Koulutuksen tutkimuslaitos on toteuttanut selvityksen, jossa kuvataan suomen- ja ruotsinkielisten ohjausalan koulutusten rakenteiden ja sisältöjen nykytilaa sekä koulutuksiin liittyviä kehitystarpeita. Selvitys on laadittu osana työ- ja elinkeinoministeriön ja ELY-keskusten sekä TE-toimistojen kehittämis- ja hallintokeskuksen (KEHA-keskus) koordinoimaa valtakunnallista elinikäisen ohjauksen kehittämishankekokonaisuutta, jota rahoitetaan EU:n elpymis- ja palautumistukivälineellä.

Suomen koulutusjärjestelmä tarjoaa useita reittejä heille, jotka ovat kiinnostuneita ohjausalan tehtävistä, mutta kokonaisuutena maassamme ei ole olemassa yhtä yksittäistä ohjausalan koulutusrakennetta. Ohjausalan monimuotoisuuden sekä alalla työskentelevien toimenkuvien hajanaisuuden takia selvityksessä analysoidaan tarkemmin ensisijaisesti vain ohjauksen professioammatteihin johtavia ja ohjauksen tehtäviä koskevissa säädöksissä määritellyn kelpoisuuden tuottavia korkea-asteen koulutuksia, opintoja ja tutkintoja (opinto-ohjaajien koulutus, psykologikoulutus, ohjaukseen liittyvät korkeakoulujen erikoistumiskoulutukset). Selvityksen toimeksiannon mukaisesti raportissa kuvataan lisäksi tiiviimmin muita toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa sekä ammattikorkeakouluissa järjestettäviä tutkintotavoitteisia koulutuksia, jotka avaavat työllistymismahdollisuuksia ohjauksellisiin tehtäviin eri toimintaympäristöissä. Kolmantena kokonaisuutena tarkastellaan lyhyesti eri organisaatioiden järjestämää ohjausalan täydennyskoulutusta. Raportissa kuvataan ohjausalan koulutusväyliä, opiskelupaikkojen ja hakijoiden määriä, koulutusten rakennetta, opiskelumuotoja ja täydennyskoulutusmahdollisuuksia. Tietoja on koottu lisäksi koulutuksen suorittaneiden työelämään sijoittumisesta ja työllistymismahdollisuuksista.  

Selvityksessä tarkastellaan laadullisesti ohjausalan koulutusten sisältöjä ja ohjausosaamisen painopisteitä suhteessa vuonna 2023 tehtyyn ehdotukseen ohjausalan ammattilaisten osaamiskuvauksista (Kuvio 1), jotka laadinta toteutettu laajassa yhteistyössä ohjausalan ammattilaisten ja asiantuntijoiden kanssa yhteiskehittämisen menetelmiä hyödyntäen.

Kuvio 1. Yhteenveto tutkintotavoitteisten opinto-ohjaajan keloisuuden tuottavien koulutusten opetussuunnitelmista suhteessa esitettyihin ohjausalan ammattilaisten osaamistavoitteisiin. 

Selvityksen mukaan opinto-ohjaajakoulutusten opetussuunnitelmien rakenne ja sisällön tarkkuus vaihtelivat oppilaitoskohtaisesti. Opetussuunnitelmiin kirjattujen oppimistavoitteiden mukaan koulutusten painopiste oli asiakastyöosaamisessa sekä verkosto- ja yhteistyöosaamisessa. Teoriaosaaminen painottui elämänkulku- sekä ura- ja ohjausteorioihin. Opetussuunnitelmissa vähemmälle huomiolle jäivät digitaalinen osaaminen, ohjauspalvelujen tuloksellisuuden, vaikuttavuuden sekö laadun arviointi ja seuranta. Tätä osaamista, joka liittyy vahvasti myös kehittämisosaamiseen, ei useinkaan opetussuunnitelmissa sisällytetty ohjausalan ammattilaisten osaamistavoitteisiin.

Ammatillisen toisen asteen ja ammattikorkeakoulujen koulutusten tarjoama ohjausosaaminen ei ole rinnastettavissa opinto-ohjaajien koulutuksiin, mutta ne antavat valmiudet työskennellä moniammatillisissa ja monialaisissa verkostoissa, joissa käsitellään yksilön tilannetta eri asiantuntijoiden näkökulmista tai kehitetään alueellisia palveluja kokonaisuuksiksi. Näissä tehtävissä ohjauksellinen osaaminen on lähempänä eri asiakasryhmille suunnatun toiminnan ohjaamista.

Ohjausalan täydennyskoulutus on hyvin tarjontalähtöistä ja koordinoimatonta. Käytännössä koulutuksissa on sekä ajallista että sisällöllistä päällekkäisyyttä. Yksittäisen ohjaajan näkökulmasta tarjolla olevan täydennyskoulutuksen mahdollisuuksista ja sisällöistä on hankala saada riittävää ja kattavaa tietoa omien ammatillisten kehittämissuunnitelmien pohjaksi. Lisäksi osallistumismahdollisuudet koulutuksiin vaihtelevat alueellisesti. Opetushallituksen rahoittama täydennyskoulutus vaikuttaa olevan merkittävin mahdollisuus oppilaitoksissa toimiville ohjaajille omien työkäytäntöjen päivittämiseen. Aluehallintovirastojen ja ELY-keskuksien vuosittaiset verkostoitumistilaisuudet tarjoavat mahdollisuuden ajantasaisten ohjaukseen liittyvien teemojen tarkasteluun alueellisessa kontekstissa.

Moneen muuhun maahan verrattuna Suomessa opetusalan ammattilaiset pitävät opinto-ohjaajan ja oppilaanohjaajan tehtäviä erittäin haluttuna vaihtoehtona, joka mahdollistaa ammatillisen kehittymisen sekä liikkuvuuden opetus- ja ohjaustehtävissä. Tilastot näyttävät, että 2000-luvulla hakijamäärät opinto-ohjaajien asetuksessa (986/1998) määriteltävän kelpoisuuden tuottavaan koulutukseen ovat jatkuvasti kasvaneet. Myös psykologikoulutus on erittäin suosittu.

Ohjausalan koulutusten rakenteiden ja sisältöjen kehittäminen

Analyysin tulosten pohjalta selvityksessä tehdään ehdotuksia ohjausalan koulutusten rakenteiden ja sisältöjen kehittämiseksi. Koulutusten sisältöjen osalta yhteisiä kehittämiskohteita ovat digitaalinen osaaminen, urasuunnittelutaitojen tunnistaminen ja ohjaaminen, erityisen tuen tarpeiden huomioiminen ohjauksessa sekä ohjauksen vaikuttavuuden, tuloksellisuuden ja laadun seuranta ja arvioiminen. Eri koulutusten sisältöjä voisi selkeyttää modulaarisella rakenteella, joka perustuisi kansalliseen ohjausosaamisen viitekehykseen. Koulutusten ja niihin sisältyvien opintokokonaisuuksien tai moduulien indeksointi ohjausalan osaamiskuvausten osaamisalueiden mukaan palvelisi samanaikaisesti koulutukseen hakijoita, olemassa olevia opiskelijoita, oman osaamisen kehittämistä suunnittelevaa työssä olevaa ohjaajaa sekä myös koulutuksen järjestäjiä. Ohjausalan koulutusten järjestäjät voisivat kuvata, miltä osin suunniteltu koulutustarjonta kokonaisuudessaan tarjoaa mahdollisuuden kehittää osaamista ohjausalan eri tehtäviin ja miten koulutus on tarkoituksenmukaista kuvata modulaarisesti osaamiskuvausten jäsennysten mukaisesti. Indeksointi helpottaisi myös täydennyskoulutuksen ja erikoistumiskoulutuksen tarjonnan suunnittelua systemaattisemmaksi jatkumoksi alan peruskoulutukselle. Modulaarinen koulutusrakenne antaisi alan ammattilaisille mahdollisuuden suunnitella oman ammattitaidon täydentämistä, edistäisi jatkuvaa oppimista ja ammatillista liikkuvuutta eri hallinnonalojen tehtävissä.

Alan täydennyskoulutuksen tehostamiseksi jatkuvan oppimisen digitalisaatio-ohjelmaan (2021-2025) sisältyvään koko koulutusjärjestelmän kattavaan ja hallinnonrajat ylittävään jatkuvan oppimisen digitaaliseen palvelukokonaisuuteen sekä kaikki korkeakoulut kattavaan korkeakoulutuksen digitalisaation ja joustavan oppimisen kokonaisuuteen (Digivisio 2030) olisi tarkoituksenmukaista rakentaa näitä kahta rinnakkaista kokonaisuutta yhdistävä ohjauksen ekosysteemi ja siihen sisältyvä yhteinen valtakunnallinen täydennyskoulutuskalenteri.

Julkaisun tiedot:
Kasurinen, H., Vuorinen, R., Kettunen, J., Ruusuvirta-Uuksulainen, O. & Kukkaneva, E. (2024). Ohjausalan koulutus Suomessa : selvitys koulutusten rakenteista ja sisällöistä. Koulutuksen tutkimuslaitos, Raportteja ja työpapereita 11. Jyväskylän yliopisto, Koulutuksen tutkimuslaitos. https://doi.org/10.17011/ktl-rt/11

Kirjoittajat:
Raimo Vuorinen, erityisasiantuntija, Koulutuksen tutkimuslaitos
Helena Kasurinen, erityisasiantuntija
Jaana Kettunen, tutkimusprofessori, Koulutuksen tutkimuslaitos

Edellinen | Seuraava | Palaa pääsivulle

Ajankohtaista elinikäisestä ohjauksesta nro 30, kesäkuu 2024
https://peda.net/hankkeet/elotori/ajankohtaiskatsaus/nro30