Syys-lokakuu
Viikko 44
Maanantai alkoi mukavan poikkeuksellisesti koko talon lauluhetkellä, jonka vetäjänä toimi Ketunleivät ja Tiina-Kaisa. Reippaasti metsässä retkeillen tavattiin monenlaisia eläimiä ja (leikki)kiikareilla löydettiin pupuja, oravia, siilejä, matoja... Ja kaikille oli oma laulu, joka meidän riemuksi oli meillekin omista lauluhetkistä tuttu! Rohkeasti uskaltautui muutama Kissankellojen lapsi "esiintymäänkin" ja sai päähänsä siilipäähineen tai peikkokorvat. Kaikki osallistuivat pikku jänön herätyspuuhiin leikkimällä ja mikä hienointa: jokainen jaksoi istua hienosti paikallaan koko puolituntisen lauluhetken, ennen kuin lähdettiin omaan ryhmään syömään.
Koska maanantain sisätoiminta-aika meni yhdessä laulaessa, siirrettiin tiistaille huomio Kansainvälisestä nallepäivästä. Jokainen, joka halusi, sai halata Sarin kotoa tuomaa nallea ja ihanan lempeitä rutistuksia Jaden nalle saikin osakseen. Sen jälkeen kuunneltiin ihana kirja Unohtunut halaus (Miriam Moss, Anna Currey)). Tarina liittyy päiväkotiin. kiireeseen, äidin ikävään ja kaiken korjaavaan rakkaudenosoitukseen. Lisäksi tutkittavana oli pino uusia kirjastosta lainattuja kirjoja, joita katseltiin ja kuunneltiin yhdessä aikuisen kanssa.
Kielinupusta löytyi (ainakin meille) uusi, erittäin ajankohtainen ja hauska laulu Maistan. Siinä nalle tutkii, haistaa, koskee, maistaa ja lopulta syö reippaasti ruoan, joka ensin vaikutti epämääräiseltä ja oudolta. Vatsa tuli täyteen ja lopuksi nalle sanoo "kiitos". Näitä asioita mekin päiväkodissa opettelemme: maistamaan ruokaa, joka ensivaikutelmalta saattaa tuntua oudolta, mutta joka voikin yllättää iloisesti. Ja hyviä käytöstapoja harjoittelemme tietenkin, niistä kiitos-sanaa ensimmäisenä.
Joka päivä joudumme pienten arvoitusten eteen: kenen kurakintaat, missä oikeat kurahousut? Pyydämme teitä vanhempia apuun: lapsen nimi tekstattuna vaatteeseen auttaa meidät pulasta! Pliis! Ja kiitos. Oma lukunsa on kierrätetyt, toista tai kolmatta kierrosta käyvät vaatteet (muuten erittäin loistava idea!), joissa saattaa lukea kaksikin nimeä, mutta ei yhtään meidän ryhmän lapselle kuuluvaa. Myös lapset itse lisäävät jännitystä valitsemalla ne kivan väriset kengät tai kintaat, vaikka eivät omat olekaan. Mutta myös: todella monella perheellä tämä asia on viimeisen päälle kunnossa, joten kiitos siitä! Silti epätoivo pääsee valloilleen joskus...
Perjantai oli ihan virallinen Halloween-päivä ja tottakai meidänkin sitä piti juhlistaa. Päiväkotiin sai pukeutua tai tuoda puettavaksi naamiaisasun, jos sellaisen halusi. Ja halusivathan he: löytyi Draculaa, Hämähäkkimiestä, useampikin pieni kurpitsa, prinsessoja, norsuja, kisuleja... Onneksi päiväkodin varastosta löytyi puku kaikille ja niin päästiin kaikki saliin Halloween-discoon, joka hieman ehkä oudoksutti muuttuneella ulkonäöllään, mutta ei sentään pimeydestä huolimatta ollut pelottava, onneksi! Ja sitten discoiltiin. Päälle päätteeksi saatiin vielä herkkuja ja hyvällä halulla nautittiin mehua ja popcornia.
Viikko 43
Syysloman jälkeen palattiin arkeen. Ja sitä meidän pienten olo päiväkodissa pääasiassa on. Tavallinen, turvallinen arki, jolloin ei tapahdu mitään suurta mullistavaa, pelottavaa, jännittävää, askarruttavaa. Tiedetään, että aamupuuron jälkeen puetaan ulkovaatteet ja lähdetään ulos. Joskus puetaan liivit ja lähdetään retkelle, joskus mennään leikkimään muualle kuin oman päiväkodin pihalle. Retkinarun kanssa käveleminen onnistuu muuten loistavasti! Jos joku joskus kompastuu, huudetaan "seis!" ja odotetaan, että saadaan kaikki jaloilleen. Samaan tahtiin lompsitaan ja joskus saatetaan vähän laulaakin. Ympäristöä tarkkaillaan, ihastellaan syksyn värjäämiä puita ja ihmettelyn aiheita vasta löytyykin. Pudonnut käpy, kaunis kivi, jäätelöpaperi (roska!), katulampun kuvulla istuva lintu tai vastaantuleva häntää heiluttava koira. Pienten ihmisten maailma on pieniä suuria ihmeitä täynnä.
Turvallista on myös se, että ulkoilun jälkeen palataan sisälle ja päästään leikkimään, Tutustutaan leluihin, maistellaankin, ja annetaan kaverin leikkiä vierellä. Rakennetaan legoilla, työnnetään nukenvaunuja, laitetaan pikkuautot hurisemaan, kopsotellaan prinsessakorkkareilla, tehdään raksahommia. Pöydän ääressä kootaan nuppipalapelejä, muovaillaan kissoja ja käärmeitä, testataan puuvärejä värityskuviin tai tyhjään paperiin. Ruoka-ajan lähestyessä kilistetään kelloa ja lapsetkin tietävät: "siivotaan!". Laululeikkien jälkeen päästään syömään ja puolen päivän aikaan koittaa levon hetki. Suloisempaa näkyä kuin nukkuva lapsi ei olekaan ja kun vastaherännyt, unen lämmittämä lapsi haluaa syliin, tietää valinneensa oikean uran <3
Meidän pienten elämä on myös jatkuvaa harjoittelua. Lusikalla syöminen, potalle istuminen, housujen pukeminen, kenkien riisuminen. Taidot kehittyvät kuin huomaamatta, puhumattakaan sanavarastosta ja laululeikkien liikkeistä. Kaveritaitoja opetellaan ja ymmärrystä siitä, että toista ei saa satuttaa. Ei töniä, lyödä, purra, kaataa. Tässä apuna myös Kielinupun viitoittama laulu "Miltä tuntuu nallesta?". Ihan kaikkia tunteita emme vielä tunnista, mutta ainakin surullinen ja iloinen nalle ovat helppoja.
Tällä viikolla myös jumppailtiin. Testattiin tasapainoa, hyppelyä, kiipeilyä, konttailua, pallon heittoa. Myös ulkona on juostu hippaa ja sisäradalla (pitkällä käytävällä) annettu mopoille ja formuloille vauhtia. Kirjoja on muistettu lukea ja toivottavasti myös kotona on lukubingosta ruksattu jo monta osumaa. Taskulampun valossa keittiön pöydän alle rakennetussa majassa voisi olla hauska kuunnella vaikka kuinka monta kirjaa pehmeiden tyynyjen päällä makoillen. Tiedä vaikka siitä jäisikin hauska tapa rauhoittua ennen unille menoa. Voisi toimia lepohetkenä isille ja äidillekin..
PS: Blogin kuvat eivät kaikki ole kuluneelta viikolta, osa on aiemmilta syksyn päiväkotipäiviltä.
Viikko 42
Syyslomaviikko alkoi sään puolesta hyytävissä merkeissä, vaikka päiväkodin ympäristön luonto kauniimmat puolensa ja värinsä auringonpaisteessa näyttikin. Pienet sormet olivat herkästi kylmissään ja nyt olisikin tosi tärkeää katsoa lapsen vaatetus ajantasalle. Lämmin villa- tai fleecehaalari auttaa paljon sekä lämmin pipo. Jostakin syystä kintaat eivät pienissä käsissä tahdo pysyä, ne mielellään riisutaan jo ulko-ovella. Tähän asiaan myös vanhemmat voivat vaikuttaa kertomalla miten kylmä pakkanen voi sormia purra kipeästi.
Tämän kuun aikana ryhmämme on täydentynyt uusilla tulokkailla. Ensi viikosta lähtien Kissankellojen ja Kissanminttujen lapsiluku on 15 eli ryhmämme on lähes täynnä. Tutustuminen ja tottuminen on molemminpuolista, siksi lämmin syli ja lohduttavat silitykset myös pienten käsien toimesta auttavat varmasti. Päiväkotiarki on suuri mullistus pienokaisen elämässä ja me ryhmänä olemme tärkeässä asemassa siihen sopeutumisessa. Itku voi raastaa kaikkien sydäntä, mutta tulee se päivä, jolloin ovelta juoksee hymyilevä ja vilkuttava lapsi ja kaikki on hyvin. Toisena päivänä ikävä voi jäytää, vaikka muuten reippaasti päiväkotiin tavallisesti tulisikin ja siihenkin aikuisen syli auttaa. Vanhempia emme voi korvata, sitä läheisyyttä on hyvä tankata säännöllisesti kotona.
Jokaisena päivänä harjoittelemme päiväkodissa arjen pieniä ja suuria asioita. Vaatteiden pukemista ja riisumista, astioiden keräämistä, ruoantähteiden kaapimista, pöydän pyyhkimistä. Siivoamme lelut leikin jälkeen, laitamme mopot parkkiin ja istuintyynyt tuokion jälkeen koriin. Harjoittelemme myös oman vuoron odottamista. Kuka saa lorupussiin kurkistaa, kenen sukka ja tossu tirkistää ensimmäisenä käsienpesuun ja syömään. Ulos lähdemme eteisen penkiltä aikuisen kutsusta ja tarkasti oman nimen tunnistaen. Ruokaillessa ja tuokioilla harjoittelemme omalla paikalla pysymistä ja tuolissa oikein päin istumista. Ruokarauha tarkoittaa sitä, että annamme myös kaverin syödä rauhassa, emme pidä kovaa ääntä emmekä karkaile leikkimään. Lapset osaavatkin hienosti hakea lisäannosta tai kaikkien suurinta herkkua eli näkkäriä. Taidot kasvavat ja mukit pysyvät pystyssä, niin käsissä kuin pöydilläkin.
Viikon aikana olemme vierailleet Pikku-Akvarellin muissa ryhmissä leikkimässä. Ketunleivissä leikimme barbeilla, autoilla, hoidimme vauvaa, teimme leikkikeittiössä ruokaa. Helmililjoissa leikimme lisäksi erilaisilla rakennuspalikoilla, piipaa-autoilla ja lopuksi kuuntelimme aikuisen lukemana Muumi-kirjaa. Pienten keskittyminen tavallisen kirjan kuunteluun on välillä todella haastavaa, vaikka luettavissa kirjoissa värikkäitä kuvia ja lyhyitä tarinoita onkin. Kun lopuksi kuuntelimme Kielinupun Puetaan-laulua (jossa nallelle puetaan vaatteita ja kysytään "mitä päälle puetaan?") ja katselimme siihen liittyvän videon, istuivat lapset naulittuina paikallaan. Nyt lukukuun kunniaksi kannustetaankin jälleen lukemaan, katselemaan ja kuuntelemaan aikuisen lukemana oikeita kirjoja. Liikkuva kuva ja ääni toki kiinnostaa kaikkein pienimpiä, mutta rakkaus lukemiseen ja tarinoihin luodaan jo ihan pienenä.
Viikko 41
Lokakuun ensimmäinen kokonainen viikko aloittettiin kurahousuissa. Lämmintä mutta märkää keliä riittää ja sitähän meidän syksy on. Ja koska maalari maalasi taloa, voi käydä niinkin, että kaikki ulkolelut jäivät juuri maalatun oven taakse, jonne oli pääsy kielletty. Sitten soveltamaan! Laskettiin liukumäkeä, keinuttiin, kiivettiin kivelle ja pyydystettiin saippuakuplia. Juteltiin aidan yli isompien lasten kanssa ja halailtiin ihanaa Tiina-Kaisaa.
Meneillään olevaa eläintenviikkoa olemme huomioineet lukemalla eläinaiheisia kirjoja, kaivamalla lorupussista eläinloruja sekä laulamalla tuttuja eläinaiheisia lauluja sekä paria uuttakin. Sammakot, siilet ja peikkolapset paitsi kipittävät suojaan sateelta, saattavat pomppia Lammikon pinnallakin. Liikkumiset-laulu saa edelleen suurta suosiota ja mikä parasta: olemme oppineet kierimään ja ryömimään. Kontata, juosta ja hyppiä osaavat kaikki, käveleminenkin onnistuu silloin tällöin ;)
Keskiviikon sadepäivää vietimme salissa leikkimällä, tekemällä taideteoksia vesiväreillä, kuuntelemalla kirjaa ja laulamalla sadelauluja. Lapset valitsevat itse leikin mielenkiintonsa mukaan ja silloin tällöin aikuinen osallistuu siihen joko omasta aloitteesta tai lapsen toiveesta. Tämä kannustaa pitkäkestoiseen leikkiin, kun vauvaa syötetään, puetaan ja hoidetaan yhdessä. Tai autolla ajetaan kiemuraisia teitä ja opetellaan samalla liikennesääntöjä. Ei saa törmäillä ja suojatien eteen pysähdytään aina.
Torstaina matkasimme taas Akvarellin pihalle uuteen Kaikki juoksee -tapahtumaan. Tilanne olikin jo paljon tutumpi kuin viimeksi ja osallistuimme alkujumppaankin, ainakin meistä osa. Hurjan kannustuksen saattelemana juoksimme kukin voimiemme mukaan ja hienosti meni! Lenkin päätteeksi jäimme taas retkelle eli leikkimään päiväkodin pihalle. Näin ulkoiltiin koko aamupäivä vaihteeksi ihanassa aurinkoisessa säässä.
Viikko 40
Uusi viikko aloitettiin kirpeässä mutta aurinkoisessa säässä ulkoillen. Lämpimänä pitivät paitsi oikeat varusteet (hanskat, paksummat ulkovaatteet ja kunnon pipo) myös lasten toivoma hippaleikki. Myös lauluhetkillä kuuntelemme toiveita ja usein toiveena on Liikkumiset-laulu, jossa lattialla saadaan edetä monin eri tavoin. Ja joka sulassa sovussa onnistuu pienemmässäkin tilassa, mutta ihan parasta se on salissa, kun voi liikunnan riemun päästää valloilleen ihan kunnolla.
Tämän viikon salivuorolla jatkettiin myös kiipeämistä, hyppimistä ja pallon potkaisuja, mutta erityisen suosittua oli tasapainokävely yhdessä lasten kanssa rakennetulla radalla. Ja voi kuinka taitavia tasapainoilijoita meillä onkaan! Aikuisen käsi usein turvana, mutta taitoa vaatii sekin. Lisäksi päästiin mukavien laulujen säestämänä liikuttamaan meidän keppihevosia, joita tietysti täytyi lopuksi silitellä ja kiittää (leikki)herkkuporkkanoin.
Liikkumista kannustetaan myös vapaa-aikaan. Syksyn liikuntabingon avulla voi huomaamattaan liikkua monella eri tavalla yhdessä koko perheen voimin. Eikä aina tarvitse tulla edes hiki. Lokerosta löytyy tähänkin kannustavaa postia.
Tällä viikolla ryhmässämme aloitti uusi varhaiskasvatuksen lastenhoitaja Johanna. Reippaasti pienet ottivat hänet mukaan toimintaan eikä tainnut vierastaa kukaan. Nopsaan tullaan tutuiksi myös vanhemmille ihan varmasti.
Lokakuu on myös lukukuu ja sen kunniaksi lasten lokeroihin on jaettu lukubingokaavakkeet. Tarkoituksena on kannustaa kirjan lukemiseen lapsen kanssa ja bingokaavakkeessa onkin monia erilaisia tapoja tätä noudattaa. Aina ei tarvitse kirjaa edes oikeasti lukea, kuvia ja tapahtumia voi sanoittaa. "Mikäs se sieltä kurkistaa?" "No lammas". Samalla kun opitaan uusia sanoja, maistellaan miltä ne suussa maistuvat. Pienillä ei kärsivällisyys kirjan kuunteluun välttämättä riitä, mutta yhdessä kuvien katselu ja niistä jutustelu riittävät kielen kehittýmiseen ja sanavaraston laajenemiseen. Kissankelloissa kuunnellaan innokkaasti Puppeja, Maisaa ja kurkistellaan luukkujen taakse aikuisen valvonnassa. Kirjojen avulla opitaan myös kaveritaitoja ja muita tärkeitä asioita, samalla kun ne tukevat kielellistä kehitystä, joka on ryhmämme tavoitteena. Kirjastosta lainaamme uusia kirjoja muutaman viikon välein, jotta mielenkiinto uusien asioiden tutkimiseen ja tarinoihin säilyy.
