Syysloman jälkeen palattiin arkeen. Ja sitä meidän pienten olo päiväkodissa pääasiassa on. Tavallinen, turvallinen arki, jolloin ei tapahdu mitään suurta mullistavaa, pelottavaa, jännittävää, askarruttavaa. Tiedetään, että aamupuuron jälkeen puetaan ulkovaatteet ja lähdetään ulos. Joskus puetaan liivit ja lähdetään retkelle, joskus mennään leikkimään muualle kuin oman päiväkodin pihalle. Retkinarun kanssa käveleminen onnistuu muuten loistavasti! Jos joku joskus kompastuu, huudetaan "seis!" ja odotetaan, että saadaan kaikki jaloilleen. Samaan tahtiin lompsitaan ja joskus saatetaan vähän laulaakin. Ympäristöä tarkkaillaan, ihastellaan syksyn värjäämiä puita ja ihmettelyn aiheita vasta löytyykin. Pudonnut käpy, kaunis kivi, jäätelöpaperi (roska!), katulampun kuvulla istuva lintu tai vastaantuleva häntää heiluttava koira. Pienten ihmisten maailma on pieniä suuria ihmeitä täynnä.



Turvallista on myös se, että ulkoilun jälkeen palataan sisälle ja päästään leikkimään, Tutustutaan leluihin, maistellaankin, ja annetaan kaverin leikkiä vierellä. Rakennetaan legoilla, työnnetään nukenvaunuja, laitetaan pikkuautot hurisemaan, kopsotellaan prinsessakorkkareilla, tehdään raksahommia. Pöydän ääressä kootaan nuppipalapelejä, muovaillaan kissoja ja käärmeitä, testataan puuvärejä värityskuviin tai tyhjään paperiin. Ruoka-ajan lähestyessä kilistetään kelloa ja lapsetkin tietävät: "siivotaan!". Laululeikkien jälkeen päästään syömään ja puolen päivän aikaan koittaa levon hetki. Suloisempaa näkyä kuin nukkuva lapsi ei olekaan ja kun vastaherännyt, unen lämmittämä lapsi haluaa syliin, tietää valinneensa oikean uran <3

Meidän pienten elämä on myös jatkuvaa harjoittelua. Lusikalla syöminen, potalle istuminen, housujen pukeminen, kenkien riisuminen. Taidot kehittyvät kuin huomaamatta, puhumattakaan sanavarastosta ja laululeikkien liikkeistä. Kaveritaitoja opetellaan ja ymmärrystä siitä, että toista ei saa satuttaa. Ei töniä, lyödä, purra, kaataa. Tässä apuna myös Kielinupun viitoittama laulu "Miltä tuntuu nallesta?". Ihan kaikkia tunteita emme vielä tunnista, mutta ainakin surullinen ja iloinen nalle ovat helppoja.

Tällä viikolla myös jumppailtiin. Testattiin tasapainoa, hyppelyä, kiipeilyä, konttailua, pallon heittoa. Myös ulkona on juostu hippaa ja sisäradalla (pitkällä käytävällä) annettu mopoille ja formuloille vauhtia. Kirjoja on muistettu lukea ja toivottavasti myös kotona on lukubingosta ruksattu jo monta osumaa. Taskulampun valossa keittiön pöydän alle rakennetussa majassa voisi olla hauska kuunnella vaikka kuinka monta kirjaa pehmeiden tyynyjen päällä makoillen. Tiedä vaikka siitä jäisikin hauska tapa rauhoittua ennen unille menoa. Voisi toimia lepohetkenä isille ja äidillekin..

PS: Blogin kuvat eivät kaikki ole kuluneelta viikolta, osa on aiemmilta syksyn päiväkotipäiviltä.