Ajatus ohjauksen kohdentamisesta, tehostamisista, ennaltaehkäisevästä tai syrjäytymistä ehkäisevästä ohjaustyöstä ei ole uusi. Tarve määrittää sitä, mitä on tehostettu henkilökohtainen oppilaanohjaus, syntyi, kun laajennettiin oppivelvollisuutta ja uudistettiin siihen liittyvää lainsäädäntöä. 

Yksi peruste oppivelvollisuuden laajentamiseen liittyvien lakien uudistamiselle oli se, että haluttiin vahvistaa koulutuksen järjestäjän edellytyksiä ehkäistä koulutuksen keskeyttämistä jatko-opintojen aikana sekä perusopetuksen päättymisen ja jatko-opintojen alkamisen välisenä aikana.

Perusopetuslain mukaan (11 a §) tehostettua henkilökohtaista oppilaanohjausta annetaan 8. ja 9. vuosiluokalla. Tästä seuraa se, että kaikille kohdennetun ura- ja koulutusvalinnan ohjaus ja sen tehostamisen painopiste pitäisi siirtää peruskoulun päättöluokkaa aikaisemmaksi. Jotta tämä siirtymävaiheen yhteistyö ja ohjaus olisi suunnitelmallista, systemaattista ja muodostaisi jatkumon, peruskoulun ja toisen asteen koulutuksen järjestäjien tulisi tehdä yhteistyötä, jossa tarkastellaan opinto-ohjausta kokonaisuutena. Olisi siis perusteltua puhua siirtymävaiheen opinto-ohjauksesta.

Jokaisella nuorella tulisi olla mahdollisuuksia kehittää itseänsä kykyjensä mukaan. Uudistusten tavoitteena on selkiyttää ja vahvistaa oppilaanohjauksessa jatkuvan oppimisen ja elinikäisen ohjauksen kokonaisuutta. Tehostetunkin oppilaanohjauksen tavoitteena on oppilaan toimijuuden ja osallisuuden vahvistaminen. Se edellyttää häneltä omien vahvuuksien tunnistamista ja mielenkiinnon sekä koulutustarjonnan yhdistämistä. Hänelle tulisi syntyä opintopolkunsa aikana kyky oppia uutta ja kyky mukautua työmarkkinatilanteisiin.

Oppilaan oikeus tehostettuun henkilökohtaiseen oppilaanohjaukseen on kirjattu perusopetuslakiin. Opetuksen järjestäjä määrittää kuitenkin tehostamiseen resurssit ja voi rajata toimintatavat. Kunnat saavat syksystä 2021 alkaen korotettua valtionosuutta, joka olisi tarkoitus kohdentaa tehostettuun oppilaanohjaukseen. Tehostetun oppilaanohjauksen toimeenpanoon varattu valtionosuus perustunee arvioon, jonka mukaan 1/6 oppilaista tarvitsee tehostettua oppilaanohjausta (HE 173/2020, 92).

Yläkouluikäisille on tärkeää saada kokemuksia työelämästä ja jatkokoulutuksesta. Eri selvityksien mukaan väärä koulutusvalinta, on tavallisin opiskelijan mainitsema peruste keskeyttää toisen asteen opinnot. Tehostetussa henkilökohtaisessa oppilaanohjauksessa hyödynnetään henkilökohtaisen ohjauksen lisäksi muita oppilaanohjauksen työmuotoja esim. pienryhmäohjausta, TET-jaksoja sekä oppilaitos- ja yritysvierailuja. Kokemusten yhdessä reflektoinnin avulla voidaan pyrkiä laajentamaan oppilaan toimintahorisonttia.

Opetushallituksen muutosmääräyksen (OPH-557-2021) mukaan tehostamisen tarpeen arvioi ensi sijassa opinto-ohjaaja. Oppimisen tuki, oppilashuolto ja tehostettua henkilökohtainen oppilaanohjaus ovat eri asioita jo lainsäädännön näkökulmasta. Yli 2/3 ilman toisen asteen jatkokoulutuspaikkaa jääneistä peruskoulun päättäneistä ei ole saanut täydentävää tai erityistä tukea peruskoulussa (HE 173/2020, 132).

Tehostamisen tarve tulee ennakoida yläkoulun alussa, jolloin opinto-ohjaajalle ei ole kertynyt tietoa oppilaan uravalintavalmiuksista. Opinto-ohjaaja voi kuitenkin koota opettajakunnalta opetuksen järjestämiseen liittyviä huomioita (Perusopetuslaki 40 § 2.mom.) tai laatia oppilaan uravalintavalmiuksia kartoittavan kyselyn. Olemassa olevan tiedon avulla voidaan koota tekijöitä, joita opinto-ohjaaja voi hyödyntää arviointityössään. Tarvitsemme kuitenkin tutkimuksellista näyttöä tunnistamistoimista ja tarpeen arvioinnista.

Kirjoittaja:
Petri Niemi, erityisasiantuntija, Opetushallitus
petri.niemi@oph.fi

Edellinen| Seuraava | Palaa pääsivulle

Ajankohtaista elinikäisestä ohjauksesta nro 20, syyskuu 2021

https://peda.net/hankkeet/elotori/ajankohtaiskatsaus20