Marraskuun pimeys ei meitä onneksi haittaa, vaikka välillä ihmetelläänkin miten aika voi lentää näin nopeasti ja ihana kesä on muisto vain! Me pienet jaksamme pimeydestä huolimatta touhuta sata lasissa, joka päivä. Iloa ja valoa antavat tutut kaverit, joita jaksamme odottaa heti aamusta lähtien ja joiden nimet tiedämme empimättä. Kuten myös ryhmän aikuisten. Sanavarasto ja puheen kehitys on jo syksyn aikana ollut huimaa koko ryhmällä. Lauluhetkillä, ja varsinkin sen ulkopuolella, osataan hienosti tuttujen laulujen sanoja, ja ruokailutilanteissa osataan jo pyytää "näkkiä". Yhteiset keskustelut, kirjan katselut ja nimeämiset, leikkitilanteet, pukemiset ja riisumiset - jokainen hetki on hyvä hetki parantaa sanavarastoa ja tukea puheen oppimista. 

 

Ruokailutilanteissa haastavaa on ollut omalla paikalla pysyminen, ruoan maistaminen, ruokarauha ja oman vuoron odottaminen silloin, kun on saanut luvan kiittää ja korjata omia astioita pois pöydästä. Mutta kaikessa tässäkin on edistytty! Yhteisestä sopimuksesta näkkärin saa vasta, kun on ensin ainakin kerran maistanut lautasella olevaa ruokaa. Joskus on tehnyt mieli maistaa toisenkin kerran. Ja sopimuksesta on pidetty puolin ja toisin kiinni. Keskiviikon aamupalalla oli näkkärilaatikko jäänytkin vallan piiloon ja kuinkas ollakaan - jokainen söi puurosta vähintään puolet (ja muutakin kuin hillon), parhaimmat jaksoivat kolmekin annosta. Kun ei ollut kiire jonottaa sitä kuivaa näkkäriä. Jonka tosin sai, jos vielä jaksoi. Meidän aikuistenkin on välillä kurjaa pitää ikävistä sopimuksista kiinni, mutta yhteisellä päätöksellä ja toisiamme tukien olemme kokeneet sen hyväksi. Ja lapset oppivat, myös siitä harmituksen hetkestä, kun kaikki ei toimikaan niin kuin itse haluaa. Rauhallisesti ja lapselle asia selittäen saadaan tilanne ratkeamaan niin, että ensi kerralla muistetaan sovitut säännöt, eikä asiasta tarvitse enää nahistella.



Kissankellojen ja Kissanminttujen syksy on ollut käännöksiä ja muutoksia täynnä, eikä se tähän vielä lopu. Ensi viikon maanantaina toivotetaan tervetulleeksi ryhmään uusi opettaja Henna Vikman-Heikkilä. Taitavat hoitajat Carita, Tiina ja Johanna jatkavat ryhmässä kuten tähänkin asti, mutta Sari siirtyy piirun verran taloa keskemmälle Ketunleipien tiimiin. Tulevaisuudessa hoidamme siis lasten kanssa jutustelut ja halaukset aidan yli ja toki me muutenkin nähdään! Ikävä näitä ihania kullannuppuja tulee, varsinkin kun kasvu ja kehitys on mitä parhaimmassa vaiheessa, mutta kokemuksesta tiedän, että jouluun mennessä tämä aikuinen on jo lasten mielistä unohtunut. En voi muuta kuin kiittää teitä vanhempia ihanista keskusteluista ja siitä suurimmasta luottamuksesta, että olen saanut lapsianne hoitaa. Opettajasijaisuus tuli eteen pyytämättä ja yllättäen, mutta ainakin nenä on pysynyt pinnalla ja arki sujunut niin hyvin kuin se on näissä olosuhteissa ollut mahdollista. Omasta puolestani toivotan kaikille Kissankelloille, Kissanmintuille sekä teille vanhemmille hyvää loppuvuotta, iloista joulun odotusta sekä kaikkea hyvää uuteen vuoteen! Luottavaisin ja hyvillä mielin siirrän kapulan seuraajalle ❤️

Tässä blogissa kuvasatoa parilta viimeiseltä viikolta, mm. tosi kivasta Halloween-päivästä. Ja jotain salaisuuksiakin parin viikon aikana syntyi, jotka paljastuvat sitten tulevana sunnuntaina. Oikein hyvää Isänpäivää kaikille isille ❤️