Elokuu ja syyskuu
Viikko 38
Yksinkertaiset asiat ovat niitä kaikkein parhaimpia. Lapsen ilo onnistumisesta, taputuksin säestetty riemu, kun pissa tulee pottaan. Kun sukka pilkistää esiin housun puntista kovan yrityksen jälkeen. Kun rytmi valtaa kehon ja mieli tekee hyppiä ja pomppia, ja se onnistuu, jalka irtoaa lattiasta.
Meidän arkemme päiväkodissa on täynnä pieniä ja yksinkertaisia asioita. Säännöllinen päivärytmi tuo turvaa, ruokakärryn näkeminen tietää aamupuuroa ja ulkoilun jälkeen tullaan aina sisälle. Käsienpesu on hauskaa ja saippuapullon painamisesta ei tarvitse muistuttaa. Kaverin näkeminen aamulla tuo riemun ja tutun aikuisen syli ikävälle lohdun.
Omatoimisuutta harjoittelemme koko ajan: syömistä, pukemista, riisumista. Ja aikuinen auttaa aina, jos vain saa. Pienikin yritys palkitaan kehuilla ja kannustamisella, välillä taputetaan ja hurrataan. Iloa pienistä asioista.
Tälle viikolle on sadepäiviä riittänyt, mutta onneksi myös vaihtelevaa tekemistä. Maanantaina meidän "isot" valtasivat salin jumppatuokiolle ja mitä kaikkea siellä tehtiinkään! Kiivettiin puolapuita niin korkealle kuin uskallettiin, madeltiin maan matosina niin matalana kuin ikinä penkin alta mahduttiin. Heiteltiin ja kuljetettiin hernepusseja koriin ja palloja ylös ilmaan tai kaverille. Taisi joku potkaista ja tehdä maalinkin? Trampoliinilla hyppiminen on kaikista kivointa, mutta paksulla patjalla se onnistuu kaverinkin kanssa. Sopu säilyi hyvin, joten kaikilla oli kivaa! Isojen hankkiessa hikeä pintaan me pienet harjoittelimme mopoilua, hypimme patjalla, konttailimme tunnelissa ja jammailimme Fröbelin Palikoiden tahtiin.
Keskiviikon eli oman salipäivämme varasimme leikkiin, jolloin tutustuimme erikokoisiin puuautoihin, nukkekotiin, merirosvolaivaan sekä barbeihin varusteineen. Pääasiassa kiinnostusta herättivät uudet tavarat, mutta pitkäkestoisempaakin leikkiä jo syntyi. On hienoa nähdä leikkitaitojen kehittyvän ja lapsen taidon keskittyä omaan tekemiseen.
Toki sadepäivänä piti uloskin päästä. Hyvillä varusteilla lätäköissä läträäminen on niin hauskaa!!
Viikot 36 ja 37
Syyskuun alku toi, paitsi kesän lämmön takaisin, myös suuria muutoksia Kissankellojen ja Kissanminttujen arkeen. Päiväkodissa käynnissä ollut muutosten puhuri osui kipeästi ryhmäämme, jonka seurauksena ihana opettajamme Tiina-Kaisa siirtyi naapuriryhmä Ketunleipien kapteeniksi. Uutta opettajaa odotellessa oman ryhmämme arki jatkuu silti kuten ennenkin, joten syliä ja haleja, leikkiä, laulua ja liikettä lasten ehdoilla on tarjolla ihan jokaisena päivänä.
Auringonkukat saimme menneellä viikolla valmiiksi, ja pari taiteilijaa pääsi tekemään sellaisen onnittelukorttiinkin, jonka saa Titti-opettaja eläkkeelle jäämisen muistoksi. Pihapiirissä on taiteiltu mutkaista temppurataa, harjoiteltu karhukävelyä, yritetty tavoittaa värikkäitä saippuakuplia ja juostu pieniä kilpapyrähdyksiäkin aikuisen johtaessa joukkoa. Niinpä hyvin harjoitelleena oli helppoa osallistua Kaikki juoksee -tapahtumaan, joka meidän pienten osalta tapahtui Akvarellin päiväkodin pihalla. Siellä turvallisella, aidatulla alueella juoksimme isompien lasten ja aikuisten hurjasti kannustaessa, kukin voimiensa ja taitojensa mukaan. Jäimme vielä Akvarellin pienten pihalle leikkimään, jossa teimme tuttavuutta Sadepisaroiden ja Kastehelmien kanssa. Hyvin sujui hiekkakakkujen leipominen tai kiipeilytelineeseen kurottaminen vähän vieraampienkin kavereiden kanssa.
Tällä viikolla vietettiin myös liikenneturvallisuusviikkoa ja sen kunniaksi lähdimme uudestaan retkelle. Opettelimme kulkemaan tien reunassa, huomioimaan muun liikenteen, ylittämään katua turvallisesti suojatietä pitkin ja mietimme minkä värinen valo palaa, kun pitää jäädä odottamaan omaa vuoroa. Lisäksi muistimme, että pyöräillessä pitää laittaa kypärä päähän, ihan niin kuin päiväkodillakin tehdään. Retkeily on kivaa, kun opitaan yhdessä kulkemaan turvallisesti ja ohjeita noudattaen.
Sadonkorjuuviikko näkyi paitsi viikon ruokalistassa, jolloin lapset pääsivät maistelemaan uusia makuja (lanttupölkkyä, punajuurihummusta, uunipunajuuria), myös keittiöväen tekemällä juuresnäyttelyllä. Pääsimme tutustumaan erilaisiin kasviksiin ja juureksiin, tekipä mieli koskea oudonväristä porkkanaa ja ehkä vähän maistaakin...? Koko viikon ruokalistassa näkyi kasvisten monipuolinen tarjonta ja ennakkoluulottomasti lapset maistelivat, taisipa joku löytää uuden herkunkin...
Viikko 35
Kun lapsi harjoittelee esimerkiksi pukemista, kyse ei ole vain teknisestä taidosta vaan samalla hän vahvistaa kehollista hahmottamista ja motoriikkaa, itsetunnon ja pystyvyyden kokemusta "Minä osaan ja pystyn", sekä mallioppimista kun lapsi seuraa, auttaa ja vieläpä rohkaisee kavereita.
Aikuinen toimii mallina, tukijana ja sanoittajana ja näyttää konkreettisesti kuinka toimitaan, mutta ennen kaikkea luotamme lapsen kykyihin ja annamme lapsille tilaisuuden yrittää itse. Arjen kasvutyössä nämä "pienet suuret asiat" ovat merkittäviä askelia kohti kasvavaa itsenäisyyttä ja aktiivista toimijuutta.
Tällä viikolla lapset pääsivät myös aloittamaan kaunista auringonkukka askarteluaan. Lapset saivat painaa paperille kauniin keltaisia kukkia. Keltaisia kuin aurinko. Tässä hetkessä näkyi kuinka luovuus, motoriset taidot ja yhdessä tekemisen ilo kietoutuivat yhteen. Lapset saivat onnistumisen kokemuksia ja samalla jokaisen kädenjälki tuli näkyväksi. Ihan pian te vanhemmat pääsete myös ihastelemaan kukkamerta kun saamme taideteokset kuivuttuaan esille.
Viikko 34
Hei ja tervetuloa seuraamaan Kissankellojen ja Kissanminttujen blogia!
Uusi kausi on alkanut päiväkodissa ja joidenkin lasten ja perheiden osalta on käynnistynyt aivan uudenlainen ajanjakso, jolloin lapsi on siirtynyt kotoa varhaiskasvatukseen uudenlaisiin ympyröihin. Uusi muuttunut arki ja arki loman jälkeen on aina uuden opettelua ja vaatii ehkä hetken jos toisenkin sujuakseen ilman kompasteluja. Me täällä päiväkodissa pyrimmekin etenkin ensiviikot viettämään suht muuttumatonta päiväkotiarkea, jolloin päiviä rytmittävät ruokailu, ulkoilu, leikki ja uni. Tänä aikana tutustumme hiljaksiin,luomme uusia tärkeitä ja turvallisia ihmissuhteita, olemme sylinä, kuuntelevana korvana ja lähellä lasta, jotta siirtymä omien vanhempien luota sujuisi mahdollisimman mukavasti.
Pienet Kissankellot ja Kissanmintut ovat tutustuneet meihin ja toisiinsa arjen touhujen, leikkien, mutta myös laulujen myötä. Lauluhetkellä nalle käsinukke on toivottanut tervetulleiksi jokaisen lapsen ja laulun myötä toistemme nimet tulevat tutuiksi kaikille.
"Nalle pieni nappisilmä maailmalle lähti,
mitä siellä nähdä sai (tässä kohtaa sanotaan lapsen nimi)tottakai!"
Mukavaa alkanutta kautta kaikille, toivottavat Kissankellojen ja Kissanminttujen aikuiset eli varhaiskasvatuksen opettaja Tiina-Kaisa, varhaiskasvatuksen lastenhoitajat Carita, Tiina ja Sari sekä opiskelijamme Tetiana