Maanantai alkoi mukavan poikkeuksellisesti koko talon lauluhetkellä, jonka vetäjänä toimi Ketunleivät ja Tiina-Kaisa. Reippaasti metsässä retkeillen tavattiin monenlaisia eläimiä ja (leikki)kiikareilla löydettiin pupuja, oravia, siilejä, matoja... Ja kaikille oli oma laulu, joka meidän riemuksi oli meillekin omista lauluhetkistä tuttu! Rohkeasti uskaltautui muutama Kissankellojen lapsi "esiintymäänkin" ja sai päähänsä siilipäähineen tai peikkokorvat. Kaikki osallistuivat pikku jänön herätyspuuhiin leikkimällä ja mikä hienointa: jokainen jaksoi istua hienosti paikallaan koko puolituntisen lauluhetken, ennen kuin lähdettiin omaan ryhmään syömään. 

Koska maanantain sisätoiminta-aika meni yhdessä laulaessa, siirrettiin tiistaille huomio Kansainvälisestä nallepäivästä. Jokainen, joka halusi, sai halata Sarin kotoa tuomaa nallea ja ihanan lempeitä rutistuksia Jaden nalle saikin osakseen. Sen jälkeen kuunneltiin ihana kirja Unohtunut halaus (Miriam Moss, Anna Currey)). Tarina liittyy päiväkotiin. kiireeseen, äidin ikävään ja kaiken korjaavaan rakkaudenosoitukseen. Lisäksi tutkittavana oli pino uusia kirjastosta lainattuja kirjoja, joita katseltiin ja kuunneltiin yhdessä aikuisen kanssa.



Kielinupusta löytyi (ainakin meille) uusi, erittäin ajankohtainen ja hauska laulu Maistan. Siinä nalle tutkii, haistaa, koskee, maistaa ja lopulta syö reippaasti ruoan, joka ensin vaikutti epämääräiseltä ja oudolta. Vatsa tuli täyteen ja lopuksi nalle sanoo "kiitos". Näitä asioita mekin päiväkodissa opettelemme: maistamaan ruokaa, joka ensivaikutelmalta saattaa tuntua oudolta, mutta joka voikin yllättää iloisesti. Ja hyviä käytöstapoja harjoittelemme tietenkin, niistä kiitos-sanaa ensimmäisenä.

Joka päivä joudumme pienten arvoitusten eteen: kenen kurakintaat, missä oikeat kurahousut? Pyydämme teitä vanhempia apuun: lapsen nimi tekstattuna vaatteeseen auttaa meidät pulasta! Pliis! Ja kiitos. Oma lukunsa on kierrätetyt, toista tai kolmatta kierrosta käyvät vaatteet (muuten erittäin loistava idea!), joissa saattaa lukea kaksikin nimeä, mutta ei yhtään meidän ryhmän lapselle kuuluvaa. Myös lapset itse lisäävät jännitystä valitsemalla ne kivan väriset kengät tai kintaat, vaikka eivät omat olekaan. Mutta myös: todella monella perheellä tämä asia on viimeisen päälle kunnossa, joten kiitos siitä! Silti epätoivo pääsee valloilleen joskus...

Perjantai oli ihan virallinen Halloween-päivä ja tottakai meidänkin sitä piti juhlistaa. Päiväkotiin sai pukeutua tai tuoda puettavaksi naamiaisasun, jos sellaisen halusi. Ja halusivathan he: löytyi Draculaa, Hämähäkkimiestä, useampikin pieni kurpitsa, prinsessoja, norsuja, kisuleja... Onneksi päiväkodin varastosta löytyi puku kaikille ja niin päästiin kaikki saliin Halloween-discoon, joka hieman ehkä oudoksutti muuttuneella ulkonäöllään, mutta ei sentään pimeydestä huolimatta ollut pelottava, onneksi! Ja sitten discoiltiin. Päälle päätteeksi saatiin vielä herkkuja ja hyvällä halulla nautittiin mehua ja popcornia.