Syyslomaviikko alkoi sään puolesta hyytävissä merkeissä, vaikka päiväkodin ympäristön luonto kauniimmat puolensa ja värinsä auringonpaisteessa näyttikin. Pienet sormet olivat herkästi kylmissään ja nyt olisikin tosi tärkeää katsoa lapsen vaatetus ajantasalle. Lämmin villa- tai fleecehaalari auttaa paljon sekä lämmin pipo. Jostakin syystä kintaat eivät pienissä käsissä tahdo pysyä, ne mielellään riisutaan jo ulko-ovella. Tähän asiaan myös vanhemmat voivat vaikuttaa kertomalla miten kylmä pakkanen voi sormia purra kipeästi.

Tämän kuun aikana ryhmämme on täydentynyt uusilla tulokkailla. Ensi viikosta lähtien Kissankellojen ja Kissanminttujen lapsiluku on 15 eli ryhmämme on lähes täynnä. Tutustuminen ja tottuminen on molemminpuolista, siksi lämmin syli ja lohduttavat silitykset myös pienten käsien toimesta auttavat varmasti. Päiväkotiarki on suuri mullistus pienokaisen elämässä ja me ryhmänä olemme tärkeässä asemassa siihen sopeutumisessa. Itku voi raastaa kaikkien sydäntä, mutta tulee se päivä, jolloin ovelta juoksee hymyilevä ja vilkuttava lapsi ja kaikki on hyvin. Toisena päivänä ikävä voi jäytää, vaikka muuten reippaasti päiväkotiin tavallisesti tulisikin ja siihenkin aikuisen syli auttaa. Vanhempia emme voi korvata, sitä läheisyyttä on hyvä tankata säännöllisesti kotona.

Jokaisena päivänä harjoittelemme päiväkodissa arjen pieniä ja suuria asioita. Vaatteiden pukemista ja riisumista, astioiden keräämistä, ruoantähteiden kaapimista, pöydän pyyhkimistä. Siivoamme lelut leikin jälkeen, laitamme mopot parkkiin ja istuintyynyt tuokion jälkeen koriin. Harjoittelemme myös oman vuoron odottamista. Kuka saa lorupussiin kurkistaa, kenen sukka ja tossu tirkistää ensimmäisenä käsienpesuun ja syömään. Ulos lähdemme eteisen penkiltä aikuisen kutsusta ja tarkasti oman nimen tunnistaen. Ruokaillessa ja tuokioilla harjoittelemme omalla paikalla pysymistä ja tuolissa oikein päin istumista. Ruokarauha tarkoittaa sitä, että annamme myös kaverin syödä rauhassa, emme pidä kovaa ääntä emmekä karkaile leikkimään. Lapset osaavatkin hienosti hakea lisäannosta tai kaikkien suurinta herkkua eli näkkäriä. Taidot kasvavat ja mukit pysyvät pystyssä, niin käsissä kuin pöydilläkin.



Viikon aikana olemme vierailleet Pikku-Akvarellin muissa ryhmissä leikkimässä. Ketunleivissä leikimme barbeilla, autoilla, hoidimme vauvaa, teimme leikkikeittiössä ruokaa. Helmililjoissa leikimme lisäksi erilaisilla rakennuspalikoilla, piipaa-autoilla ja lopuksi kuuntelimme aikuisen lukemana Muumi-kirjaa. Pienten keskittyminen tavallisen kirjan kuunteluun on välillä todella haastavaa, vaikka luettavissa kirjoissa värikkäitä kuvia ja lyhyitä tarinoita onkin. Kun lopuksi kuuntelimme Kielinupun Puetaan-laulua (jossa nallelle puetaan vaatteita ja kysytään "mitä päälle puetaan?") ja katselimme siihen liittyvän videon, istuivat lapset naulittuina paikallaan. Nyt lukukuun kunniaksi kannustetaankin jälleen lukemaan, katselemaan ja kuuntelemaan aikuisen lukemana oikeita kirjoja. Liikkuva kuva ja ääni toki kiinnostaa kaikkein pienimpiä, mutta rakkaus lukemiseen ja tarinoihin luodaan jo ihan pienenä.