Maatiaiskasvilla eli maatiaisella tarkoitetaan lajiketta tai hyötykasvin kantaa, jota on viljelty jo ennen nykyistä tieteellistä kasvinjalostusta. Maatiaiset ovat syntyneet luonnonvaraisista kantamuodoistaan pitkällisen viljelyvalinnan ja luonnonvalinnan kautta. Maatiaiskasvit ovat olleet osa kulttuuriamme jo tuhansia vuosia.

Toisin kuin tieteellisen kasvinjalostuksen tuloksena syntyneet kaupalliset lajikkeet, ovat maatiaislajikkeet sopeutuneet paikallisiin viljely- ja ilmasto-olosuhteisiin ihmistoiminnan ja luonnonvalinnan yhteisvaikutuksesta. Pitkään samalla alueella tai tilalla viljeltyinä maatiaislajikkeet sopeutuvat yhä paremmin paikallisiin olosuhteisiin ja voivat muodostaa maatiaislajikkeen paikalliskantoja. Lisäksi, kuten jo edellä mainittiin, maatiaislajikkeet ovat perinnöllisesti monimuotoisia, mikä näkyy vaihtelevan ulkonäön lisäksi myös erilaisten viljelyominaisuuksien, kuten kylmänsiedon, suurena vaihteluna. Kaupallisiin lajikkeisiin verrattuna jo yhden maatiaislajikkeen sisällä on runsaasti kasvien välistä vaihtelua. Kuvainnollisesti voitaisiin sanoa, että maatiaislajiketta ei ole valettu yhtä tiukkaan muottiin kuin kaupallista lajiketta.

Kaupalliset lajikkeet ovat jalostettu erityisesti satoisuutta ajatellen. Lisäksi jalostustyön tarkoituksena on kehittää taudinkestäviä lajikkeita sekä jalostaa esimerkiksi mukuloiden muotoa paremmin suurtalouskeittiöiden tarpeisiin sopiviksi: tasaisen pyöreät perunat vähentävät koneellisessa kuorinnassa syntyvää hävikkiä. Nämä ominaisuudet ovat kaupallisilla lajikkeilla pääsääntöisesti parempia kuin maatiaislajikkeilla. Kääntöpuolena on kaupallisten lajikkeiden supistunut perinnöllinen muuntelu, joka hankaloittaa uusien lajikkeiden jalostustyötä.