Yksinkertaiset asiat ovat niitä kaikkein parhaimpia. Lapsen ilo onnistumisesta, taputuksin säestetty riemu, kun pissa tulee pottaan. Kun sukka pilkistää esiin housun puntista kovan yrityksen jälkeen. Kun rytmi valtaa kehon ja mieli tekee hyppiä ja pomppia, ja se onnistuu, jalka irtoaa lattiasta.

Meidän arkemme päiväkodissa on täynnä pieniä ja yksinkertaisia asioita. Säännöllinen päivärytmi tuo turvaa, ruokakärryn näkeminen tietää aamupuuroa ja ulkoilun jälkeen tullaan aina sisälle. Käsienpesu on hauskaa ja saippuapullon painamisesta ei tarvitse muistuttaa. Kaverin näkeminen aamulla tuo riemun ja tutun aikuisen syli ikävälle lohdun. 

Omatoimisuutta harjoittelemme koko ajan: syömistä, pukemista, riisumista. Ja aikuinen auttaa aina, jos vain saa. Pienikin yritys palkitaan kehuilla ja kannustamisella, välillä taputetaan ja hurrataan. Iloa pienistä asioista.



Tälle viikolle on sadepäiviä riittänyt, mutta onneksi myös vaihtelevaa tekemistä. Maanantaina meidän "isot" valtasivat salin jumppatuokiolle ja mitä kaikkea siellä tehtiinkään! Kiivettiin puolapuita niin korkealle kuin uskallettiin, madeltiin maan matosina niin matalana kuin ikinä penkin alta mahduttiin. Heiteltiin ja kuljetettiin hernepusseja koriin ja palloja ylös ilmaan tai kaverille. Taisi joku potkaista ja tehdä maalinkin? Trampoliinilla hyppiminen on kaikista kivointa, mutta paksulla patjalla se onnistuu kaverinkin kanssa. Sopu säilyi hyvin, joten kaikilla oli kivaa! Isojen hankkiessa hikeä pintaan me pienet harjoittelimme mopoilua, hypimme patjalla, konttailimme tunnelissa ja jammailimme Fröbelin Palikoiden tahtiin. 

Keskiviikon eli oman salipäivämme varasimme leikkiin, jolloin tutustuimme erikokoisiin puuautoihin, nukkekotiin, merirosvolaivaan sekä barbeihin varusteineen. Pääasiassa kiinnostusta herättivät uudet tavarat, mutta pitkäkestoisempaakin leikkiä jo syntyi. On hienoa nähdä leikkitaitojen kehittyvän ja lapsen taidon keskittyä omaan tekemiseen.

Toki sadepäivänä piti uloskin päästä. Hyvillä varusteilla lätäköissä läträäminen on niin hauskaa!!