. Niiden haitallisuus johtuu siitä, että ne levittävät perunan virustauteja pitkienkin matkojen päästä. Viroottisella perunalla ruokaileva kirva voi saada viruspartikkeleita imukärsäänsä ja siirtää ruokaillessaan virustartunnan näin imukärsässään terveisiin kasveihin, joissa virukset aloittavat monistumisen ja leviävät koko kasviin mukuloita myöten.

Juurimadot

Juurimadoiksi kutsutaan seppäkuoriaisen toukkia. 2–4 cm pituiset keltaiset toukat kaivautuvat mukuloihin, varren tyveen ja juuriin ja tekevät niihin käytäviä. Seppäkuoriaisen toukat viihtyvät erityisesti nurmikkoalueilla, joten pitkään nurmena olleelle alueelle ei kannata perustaa perunapeltoa ainakaan ennen yhden vuoden kesannointia.

Koloradonkuoriainen

Kuoriaisia saapuu meille harvakseltaan tuulen tuomina Venäjältä tai Baltian maista. Aikuinen kuoriainen on noin 1 cm mittainen ja keltamustaraidallinen. Ongelmallisen kuoriaisista tekee sen, että niillä ei ole luonnollisia petoja Suomessa ja kuoriainen saa ahmia perunanlehtiä kaikessa rauhassa. Myös kuoriaisen toukka käyttää perunan lehteä ravintonaan ja usein lehti syödään kokonaan. Tästä seuraa perunalle heikentynyt yhteyttämisteho ja viljelijälle pienempi sato. Koloradonkuoriaishavainnoista tulee ilmoittaa Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran kasvintarkastukseen tai paikallisen TE-keskuksen kasvintarkastajalle.

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä