Blogi
Viikko 51
Uusi viikko ja uudet kujeet, niin kuin tavataan sanoa :)
Maanantai pyhitettiin ulkoilun ja leikin parissa, voisiko sanoa peräti tuttuun tyyliin. Tiistaina ulkoiltiin pitkän kaavan mukaan ja ehdittiin hieman myös leikkimään. Tutuista jutuista ja rutiineista koostuu pitkälti meidän arki, vaikka joulu tekeekin tuloaan.💕
Keskiviikkona tehtiin juttuja pienryhmissä. Meillä olikin muutama "toimintapiste", jossa lapset pääsivät puuhastelemaan. Toinen oli sisähiekkalaatikko, joka toisille toi jopa jännityksen tunteita ja toinen taas oli askartelu, jossa teimme jouluisia kortteja. Lisäksi kävimme kävelylenkillä purkamassa suurimmat tarmot, joita vielä jäi sisäleikkien jälkeen.
Torstaina olimme jumpalla salissa, jossa teimme motoristen taitojen rataa. Yhä useampi alkaa ryhmässämme hahmottamaan kuperkeikkaa ja sen lisäksi myös uusia taitoja, kuten käsilläseisontaa harjoitellaan aikuisen tuella.
Perjantaina jatkoimme askarteluja eteenpäin ja ne ennätävätkin jouluksi kotiin. Lisäksi meillä oli koko talon yhteinen lauluhetki, jossa harjoittelimme uusia ja vähän tuttujakin lauluja.
Joulu saakin vähitellen tulla ja Pikku Akvarellin päiväkoti sulkee ovensa 22.12-6.1.2026 väliseksi ajaksi. Jatketaan taas tuttuun tyyliin 7.1 ❤️ Ihanaa joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille teille perheille ❤️
Viikko 50
Jälleen on uusi viikko ja uudet kujeet, jaksammekin ihmetellä kuinka nopeasti aika oikein vierähtääkään.
Maanantain aloitimme hieman jo tavaksi nouseella tavalla, nimittäin leikkien. Toki kävimme myös pyörähtämässä omalla pihalla. Sen lisäksi meillä Kissankelloissa ja Kissanmintuissa oli jännittävä päivä, sillä ryhmässämme aloitti uusi lapsi. Tästä se tutustuminen alkaa puolin ja toisin :)
Tiistaina pääsimme puuhastelemaan kauan odotetun leipomisen äärelle ja kaikki paikalle olleet lapset pääsivät leipomaan joulupipareita. Tämä osoittautukin tärkeäksi aiheeksi ylipäätään ja on vielä todettava, että onhan tuo leipominen hauskaa aktiviteettia.
Keskiviikkona vaihdoimme Ketunleipien kanssa salivuoroa, jonka vuoksi päädyimme tekemään pienryhmissä leikkiä ja lisäksi ulkoilimme pitkän kaavan mukaan aamupäivällä. Lisäksi laulu on raikanut jälleen koko viikon ja jaksamme hämmästyä, kuinka koko ajan lapset oppivat uusia sanoja. On myös todettava, että teemme paljon laulun ja jumpan yhdistelmää, josta ryhmämme lapset innostuvat joka kerta yhä uudestaan ja uudestaan. Eli kehitetään sanavaraston lisäksi myös tärkeitä liikehallintataitoja.
Torstaina päädyimme menemään hetkeksi jumpalle saliin, jossa harjoittelimme joulujuhlaan liittyvää esitystämme vielä yhdessä. Ja voi jestas, että se menikin hienosti! Olimme myös aikeissa lähteä kävelylenkille, mutta lopputulema olikin, että päädyimme lasten toiveesta ison Akvarellin pihalle leikkimaan. On aina mukava vierailla hieman eri ympäristöissä ja ennen kaikkea tutkia, mitä eteen sattuukin.
Perjantaina iloksemme sattui pakkaspäivä ja päivä alkoikin ulkoilulla raikkaassa säässä. Myös ihana aurinko hieman vilahti, mikä piristi päivää isosti. Ulkoilun päälle päiväkotiimme tulikin hieman spesiaalia aktiviteettia, sillä Lucia-neitokulkue kävi laulamassa meille. Laulelu myös jatkui meillä tämän jälkeen, sillä jäimme hetkeksi vielä Ketunleipien poppoon kanssa laulamaan ja jatkoimme omalla sakilla vielä pienen aamuhetken merkeissä ja katsottiin tietty mitä joulukalenterista löytyi.
Ensi viikolla vielä olemme tuttuun tyyliin ennen joulua Pikku Akvarellin tiloissa. Osalla koittaa tämän jälkeen joululoma ja osa lapsista (ja aikuisista) menee päivistymään ison Akvarellin puolelle. Ihanaa ja toivottavasti aurinkoista viikonvaihdetta kaikille!
Viikko 49
Niin se joulu vaan tekee tuloaan ja se näkyy myös täällä meillä Kissankelloissa ja Kissanmintuissa.
Kivoja juttuja, mitä joulukuuhun liittyy onkin ollut esimerkiksi joulukalenteri.
Joka päivä meidän kuuseemme nimittäin tulee uusi joulukoriste. Ja olemme me myös laulelleet kovasti erilaisia kivoja ja vähän jouluisiakin lauluja.
Tälläkin viikolla olemme harjoitelleet jälleen arjen tärkeitä taitoja, kuten syömistä, pukemista sekä muutenkin erilaisia siirtymiä esimerkiksi sisältä ulkoiluun. Näitä arjen siirtymiä harjoittelemalla helpottuu kaikki arjen puuhat :)
Viikon aikana olemme myös päässeet leikin lomassa harjoittelemaan Roihusia ja kävipä meillä täällä päiväkodilla myös Taikuri, ja voi sentään kuinka jännittävää se olikaan.
Sen lisäksi olemme ulkoilleet urakalla, nimittäin sekä keskiviikkona, että perjantaina lähdimme koko porukalla kävelyretkelle. Myös kävelyn avulla saamme arkeen lisää sujuvuutta ja opimme tietysti myös uusia juttuja arjen eri ympäristöissä.
Kivaa viikon jatketta! Taas kohta käynnistyy uusi! Ja hei meillä on ihan kohta myös ryhmämme joulujuhla :)
Viikko 48
Uusi viikko on jälleen alkanut meillä täällä päiväkodissa ja voi, että mitä puuhastelua olemme taas päässeet tekemään.
Maanataina meillä oli luvassa ulkoilua omalla pihalla ja sen lisäksi pidettiin leikkipäivää. Lisäksi osalla lapsista jo itsenäisyyspäivän askartelupuuhia Suomen lippu teemalla. Lapset pääsivätkin mm. Maalaamaan ja tietenkin sinistä ja valkoista oli teeman mukaan väreinä. 😉🇫🇮
Tiistaina puuhailtiin jälleen ensin ulkona, jonka jälkeen siirryimme laulamaan ja leikkimään ja tätä tehtiin myösnpienemmissä porukoissa. Tarkoituksena oli harjoitella torstain lauluhetkeä varten. Osa porukasta jatkoi vielä loppuun itsenäisyyspäivän askarteluja.
Yksi lasten lempipuuhista on tälläkin kuluvalla viikolla ollut mopoilu 💕
Keskiviikkona vietettiin jumppapäivää salissa ja sen vuoksi päädyimme jäämään viettämään kokonaan aamupäivän osalta aikaa sisällä ja jumppajutuissa. Osa lapsista pääsi tekemään myös motorisiin taitoihin liittyviä harjoitteita ja niitä tullaan vielä jatkossakin kaikkien kanssa vahvistamaan.
Torstaina niin ikään ulkoilulla käynnisteltiin puuhailumme ja sisään päästyämme luvassa oli koko talon lauluhetki, vai pitäisikö sanoa jumppa-ja lauluhetki, sillä liikettä piisasi, kun Henna pääsi ihka ekaa kertaa puikkoihin pitämään tätä koko talon hetkeä. Ja jestas, että meillä oli niin lystiä! Lapset jaksoivat mahtavsti keskittyä koko ajan, ei sitä turhaan sanota, että liikkuminen kannattaa 😍
Perjantaina meillä kävi päiväkodin ikkunan takana vieraita, sillä joulupukki saapui meitä tervehtimään 🫶
Muutenkin koko perjantai oli edessä jos jonkinlaista jouluista juttua ja aamulla saatiin myös aamiaiseksi joulupuuroa. Selvästi on lapsillakin on jo joulun suhteen pientä odotusta.
Joulu tekee tuloaan ja tontut ovat täällä päiväkodillakin tehneet taikojaan ❤️
Ja ensi viikolla tulevan joulukuun kunniaksi päästään kurkistamaan myös joulukalenteriin 🤩
Mukavaa viikonloppua ja ensi viikolla taas palaillaan puuhastelujen pariin!
Viikko 47
Jälleen meillä Kissankelloissa & Kissanmintuissa pääsi starttaamaan uusi viikko.
Mansikka-Maanantaina pääsimme harjoittelemaan osalle uutta ja osalle tuttua Kielinupun Viikonpäiväsoppa-laulua. Otimmekin tuon kappaleen pieneksi aamuhetki-lauluksi koko porukalle ennen kuin suuntasimme muihin puuhiin. Lisäksi tulemme ottamaan aamuhetken yhteyteen laulua, leikkiä, loruttelua ja jopa pientä jumppaa jatkossa. Näin ollen lapset myös oppivat, että päivään kuuluu pieni yhteinen tuokio, jossa samalla vahvistetaan kielellisiä taitoja, vuorovaikutustaitoja, tunnetaitoja ja niin edelleen ja edelleen. Toiminnan ytimessä on kuitenkin perusasiat, kuten leikki ja sen monet muodot sekä tietenkin yhdessäolo ja tarvittaessa syli 🫶Lapset pääsevätkin puuhastelemaan eri tavoin kiinnostuksen kohteidensa parissa.
Tikkari-tiistaina lähdimme koko porukalla ulkoilemaan raittiissa pakkassäässä ja katselimme eri talven merkkejä maastossa. Sen verran oli pakkasta, että vaatetta sai olla ihan rutkasti jo päällä. Hitaasti, mutta varmasti saimme pienen lenkin tehtyä ja ihan varmasti tulemme menemään uudelleenkin.
Ketsuppi-keskiviikkona meillä on perinteisesti jumppapäivä ja näin ollen päästiinkin saliin temppuilemaan temppuradan merkeissä. Samalla me aikuiset havainnoimme meidän pienten motorisia taitoja, sillä niillä on vahva merkitys esimerkiksi muuhun oppimiseen. Lisäksi karkeamotoriikka vaikuttaa tiivisti myös hienomotoriikan kehittymiseen (esim. Lusikan käyttö, piirtäminen jne.) Ja päästiinpä myös nauttimaan kunnon talvikeleistä, sillä vihdoin tuli lunta ❄️❄️❄️
Tomaatti-torstaina meillä vietettiin Lasten Oikeuksien päivää ja meidän ryhmässämme vietettiin samalla oman pehmolelun päivää. Lisäksi kuuntelimme lasten oikeuksiin liittyvän laulun 😊
Peruna-perjantaina meillä olikin ulkoilun päälle luvassa pienryhmätoimintaa, jossa isommat lapset pääsivät Caritan kanssa katsomaan Roihusia ja harjoittelemaan kielellisiä taitoja mm. Nimeämällä ja tunnistamalla eri asioita kuvista. Se onnistuikin hienosti ja vielä tuokion päällekin olisi jaksettu jatkaa. Pienempien poppoo taas pääsi Tiinan kanssa tutustumaan padin kautta eri kuviin, joita he sitten saivat nimetä ja vähän myös pohdittiin, että mitä ääntä esimerkiksi helikopteri pitää ja se vasta oli lystiä🤩
[Ensi viikolla puuhastelut jatkuvat, oikein mukavaa viikonloppua! ☀️☃️
Viikko 46
Kissankellojen & Kissanminttujen toiminta on varsinaista kokopäiväpedagogiikkaa, sillä eri arjen askareissa opitaan uusia juttuja. Milloin se on uuden ruuan maistamista tai toisena hetkenä kuperkeikka onnistuu ilman aikuisen apua.
Tällä viikolla ryhmässämme on päästy mm. Askartelemaan sateenvarjoja, pienryhmissä on harjoiteltu Roihusia ja tietysti jumpattu urakalla 💕
Puuhat jatkuu taas ensi viikolla, nähdään siis 😍
Marraskuu
Viikko 45
Marraskuun pimeys ei meitä onneksi haittaa, vaikka välillä ihmetelläänkin miten aika voi lentää näin nopeasti ja ihana kesä on muisto vain! Me pienet jaksamme pimeydestä huolimatta touhuta sata lasissa, joka päivä. Iloa ja valoa antavat tutut kaverit, joita jaksamme odottaa heti aamusta lähtien ja joiden nimet tiedämme empimättä. Kuten myös ryhmän aikuisten. Sanavarasto ja puheen kehitys on jo syksyn aikana ollut huimaa koko ryhmällä. Lauluhetkillä, ja varsinkin sen ulkopuolella, osataan hienosti tuttujen laulujen sanoja, ja ruokailutilanteissa osataan jo pyytää "näkkiä". Yhteiset keskustelut, kirjan katselut ja nimeämiset, leikkitilanteet, pukemiset ja riisumiset - jokainen hetki on hyvä hetki parantaa sanavarastoa ja tukea puheen oppimista.
Ruokailutilanteissa haastavaa on ollut omalla paikalla pysyminen, ruoan maistaminen, ruokarauha ja oman vuoron odottaminen silloin, kun on saanut luvan kiittää ja korjata omia astioita pois pöydästä. Mutta kaikessa tässäkin on edistytty! Yhteisestä sopimuksesta näkkärin saa vasta, kun on ensin ainakin kerran maistanut lautasella olevaa ruokaa. Joskus on tehnyt mieli maistaa toisenkin kerran. Ja sopimuksesta on pidetty puolin ja toisin kiinni. Keskiviikon aamupalalla oli näkkärilaatikko jäänytkin vallan piiloon ja kuinkas ollakaan - jokainen söi puurosta vähintään puolet (ja muutakin kuin hillon), parhaimmat jaksoivat kolmekin annosta. Kun ei ollut kiire jonottaa sitä kuivaa näkkäriä. Jonka tosin sai, jos vielä jaksoi. Meidän aikuistenkin on välillä kurjaa pitää ikävistä sopimuksista kiinni, mutta yhteisellä päätöksellä ja toisiamme tukien olemme kokeneet sen hyväksi. Ja lapset oppivat, myös siitä harmituksen hetkestä, kun kaikki ei toimikaan niin kuin itse haluaa. Rauhallisesti ja lapselle asia selittäen saadaan tilanne ratkeamaan niin, että ensi kerralla muistetaan sovitut säännöt, eikä asiasta tarvitse enää nahistella.
Kissankellojen ja Kissanminttujen syksy on ollut käännöksiä ja muutoksia täynnä, eikä se tähän vielä lopu. Ensi viikon maanantaina toivotetaan tervetulleeksi ryhmään uusi opettaja Henna Vikman-Heikkilä. Taitavat hoitajat Carita, Tiina ja Johanna jatkavat ryhmässä kuten tähänkin asti, mutta Sari siirtyy piirun verran taloa keskemmälle Ketunleipien tiimiin. Tulevaisuudessa hoidamme siis lasten kanssa jutustelut ja halaukset aidan yli ja toki me muutenkin nähdään! Ikävä näitä ihania kullannuppuja tulee, varsinkin kun kasvu ja kehitys on mitä parhaimmassa vaiheessa, mutta kokemuksesta tiedän, että jouluun mennessä tämä aikuinen on jo lasten mielistä unohtunut. En voi muuta kuin kiittää teitä vanhempia ihanista keskusteluista ja siitä suurimmasta luottamuksesta, että olen saanut lapsianne hoitaa. Opettajasijaisuus tuli eteen pyytämättä ja yllättäen, mutta ainakin nenä on pysynyt pinnalla ja arki sujunut niin hyvin kuin se on näissä olosuhteissa ollut mahdollista. Omasta puolestani toivotan kaikille Kissankelloille, Kissanmintuille sekä teille vanhemmille hyvää loppuvuotta, iloista joulun odotusta sekä kaikkea hyvää uuteen vuoteen! Luottavaisin ja hyvillä mielin siirrän kapulan seuraajalle ❤️
Tässä blogissa kuvasatoa parilta viimeiseltä viikolta, mm. tosi kivasta Halloween-päivästä. Ja jotain salaisuuksiakin parin viikon aikana syntyi, jotka paljastuvat sitten tulevana sunnuntaina. Oikein hyvää Isänpäivää kaikille isille ❤️
Syys-lokakuu
Viikko 44
Maanantai alkoi mukavan poikkeuksellisesti koko talon lauluhetkellä, jonka vetäjänä toimi Ketunleivät ja Tiina-Kaisa. Reippaasti metsässä retkeillen tavattiin monenlaisia eläimiä ja (leikki)kiikareilla löydettiin pupuja, oravia, siilejä, matoja... Ja kaikille oli oma laulu, joka meidän riemuksi oli meillekin omista lauluhetkistä tuttu! Rohkeasti uskaltautui muutama Kissankellojen lapsi "esiintymäänkin" ja sai päähänsä siilipäähineen tai peikkokorvat. Kaikki osallistuivat pikku jänön herätyspuuhiin leikkimällä ja mikä hienointa: jokainen jaksoi istua hienosti paikallaan koko puolituntisen lauluhetken, ennen kuin lähdettiin omaan ryhmään syömään.
Koska maanantain sisätoiminta-aika meni yhdessä laulaessa, siirrettiin tiistaille huomio Kansainvälisestä nallepäivästä. Jokainen, joka halusi, sai halata Sarin kotoa tuomaa nallea ja ihanan lempeitä rutistuksia Jaden nalle saikin osakseen. Sen jälkeen kuunneltiin ihana kirja Unohtunut halaus (Miriam Moss, Anna Currey)). Tarina liittyy päiväkotiin. kiireeseen, äidin ikävään ja kaiken korjaavaan rakkaudenosoitukseen. Lisäksi tutkittavana oli pino uusia kirjastosta lainattuja kirjoja, joita katseltiin ja kuunneltiin yhdessä aikuisen kanssa.
Kielinupusta löytyi (ainakin meille) uusi, erittäin ajankohtainen ja hauska laulu Maistan. Siinä nalle tutkii, haistaa, koskee, maistaa ja lopulta syö reippaasti ruoan, joka ensin vaikutti epämääräiseltä ja oudolta. Vatsa tuli täyteen ja lopuksi nalle sanoo "kiitos". Näitä asioita mekin päiväkodissa opettelemme: maistamaan ruokaa, joka ensivaikutelmalta saattaa tuntua oudolta, mutta joka voikin yllättää iloisesti. Ja hyviä käytöstapoja harjoittelemme tietenkin, niistä kiitos-sanaa ensimmäisenä.
Joka päivä joudumme pienten arvoitusten eteen: kenen kurakintaat, missä oikeat kurahousut? Pyydämme teitä vanhempia apuun: lapsen nimi tekstattuna vaatteeseen auttaa meidät pulasta! Pliis! Ja kiitos. Oma lukunsa on kierrätetyt, toista tai kolmatta kierrosta käyvät vaatteet (muuten erittäin loistava idea!), joissa saattaa lukea kaksikin nimeä, mutta ei yhtään meidän ryhmän lapselle kuuluvaa. Myös lapset itse lisäävät jännitystä valitsemalla ne kivan väriset kengät tai kintaat, vaikka eivät omat olekaan. Mutta myös: todella monella perheellä tämä asia on viimeisen päälle kunnossa, joten kiitos siitä! Silti epätoivo pääsee valloilleen joskus...
Perjantai oli ihan virallinen Halloween-päivä ja tottakai meidänkin sitä piti juhlistaa. Päiväkotiin sai pukeutua tai tuoda puettavaksi naamiaisasun, jos sellaisen halusi. Ja halusivathan he: löytyi Draculaa, Hämähäkkimiestä, useampikin pieni kurpitsa, prinsessoja, norsuja, kisuleja... Onneksi päiväkodin varastosta löytyi puku kaikille ja niin päästiin kaikki saliin Halloween-discoon, joka hieman ehkä oudoksutti muuttuneella ulkonäöllään, mutta ei sentään pimeydestä huolimatta ollut pelottava, onneksi! Ja sitten discoiltiin. Päälle päätteeksi saatiin vielä herkkuja ja hyvällä halulla nautittiin mehua ja popcornia.
Viikko 43
Syysloman jälkeen palattiin arkeen. Ja sitä meidän pienten olo päiväkodissa pääasiassa on. Tavallinen, turvallinen arki, jolloin ei tapahdu mitään suurta mullistavaa, pelottavaa, jännittävää, askarruttavaa. Tiedetään, että aamupuuron jälkeen puetaan ulkovaatteet ja lähdetään ulos. Joskus puetaan liivit ja lähdetään retkelle, joskus mennään leikkimään muualle kuin oman päiväkodin pihalle. Retkinarun kanssa käveleminen onnistuu muuten loistavasti! Jos joku joskus kompastuu, huudetaan "seis!" ja odotetaan, että saadaan kaikki jaloilleen. Samaan tahtiin lompsitaan ja joskus saatetaan vähän laulaakin. Ympäristöä tarkkaillaan, ihastellaan syksyn värjäämiä puita ja ihmettelyn aiheita vasta löytyykin. Pudonnut käpy, kaunis kivi, jäätelöpaperi (roska!), katulampun kuvulla istuva lintu tai vastaantuleva häntää heiluttava koira. Pienten ihmisten maailma on pieniä suuria ihmeitä täynnä.
Turvallista on myös se, että ulkoilun jälkeen palataan sisälle ja päästään leikkimään, Tutustutaan leluihin, maistellaankin, ja annetaan kaverin leikkiä vierellä. Rakennetaan legoilla, työnnetään nukenvaunuja, laitetaan pikkuautot hurisemaan, kopsotellaan prinsessakorkkareilla, tehdään raksahommia. Pöydän ääressä kootaan nuppipalapelejä, muovaillaan kissoja ja käärmeitä, testataan puuvärejä värityskuviin tai tyhjään paperiin. Ruoka-ajan lähestyessä kilistetään kelloa ja lapsetkin tietävät: "siivotaan!". Laululeikkien jälkeen päästään syömään ja puolen päivän aikaan koittaa levon hetki. Suloisempaa näkyä kuin nukkuva lapsi ei olekaan ja kun vastaherännyt, unen lämmittämä lapsi haluaa syliin, tietää valinneensa oikean uran <3
Meidän pienten elämä on myös jatkuvaa harjoittelua. Lusikalla syöminen, potalle istuminen, housujen pukeminen, kenkien riisuminen. Taidot kehittyvät kuin huomaamatta, puhumattakaan sanavarastosta ja laululeikkien liikkeistä. Kaveritaitoja opetellaan ja ymmärrystä siitä, että toista ei saa satuttaa. Ei töniä, lyödä, purra, kaataa. Tässä apuna myös Kielinupun viitoittama laulu "Miltä tuntuu nallesta?". Ihan kaikkia tunteita emme vielä tunnista, mutta ainakin surullinen ja iloinen nalle ovat helppoja.
Tällä viikolla myös jumppailtiin. Testattiin tasapainoa, hyppelyä, kiipeilyä, konttailua, pallon heittoa. Myös ulkona on juostu hippaa ja sisäradalla (pitkällä käytävällä) annettu mopoille ja formuloille vauhtia. Kirjoja on muistettu lukea ja toivottavasti myös kotona on lukubingosta ruksattu jo monta osumaa. Taskulampun valossa keittiön pöydän alle rakennetussa majassa voisi olla hauska kuunnella vaikka kuinka monta kirjaa pehmeiden tyynyjen päällä makoillen. Tiedä vaikka siitä jäisikin hauska tapa rauhoittua ennen unille menoa. Voisi toimia lepohetkenä isille ja äidillekin..
PS: Blogin kuvat eivät kaikki ole kuluneelta viikolta, osa on aiemmilta syksyn päiväkotipäiviltä.
Viikko 42
Syyslomaviikko alkoi sään puolesta hyytävissä merkeissä, vaikka päiväkodin ympäristön luonto kauniimmat puolensa ja värinsä auringonpaisteessa näyttikin. Pienet sormet olivat herkästi kylmissään ja nyt olisikin tosi tärkeää katsoa lapsen vaatetus ajantasalle. Lämmin villa- tai fleecehaalari auttaa paljon sekä lämmin pipo. Jostakin syystä kintaat eivät pienissä käsissä tahdo pysyä, ne mielellään riisutaan jo ulko-ovella. Tähän asiaan myös vanhemmat voivat vaikuttaa kertomalla miten kylmä pakkanen voi sormia purra kipeästi.
Tämän kuun aikana ryhmämme on täydentynyt uusilla tulokkailla. Ensi viikosta lähtien Kissankellojen ja Kissanminttujen lapsiluku on 15 eli ryhmämme on lähes täynnä. Tutustuminen ja tottuminen on molemminpuolista, siksi lämmin syli ja lohduttavat silitykset myös pienten käsien toimesta auttavat varmasti. Päiväkotiarki on suuri mullistus pienokaisen elämässä ja me ryhmänä olemme tärkeässä asemassa siihen sopeutumisessa. Itku voi raastaa kaikkien sydäntä, mutta tulee se päivä, jolloin ovelta juoksee hymyilevä ja vilkuttava lapsi ja kaikki on hyvin. Toisena päivänä ikävä voi jäytää, vaikka muuten reippaasti päiväkotiin tavallisesti tulisikin ja siihenkin aikuisen syli auttaa. Vanhempia emme voi korvata, sitä läheisyyttä on hyvä tankata säännöllisesti kotona.
Jokaisena päivänä harjoittelemme päiväkodissa arjen pieniä ja suuria asioita. Vaatteiden pukemista ja riisumista, astioiden keräämistä, ruoantähteiden kaapimista, pöydän pyyhkimistä. Siivoamme lelut leikin jälkeen, laitamme mopot parkkiin ja istuintyynyt tuokion jälkeen koriin. Harjoittelemme myös oman vuoron odottamista. Kuka saa lorupussiin kurkistaa, kenen sukka ja tossu tirkistää ensimmäisenä käsienpesuun ja syömään. Ulos lähdemme eteisen penkiltä aikuisen kutsusta ja tarkasti oman nimen tunnistaen. Ruokaillessa ja tuokioilla harjoittelemme omalla paikalla pysymistä ja tuolissa oikein päin istumista. Ruokarauha tarkoittaa sitä, että annamme myös kaverin syödä rauhassa, emme pidä kovaa ääntä emmekä karkaile leikkimään. Lapset osaavatkin hienosti hakea lisäannosta tai kaikkien suurinta herkkua eli näkkäriä. Taidot kasvavat ja mukit pysyvät pystyssä, niin käsissä kuin pöydilläkin.
Viikon aikana olemme vierailleet Pikku-Akvarellin muissa ryhmissä leikkimässä. Ketunleivissä leikimme barbeilla, autoilla, hoidimme vauvaa, teimme leikkikeittiössä ruokaa. Helmililjoissa leikimme lisäksi erilaisilla rakennuspalikoilla, piipaa-autoilla ja lopuksi kuuntelimme aikuisen lukemana Muumi-kirjaa. Pienten keskittyminen tavallisen kirjan kuunteluun on välillä todella haastavaa, vaikka luettavissa kirjoissa värikkäitä kuvia ja lyhyitä tarinoita onkin. Kun lopuksi kuuntelimme Kielinupun Puetaan-laulua (jossa nallelle puetaan vaatteita ja kysytään "mitä päälle puetaan?") ja katselimme siihen liittyvän videon, istuivat lapset naulittuina paikallaan. Nyt lukukuun kunniaksi kannustetaankin jälleen lukemaan, katselemaan ja kuuntelemaan aikuisen lukemana oikeita kirjoja. Liikkuva kuva ja ääni toki kiinnostaa kaikkein pienimpiä, mutta rakkaus lukemiseen ja tarinoihin luodaan jo ihan pienenä.
Viikko 41
Lokakuun ensimmäinen kokonainen viikko aloittettiin kurahousuissa. Lämmintä mutta märkää keliä riittää ja sitähän meidän syksy on. Ja koska maalari maalasi taloa, voi käydä niinkin, että kaikki ulkolelut jäivät juuri maalatun oven taakse, jonne oli pääsy kielletty. Sitten soveltamaan! Laskettiin liukumäkeä, keinuttiin, kiivettiin kivelle ja pyydystettiin saippuakuplia. Juteltiin aidan yli isompien lasten kanssa ja halailtiin ihanaa Tiina-Kaisaa.
Meneillään olevaa eläintenviikkoa olemme huomioineet lukemalla eläinaiheisia kirjoja, kaivamalla lorupussista eläinloruja sekä laulamalla tuttuja eläinaiheisia lauluja sekä paria uuttakin. Sammakot, siilet ja peikkolapset paitsi kipittävät suojaan sateelta, saattavat pomppia Lammikon pinnallakin. Liikkumiset-laulu saa edelleen suurta suosiota ja mikä parasta: olemme oppineet kierimään ja ryömimään. Kontata, juosta ja hyppiä osaavat kaikki, käveleminenkin onnistuu silloin tällöin ;)
Keskiviikon sadepäivää vietimme salissa leikkimällä, tekemällä taideteoksia vesiväreillä, kuuntelemalla kirjaa ja laulamalla sadelauluja. Lapset valitsevat itse leikin mielenkiintonsa mukaan ja silloin tällöin aikuinen osallistuu siihen joko omasta aloitteesta tai lapsen toiveesta. Tämä kannustaa pitkäkestoiseen leikkiin, kun vauvaa syötetään, puetaan ja hoidetaan yhdessä. Tai autolla ajetaan kiemuraisia teitä ja opetellaan samalla liikennesääntöjä. Ei saa törmäillä ja suojatien eteen pysähdytään aina.
Torstaina matkasimme taas Akvarellin pihalle uuteen Kaikki juoksee -tapahtumaan. Tilanne olikin jo paljon tutumpi kuin viimeksi ja osallistuimme alkujumppaankin, ainakin meistä osa. Hurjan kannustuksen saattelemana juoksimme kukin voimiemme mukaan ja hienosti meni! Lenkin päätteeksi jäimme taas retkelle eli leikkimään päiväkodin pihalle. Näin ulkoiltiin koko aamupäivä vaihteeksi ihanassa aurinkoisessa säässä.
Viikko 40
Uusi viikko aloitettiin kirpeässä mutta aurinkoisessa säässä ulkoillen. Lämpimänä pitivät paitsi oikeat varusteet (hanskat, paksummat ulkovaatteet ja kunnon pipo) myös lasten toivoma hippaleikki. Myös lauluhetkillä kuuntelemme toiveita ja usein toiveena on Liikkumiset-laulu, jossa lattialla saadaan edetä monin eri tavoin. Ja joka sulassa sovussa onnistuu pienemmässäkin tilassa, mutta ihan parasta se on salissa, kun voi liikunnan riemun päästää valloilleen ihan kunnolla.
Tämän viikon salivuorolla jatkettiin myös kiipeämistä, hyppimistä ja pallon potkaisuja, mutta erityisen suosittua oli tasapainokävely yhdessä lasten kanssa rakennetulla radalla. Ja voi kuinka taitavia tasapainoilijoita meillä onkaan! Aikuisen käsi usein turvana, mutta taitoa vaatii sekin. Lisäksi päästiin mukavien laulujen säestämänä liikuttamaan meidän keppihevosia, joita tietysti täytyi lopuksi silitellä ja kiittää (leikki)herkkuporkkanoin.
Liikkumista kannustetaan myös vapaa-aikaan. Syksyn liikuntabingon avulla voi huomaamattaan liikkua monella eri tavalla yhdessä koko perheen voimin. Eikä aina tarvitse tulla edes hiki. Lokerosta löytyy tähänkin kannustavaa postia.
Tällä viikolla ryhmässämme aloitti uusi varhaiskasvatuksen lastenhoitaja Johanna. Reippaasti pienet ottivat hänet mukaan toimintaan eikä tainnut vierastaa kukaan. Nopsaan tullaan tutuiksi myös vanhemmille ihan varmasti.
Lokakuu on myös lukukuu ja sen kunniaksi lasten lokeroihin on jaettu lukubingokaavakkeet. Tarkoituksena on kannustaa kirjan lukemiseen lapsen kanssa ja bingokaavakkeessa onkin monia erilaisia tapoja tätä noudattaa. Aina ei tarvitse kirjaa edes oikeasti lukea, kuvia ja tapahtumia voi sanoittaa. "Mikäs se sieltä kurkistaa?" "No lammas". Samalla kun opitaan uusia sanoja, maistellaan miltä ne suussa maistuvat. Pienillä ei kärsivällisyys kirjan kuunteluun välttämättä riitä, mutta yhdessä kuvien katselu ja niistä jutustelu riittävät kielen kehittýmiseen ja sanavaraston laajenemiseen. Kissankelloissa kuunnellaan innokkaasti Puppeja, Maisaa ja kurkistellaan luukkujen taakse aikuisen valvonnassa. Kirjojen avulla opitaan myös kaveritaitoja ja muita tärkeitä asioita, samalla kun ne tukevat kielellistä kehitystä, joka on ryhmämme tavoitteena. Kirjastosta lainaamme uusia kirjoja muutaman viikon välein, jotta mielenkiinto uusien asioiden tutkimiseen ja tarinoihin säilyy.
Viikko 39
Syyskuun viimeinen kokonainen viikko aloitettiin vaihtelevissa sääolosuhteissa. Maanantaina vielä keinuttiin, haravoitiin, pyöräiltiin, leivottiin hiekkalaatikolla kakkuja ja leikittiin lasten toiveesta hippaa ulkona, vaikka kova myrskytuuli meitä yrittikin riepotella. Ohjattua ulkoliikuntaa on mukava toteuttaa lasten toiveista, silloin saadaan kaikki innolla mukaan. Mutta tiistaina aktiviteettia jouduttiin hakemaan sisätiloista, kun sade rummutti ikkunaa ja lätäköt levisivät leikkipaikoille. Onneksi laululeikit innostivat liikkumaan monipuolisesti ja niinpä kierittiin, ryömittiin, kontattiin ja tietysti myös juostiin ja hypittiin, ja ihan luvallisen turvallisesti sisätiloissa.
Päästimme myös luovuuden valloilleen ja maalasimme syksyisen puun, jonka värikkäät lehdet olivat selvästi joutuneet myrskypuhurin kouriin. Aikuinen maalasi lapsen käden ja osan ranteesta ruskealla värillä, jonka jälkeen yhdessä painettiin käsi paperiin. Hienosti suhtautuivat pienet maalarit, ei ollut huolta käden likaantumisesta, kun heti tehtiin selväksi, että maali pestään pois. Puusta pudonneet lehdet sai lapsi painella omin sormin ihan itse.
Tiistai-iltana oli vanhempien vuoro, kun tapasimme oman päiväkodin vanhempainillassa. Tiedottaminen tapahtumasta jäi harmillisesti liian myöhäiseksi, mistä otamme opiksemme ja mikä varmasti näkyi osallistujamäärässä. Parasta oli kuulla, että siellä kotona ollaan toimintaamme tyytyväisiä. Luottamus ja lempeys, mutta myös säännöt ja rajat tuovat turvaa lapselle. Omia rajoja kokeillaan ja huomiota haetaan, sitä myös tietysti tasapuolisesti saadaan. Harva työ tarjoaa näin paljon halauksia ja mahdollisuuksia sylittelyyn, voi meitä onnekkaita aikuisia!
Tällä viikolla on vietetty Hävikkiviikkoa ja keittiöstä saimme pari tuntuvaa todistetta kuinka paljon hukkaan heitetty ruoka oikeasti painaa. Kokeilimme vedellä täytettyjä maitopurkkeja ja mietimme, että kannattaa kuitenkin syödä se pyydetty lisäannos ruokaa ja päälle päätteeksi toivottu näkkäri. Muuten se menee roskikseen ja ihan hukkaan.
Perjantaina oli syksyn ensimmäinen koko talon lauluhetki. Helmililjojen emännöimässä laulutuokiossa harjoittelimme paitsi penkillä istumista salissa myös tuttuihin ja uusiin lauluihin osallistumista. Kiinnostus kaveriin on usein isompaa kuin itse ohjelmaan ja ryhmässämme on myös paljon pieniä "opettajia", jotka herkästi ojentavat kaveria tämän käytöksestä. Mutta niin hienosti jaksoimme kokonaiset 45 minuuttia ihmetellä ja osallistua mukaviin ja tarttuviin laululeikkeihin! Esiintyminen ison joukon edessä saattaa hämmentää, mutta reippaasti osallistuimme ihan jokainen. Omilla lauluhetkillä lauletaan lasten toiveita ja opetellaan myös uusia lauluja. Sydän pakahtuu, kun pienet kädet nousevat pupun korviksi tai painavat bussiauton torvea. Suosikkilauluja ovatkin Pikkuiset kultakalat, Bussilaulu (Pyörät pyörivät), Pikku jänö nukkuu sekä aina ajankohtainen Tuiki, tuiki tähtönen.
Elokuu ja syyskuu
Viikko 38
Yksinkertaiset asiat ovat niitä kaikkein parhaimpia. Lapsen ilo onnistumisesta, taputuksin säestetty riemu, kun pissa tulee pottaan. Kun sukka pilkistää esiin housun puntista kovan yrityksen jälkeen. Kun rytmi valtaa kehon ja mieli tekee hyppiä ja pomppia, ja se onnistuu, jalka irtoaa lattiasta.
Meidän arkemme päiväkodissa on täynnä pieniä ja yksinkertaisia asioita. Säännöllinen päivärytmi tuo turvaa, ruokakärryn näkeminen tietää aamupuuroa ja ulkoilun jälkeen tullaan aina sisälle. Käsienpesu on hauskaa ja saippuapullon painamisesta ei tarvitse muistuttaa. Kaverin näkeminen aamulla tuo riemun ja tutun aikuisen syli ikävälle lohdun.
Omatoimisuutta harjoittelemme koko ajan: syömistä, pukemista, riisumista. Ja aikuinen auttaa aina, jos vain saa. Pienikin yritys palkitaan kehuilla ja kannustamisella, välillä taputetaan ja hurrataan. Iloa pienistä asioista.
Tälle viikolle on sadepäiviä riittänyt, mutta onneksi myös vaihtelevaa tekemistä. Maanantaina meidän "isot" valtasivat salin jumppatuokiolle ja mitä kaikkea siellä tehtiinkään! Kiivettiin puolapuita niin korkealle kuin uskallettiin, madeltiin maan matosina niin matalana kuin ikinä penkin alta mahduttiin. Heiteltiin ja kuljetettiin hernepusseja koriin ja palloja ylös ilmaan tai kaverille. Taisi joku potkaista ja tehdä maalinkin? Trampoliinilla hyppiminen on kaikista kivointa, mutta paksulla patjalla se onnistuu kaverinkin kanssa. Sopu säilyi hyvin, joten kaikilla oli kivaa! Isojen hankkiessa hikeä pintaan me pienet harjoittelimme mopoilua, hypimme patjalla, konttailimme tunnelissa ja jammailimme Fröbelin Palikoiden tahtiin.
Keskiviikon eli oman salipäivämme varasimme leikkiin, jolloin tutustuimme erikokoisiin puuautoihin, nukkekotiin, merirosvolaivaan sekä barbeihin varusteineen. Pääasiassa kiinnostusta herättivät uudet tavarat, mutta pitkäkestoisempaakin leikkiä jo syntyi. On hienoa nähdä leikkitaitojen kehittyvän ja lapsen taidon keskittyä omaan tekemiseen.
Toki sadepäivänä piti uloskin päästä. Hyvillä varusteilla lätäköissä läträäminen on niin hauskaa!!
Viikot 36 ja 37
Syyskuun alku toi, paitsi kesän lämmön takaisin, myös suuria muutoksia Kissankellojen ja Kissanminttujen arkeen. Päiväkodissa käynnissä ollut muutosten puhuri osui kipeästi ryhmäämme, jonka seurauksena ihana opettajamme Tiina-Kaisa siirtyi naapuriryhmä Ketunleipien kapteeniksi. Uutta opettajaa odotellessa oman ryhmämme arki jatkuu silti kuten ennenkin, joten syliä ja haleja, leikkiä, laulua ja liikettä lasten ehdoilla on tarjolla ihan jokaisena päivänä.
Auringonkukat saimme menneellä viikolla valmiiksi, ja pari taiteilijaa pääsi tekemään sellaisen onnittelukorttiinkin, jonka saa Titti-opettaja eläkkeelle jäämisen muistoksi. Pihapiirissä on taiteiltu mutkaista temppurataa, harjoiteltu karhukävelyä, yritetty tavoittaa värikkäitä saippuakuplia ja juostu pieniä kilpapyrähdyksiäkin aikuisen johtaessa joukkoa. Niinpä hyvin harjoitelleena oli helppoa osallistua Kaikki juoksee -tapahtumaan, joka meidän pienten osalta tapahtui Akvarellin päiväkodin pihalla. Siellä turvallisella, aidatulla alueella juoksimme isompien lasten ja aikuisten hurjasti kannustaessa, kukin voimiensa ja taitojensa mukaan. Jäimme vielä Akvarellin pienten pihalle leikkimään, jossa teimme tuttavuutta Sadepisaroiden ja Kastehelmien kanssa. Hyvin sujui hiekkakakkujen leipominen tai kiipeilytelineeseen kurottaminen vähän vieraampienkin kavereiden kanssa.
Tällä viikolla vietettiin myös liikenneturvallisuusviikkoa ja sen kunniaksi lähdimme uudestaan retkelle. Opettelimme kulkemaan tien reunassa, huomioimaan muun liikenteen, ylittämään katua turvallisesti suojatietä pitkin ja mietimme minkä värinen valo palaa, kun pitää jäädä odottamaan omaa vuoroa. Lisäksi muistimme, että pyöräillessä pitää laittaa kypärä päähän, ihan niin kuin päiväkodillakin tehdään. Retkeily on kivaa, kun opitaan yhdessä kulkemaan turvallisesti ja ohjeita noudattaen.
Sadonkorjuuviikko näkyi paitsi viikon ruokalistassa, jolloin lapset pääsivät maistelemaan uusia makuja (lanttupölkkyä, punajuurihummusta, uunipunajuuria), myös keittiöväen tekemällä juuresnäyttelyllä. Pääsimme tutustumaan erilaisiin kasviksiin ja juureksiin, tekipä mieli koskea oudonväristä porkkanaa ja ehkä vähän maistaakin...? Koko viikon ruokalistassa näkyi kasvisten monipuolinen tarjonta ja ennakkoluulottomasti lapset maistelivat, taisipa joku löytää uuden herkunkin...
Viikko 35
Kun lapsi harjoittelee esimerkiksi pukemista, kyse ei ole vain teknisestä taidosta vaan samalla hän vahvistaa kehollista hahmottamista ja motoriikkaa, itsetunnon ja pystyvyyden kokemusta "Minä osaan ja pystyn", sekä mallioppimista kun lapsi seuraa, auttaa ja vieläpä rohkaisee kavereita.
Aikuinen toimii mallina, tukijana ja sanoittajana ja näyttää konkreettisesti kuinka toimitaan, mutta ennen kaikkea luotamme lapsen kykyihin ja annamme lapsille tilaisuuden yrittää itse. Arjen kasvutyössä nämä "pienet suuret asiat" ovat merkittäviä askelia kohti kasvavaa itsenäisyyttä ja aktiivista toimijuutta.
Tällä viikolla lapset pääsivät myös aloittamaan kaunista auringonkukka askarteluaan. Lapset saivat painaa paperille kauniin keltaisia kukkia. Keltaisia kuin aurinko. Tässä hetkessä näkyi kuinka luovuus, motoriset taidot ja yhdessä tekemisen ilo kietoutuivat yhteen. Lapset saivat onnistumisen kokemuksia ja samalla jokaisen kädenjälki tuli näkyväksi. Ihan pian te vanhemmat pääsete myös ihastelemaan kukkamerta kun saamme taideteokset kuivuttuaan esille.
Viikko 34
Hei ja tervetuloa seuraamaan Kissankellojen ja Kissanminttujen blogia!
Uusi kausi on alkanut päiväkodissa ja joidenkin lasten ja perheiden osalta on käynnistynyt aivan uudenlainen ajanjakso, jolloin lapsi on siirtynyt kotoa varhaiskasvatukseen uudenlaisiin ympyröihin. Uusi muuttunut arki ja arki loman jälkeen on aina uuden opettelua ja vaatii ehkä hetken jos toisenkin sujuakseen ilman kompasteluja. Me täällä päiväkodissa pyrimmekin etenkin ensiviikot viettämään suht muuttumatonta päiväkotiarkea, jolloin päiviä rytmittävät ruokailu, ulkoilu, leikki ja uni. Tänä aikana tutustumme hiljaksiin,luomme uusia tärkeitä ja turvallisia ihmissuhteita, olemme sylinä, kuuntelevana korvana ja lähellä lasta, jotta siirtymä omien vanhempien luota sujuisi mahdollisimman mukavasti.
Pienet Kissankellot ja Kissanmintut ovat tutustuneet meihin ja toisiinsa arjen touhujen, leikkien, mutta myös laulujen myötä. Lauluhetkellä nalle käsinukke on toivottanut tervetulleiksi jokaisen lapsen ja laulun myötä toistemme nimet tulevat tutuiksi kaikille.
"Nalle pieni nappisilmä maailmalle lähti,
mitä siellä nähdä sai (tässä kohtaa sanotaan lapsen nimi)tottakai!"
Mukavaa alkanutta kautta kaikille, toivottavat Kissankellojen ja Kissanminttujen aikuiset eli varhaiskasvatuksen opettaja Tiina-Kaisa, varhaiskasvatuksen lastenhoitajat Carita, Tiina ja Sari sekä opiskelijamme Tetiana