Terveisiä työn lomassa -blogi

Vasta maaliviivan jälkeen on lupa oksentaa

Vauhtia.jpg

Intensiivinen ja johtamistaitojani äärirajoja kolistellut Nevo tiija -hanke on viimeistä pistettä vaille purkissa. Mikä huikea matka ja miten paljon onkaan tapahtunut oppimista.

Lupautuessani tähän itselle ensimmäiseen romanihankkeeseen tein päätöksen, että nyt pistetään kaikki osaaminen peliin ja katsotaan onko tehdystä työstä oikeasti apua ja missä haasteiden ns. Jallu luuraa. Onnistuminen on mielestäni ollut huimaa ja jallukin on löytynyt.

Erityisen hienoa oli nähdä, kuinka paljon työkentällä on toimijoita, jotka tekevät työtä romaneiden asioiden eteen. Jokainen tekee omalla intensiteetillä; toiset on näkyvällä paikalla ja toiset puurtavat hiljaa. Nostan hattua jokaiselle. Jos ei voi ymmärtää historiaa ei kykene näkemään tulevaisuuteenkaan.

Surullisinta oli kuitenkin se, kuinka niin vähän tehdään yhteistyötä samojen tavoitteiden saavuttamiseksi. Näyttänee siltä kuin kaikki olisivat yksinäisiä sotilaita ilman yhteistä strategiaa. Joukostamme uupuu ”marsalkka Mannerheim”, joka johtaisi joukkoja. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö ”johtajia” olisi kentällä. On ja paljon. Useilla heistä on valtavasti intoa mutta vähän ammatillista osaamista ja ne taas, joilla on ammatillisuutta niin intoa riittää töihin raahautumiseen tai omien aivoitusten ajamiseen. Tehdessä työtä tulee aina muistaa, keille sitä tehdään ja keiden edustajana työssä ollaan; lääkäri tekee töitä potilaille, kansanedustaja ajaa kansalaisten asioita, diakoni on vähäosaisten puolesta puhuja ja romanityötä tekevien tulee ajaa romaniyhteisön asiaa.

Kahden vuoden ja viiden kuukauden matkalla sain tutustua aivan upeisiin romanityöntekijöihin, työtovereihin, viranhaltijoihin, joilla oli sydän paikallaan. Jokaiselta sain oppia jotain uutta omaan osaamiseeni: rautaista hankeosaamista, karehdittavaa pedagogista osaamista ja sitkeyttä ottaa hanke haltuun, vaikka kohdalle osuisikin vain sen päätökseen vieminen. Erityisen vaikuttavaa oli myös mahdollisuus nähdä hiljaisuudessa asuva viisaus ja älykkyys ja se kuinka joku pystyy olemaan vaikka kolmen tunnin palaverissa sanomatta sanakaan ja sitten kun häntä pyydetään ilmaisemaan mielipiteensä, hän kiteyttää koko kolmetunnin höpöttämisen muutamalla lauseella järkeväksi kokonaisuudeksi. Erityisen kiitollinen olen omalle mentorilleni, jonka kanssa sain välillä käydä läpi perkeleitäni sekä haasteita, joissa minun tuli kasvaa, vaikka luontoni oli toista mieltä. Olen kasvanut sekä ihmisenä, työntekijänä että kristittynä.

AI mitäkö seuraavaksi? Olen täysin avoin. Väsymys painaa niin paljon, ettei pysty ihan täydellä ymmärryksellä miettimään tulevaisuutta hetkeen. Huulilla on ajatus; Herra pidä sinä hullustasi huolta. Joitakin mielenkiintoisia onkia olen veteen heittänyt ja aika näyttää millainen kala niihin tarttuu. Päällimmäinen rukoukseni on, että voisin olla jälleen sillä paikalla, johon Jumala haluaa minut asettaa. Olen vahvasti eturintamalla työskentelevä ihminen, onhan se pyytämäni kutsumus, joten todennäköisesti sieltä minut löytää seuraavankin työrupeaman parista. Odotan päivää, jolloin sydämeni unelmieni täyttymis toteutuu mutta sitä ennen minun pitänee varmasti vielä olla Jumalan korkeakoulussa.

En aio vieläkään oksentaa, sillä työtä on paljon ja työmiehiä vähän. Herra tässä olen, palvelijasi kuuntelee.

Mertsi MEDI Ärling

Neulan silmää vasempaa ja sataa oikeaan, loiva vasen ja kaasu pohjaan!

Nevo tiija- ja Tšetanes naal -hankkeet ovat viimeisellä loppusuoralla. Vauhti on ollut hurjaa näiden 2,5 vuoden aikana. Kova vauhti on tuonut mukanaan paljon saavutuksia, mutta silloin tällöin kelkkamme on sinkoutunut myös iloisella syöksyvauhdilla suoraan puuhun, kuten tekevälle usein sattuu. Niistä on opittu joka kerta jotain uutta, joten ne eivät ole olleet vain karille ajamista. Teksti: Mertsi Ärling sekä Mari Rask ja Niina Mäenpää 

 

Medianäkyvyyttä ja näkyviä kampanjoita

Hankkeiden vauhti, innovatiivisuus ja medianäkyvyys tuntuivat nousevan jonkinlaisiksi ilmiöiksi sekä Diakonia-ammattikorkeakoulun sisällä että sen ulkopuolella.

- Laajassa hankekokonaisuudessa, jossa yhtenä tavoitteena oli myös asenteiden tuuletus niin pääväestön kuin romaniyhteisönkin suuntaan, päästiin kokeilemaan ja tekemään sellaisia viestintähommia, mitkä useinkaan eivät ole mahdollisia osana korkeakoulun tai hankkeenkaan toimintaa, sanoo hankkeen viestinnän asiantuntijana toiminut Niina Mäenpää.

Esimerkkejä ovat mittava Unelmista totta -videosarja, ja some-ilmiöiksi roihahtaneet esiintulot mediassa (esim. romaninimi työnhaussa -case, joka poiki lukuisia lehtijuttuja) ja vielä tekeillä olevat suuret mediakampanjat. Loppuvuonna kannattaa pitää vielä silmät auki kadunvarsilla kävellessään ja somessa seikkaillessaan, sillä merkittävät vaikuttamiskampanjat valtaavat katukuvan ja medioita.

Syksyllä Tšetanes naal- hankkeessa käynnistyi myös nuorten some-kampanja​ #meidäntulevaisuus, jonka tarkoituksena on kannustaa romaninuoria ja nuoria aikuisia kouluttautumaan. Kampanjassa mukana olevat nuoret viestivät sosiaalisessa mediassa rehellisesti meneillään olevasta koulutuksestaan ja arjestaan. 

 

Kauhallinen suurisieluisuutta, lusikallinen nöyryyttä ja saavillinen rohkeutta

- Erityistä molempien hankkeiden toiminnassa on ollut se, että niiden suunnittelijoina, kehittäjinä ja toteuttajina ovat suurelta osin olleet Suomen romanit itse. Osallisuushankkeessa romanien osallisuutta tuotiin myös käytännön työhön: Hankkeiden 30 työntekijästä 21 oli romanitaustaisia, ja heidän sitoutumisensa työlle oman yhteisönsä aseman parantamiseksi oli erityisen vaikuttavaa, kertoo Nevo tiijan projektipäällikkö Mertsi Ärling.

Tšetanes naal – koulutuspoluilla -hankkeessa on madallettu kynnystä hakeutua koulutukseen ja sujuvoitettu opintoja niiden kuluessa ja etenkin nivelvaiheissa koulutusasteelta toiselle. Tähän mennessä eri koulutuspolkuihin lähteneitä on yli 60 henkilöä. Oppilaitosten henkilöstölle ja viranomaisille on tarjottu myös tietoa romanikulttuurista tulevien henkilöiden kohtaamiseen.

Nevo tiija – uusi aika -hanke puolestaan on pureutunut romaninen osallisuuden ja yhdenvertaisuuden sekä työllisyyteen liittyviin kysymyksiin tarjoten koulutusta, tukea ja ohjausta romaneille, yrittäjille, palveluntuottajille, viranomaisille ja päättäjille. Työelämään on hankkeen kautta saatu lähes 150 henkilöä erilaisilla työllistymisen statuksella. 
 

Uskalla – it’s possible, kehottaa loppujulkaisukin

Romanien osallisuus on ollut kantava teema molemmissa hankkeissa, ja hankkeiden romanitaustaisten työntekijöiden ääni on kuulunut vahvasti myös hankkeessa tehdyssä loppujulkaisussa. Monipuolisesti romanien koulutuspolkuja ja työllistymistä käsittelevä loppujulkaisu julkistetaan Savoy-teatterissa pidettävässä loppuseminaarissa 5.11. Olethan muuten tulossa mukaan? Lämpimästi tervetuloa!

Julkaisussa esitellään myös hankkeissa kehitetyt 25 sosiaalista innovaatiota eli mallinnusta, joissa kuvataan taulukkomuodossa toimiviksi havaittuja romanityön hyviä käytäntöjä. Diak Työelämä -sarjassa julkaistavan teoksen on toimittanut Niina Mäenpää, Katri Perho ja Mertsi Ärling.

 

 

Koulutus tie työllistymiseen - syrjivien rakenteiden purku hidasta

Aiemmissa selvityksissä romanien opiskeluun liittyviksi esteiksi ovat nousseet esimerkiksi talousasiat, varhain perustettu perhe, heikot opiskelutaidot, huonot kokemukset koulumaailmasta sekä syrjintä työnhakutilanteissa. Hanketyössä esiin tulleet kokemukset vahvistavat aiempia havaintoja. 

Toisaalta romaniyhteisö näyttäytyy hyvin heterogeenisenä näennäisestä yhtenäiskulttuurista huolimatta. Koulutustarinoita löytyy yliopistotasolle saakka, ja yhteisö arvostaa koulutusta. Omaan oppijuuteen ja täysivaltaiseen kansalaisuuteen herääminen yksilötasolla, yhteisön avainhenkilöiden positiivinen esimerkki ja toisaalta yhteiskunnan avartuminen ja syrjivien rakenteiden purkaminen ovat näyttäytyneet molemmissa hankkeissa merkittävinä tekijöinä. 

Tšetanes naalin kärki on ollut koulutus, joka on paras tie työllistymiseen ja näin ollen kulkee käsi kädessä Nevo Tiija -hankkeen kanssa.

- Olemme kouluttaneet Diakin opiskelijoita romanikulttuurista ja asiakkaan kohtaamisesta. Hankkeen aikana Diakissa on käynnistynyt tukipajat, joiden tarkoitus on tukea ja kannustaa romanitaustaisia henkilöitä hakeutumaan korkeakouluopintoihin. Tukipajojen myötä Diakissa on syksyllä 2018 myös ensimmäistä kertaa romaneille ja maahanmuuttajille suunnattu erillishaku. Syksyllä tukipajoissa toiminta on kohdistunut nimenomaan hakuun ja siihen liittyviin asioihin. Syksyn tukipajoihin on ilmoittautunut yli 20 henkeä ja osanotto niissä on ollut hyvää. Kiinnostus korkeakouluopintoja kohtaan on lisääntynyt merkittävästi tukipajojen ja erillishaun ansiosta, Tšetanes  naal –hankkeen projektipäällikkö Mari Rask kertoo.
 

Innovatiivisuus leimannut hanketyötä

Hanketyötä on tehty innovatiivisesti, uusia keinoja matkan varrella kokeillen. Hankkeen aikana on käynnistetty myös esimerkiksi mentoritoiminta, jossa 14 yhteiskunnan johtoportaalla olevaa henkilöä on lähtenyt mentoroimaan romaneja. Työ lähti liikkeelle AVI-johtajan silkasta kiukusta: kuinka voi olla että koulutettu ihminen ei saa Suomessa työtä taustansa vuoksi?

Suurin osa sekä mentoroitavista että mentoreista on ollut naisia. Toiminnassa on tapahtunut paljon kohtaamisia, verkostoitumista ja ovien aukaisemista omiin mahdollisuuksiin luottaen. Mentorit ovat olleet vaikuttuneita siitä, kuinka valtavasti romaninaisissa on piilossa olevaa potentiaalia, mitä työelämän pitäisi päästä hyödyntämään.

- Parasta hankkeessa on ollut se, että esimerkiksi mentorointi ja some-kampanja ovat syntyneet hankkeen aikana. Nämä ovat tulleet hankkeeseen joustavasti mukaan tukemaan kokonaisuutta, joihin nämä kaksi hanketta tähtäävät. Uudet innovaatiot ovat tuoneet hanketyöntekijöille lisää työtä jo ennalta määritellyn työn lisäksi kuin esimerkiksi mentorit ovat lähteneet vapaaehtoisesti mukaan oman työnsä ohella. Tämä on vahva viesti siitä, kuinka suurella sydämellä jokainen taho on hanketyötä tehnyt, pohtii Mari Rask. 
 

Ei tämä tähän lopu – jatkohankkeet haussa
 

Kolmen mahdollisen jatkohankkeen osalta käydään rahoittajien kanssa tällä hetkellä neuvotteluja. Yksi hankkeista on KV-hanke, joissa yhteistyömaina olisivat Suomi, Romania ja Bulgaria. Kaksi muuta keskittyvät hankkeissa kehiteltyyn työllisyyttä edistävään Tuumasta töihin -koulutusmalliin. Koulutusmallia ollaan viemässä koko Itä-Suomen alueelle sekä pääkaupunkiseudulle. Yhteistyössä Diakin hallinnoimissa hankkeissa ovat alueiden toisen asteen koulutusorganisaatiot.
 

Projektipäällikkö Mertsi Ärling kokee, että Diak on ottanut hyvin koppia romanien osallisuuden, koulutuksen ja työllistymisen haasteista. 

 - Minusta on ollut erittäin tärkeää diakoniatyön erityisasiantuntijana, että juuri Diak on ollut se taho, joka on ottanut sydämelleen pienen vähemmistön kokonaisvaltaisen osallisuuden edistämisen yhdessä romanitoimijoiden kanssa. Toivon ja odotan, että jatkossakin romanit ovat Diakille sellainen ryhmä, jonka puolesta korkeakoulu pitää ääntä yhteiskuntaan päin, toteaa Mertsi ”Medi” Ärling. 

Romanien osallisuus -teema julkaistaan Diakonia-ammattikorkeakoulun uudessa Dialogi-sisältökanavassa ensimmäisenä 29.10.2018.

Tsetanes naal -hankkeen uusi projektipäällikkö Katri Perho esittäytyy

Uusia tuulia vanhaa kunnioittaen

Katri Perho.jpgTervehdys hanketyöntekijät, ilahduttavan laajan yhteistyöverkoston jäsenet sekä muut toimintaa seuraavat aktiivit! Olen Katri Perho, ja aloitin maanantaina Tšetanes naal-hankkeen projektipäällikkönä. Olen koulutukseltani historian, psykologian ja yhteiskuntaopin opettaja, ja minulla on kokemusta niin alakoulun, peruskoulun, ammattikoulun kuin lukionkin opetustyöstä. Toimin myös oppikirjailijana, ja tänä keväänä julkaisuvuorossa on lukion valinnaisen historian kokonaan digitaalinen kurssi ”Kulttuurit kohtaavat”. Teen myös Suomen romaneihin liittyvää opetusmateriaalia Opetushallituksen nettisivuille yhteistyössä talon romaniasiantuntijoiden kanssa. Nämä sivutyöt ovat kuitenkin joko melko pieniä tai loppusuoralla, joten voin keskittyä tosissani Tšetanes naal:in toimintaan. Olen ollut vastuussa hanketyöstä aiemminkin, mutta uusi tehtäväni on aiempia haastavampi, ja hyvä niin.

Kahden kulttuurin rajapinnoilla toimiminen on minulle tuttua, sillä äitini on Etelä-Amerikan Paraguaysta kotoisin, ja olen luonnostaan ollut osa molempia ”maailmoja”, suomalaista ja latinalaista kulttuuria. Minulla ei ole romanitaustaa, mutta Suomen romanien historia ja nykytilanne on kiinnostanut minua jo kauan. Yksi käänteentekevä tilanne juontaa nuoruudestani. Olin huoltoasemalla töissä, ja sinne sattui pysähtymään joukko romaneja, jotka olivat muistaakseni matkalla Viipuriin hautajaisiin. Jostain syystä heille syntyi käsitys, että olen itsekin romani. He puhuivat minulle sanoilla, joita en ymmärtänyt, ja kyselivät asioista, joiden merkitys ei minulle heti auennut.

Romanien kohteliaisuus ja välittömyys tekivät minuun vaikutuksen jo silloin. Jäin miettimään, kuinka voi olla mahdollista, että tämä kohtalaisen suuri joukko on asunut Suomessa yli 500 vuotta, eikä ulkopuoliset tiedä heistä juuri mitään. Päätin perehtyä asiaan syvemmin, ja yksi luonteva tapa oli vuosia myöhemmin kirjoittaa yliopiston lopputyö romaneihin liittyvien ennakkoluulojen käsittelystä ja purkamisesta opetustyössä.

Tulen hankkeen toimintaan mukaan oikeastaan hyvin kiitollisella hetkellä: toimintatavat ovat jo muuttuneet rutiineiksi, toimijat tuntevat toisensa ja ovat tottuneet tekemään yhteistyötä, paljon hyvää on saatu jo aikaan. Lisäksi minulla on onni saada kokenut projektipäällikkö Mertsi Ärling mentorikseni ja työparikseni. Nuorten ja toki vanhempienkin elämänpoluilla koulutusta ja työmahdollisuuksia ei voi nykypäivänä erottaa toisistaan, ja sen vuoksi myös Tšetanes naal-koulutushanke ja Nevo tiija-työllistymishanke kulkevat käsi kädessä, toinen toistaan tukien.

Vaikka hallinnolliset tehtävät vievät valtakunnallisessa hankkeessa väkisin aikaa, on selvää, että tärkein työ tehdään ruohonjuuritasolla. Siihen parhaita tekijöitä ovat varmasti paikallistoimijat, jotka tuntevat kohderyhmänsä. Myös me DIAK:illa pyrimme parhaamme mukaan menemään sinne, jossa apua tarvitaan. Ensi viikon perjantaina suuntaamme Mertsin kanssa Itäkeskuksen nuorisotalo Kipinään jututtamaan paikallisia romaninuoria siitä, millainen toiminta olisi juuri heille hyödyllistä. Tärkeintä on herättää nuorissa itsessään liekki, joka työntää eteenpäin: ”Minä olen hyvä, minä pystyn, minulla on idea!”

Olen kiitollinen mahdollisuudesta olla mukana hyvässä porukassa tekemässä tärkeää työtä. Tulen takuulla oppimaan teiltä tämän vuoden aikana paljon. Toivon, että annatte minulle reilusti ja rehellisesti palautetta, jotta tiedän mikä sujuu ja missä on vielä kehittämisen varaa.

Tarmoa hankkeen viimeiseen vuoteen, tehdään siitä yhdessä onnistunut!

  • Katri Perho

Kotimaani ompi Suomi – meidän yhteinen kotimaamme

Mitä Kotimaani ompi suomi -sateenvarjohankkeessa oikeasti tehtiin?

Kotimaani ompi Suomi – meidän yhteinen kotimaamme

– Raportti kotimaani ompi suomi – romanit 500 vuotta 100-vuotisessa Suomessa -sateenvarjohankkeesta.


Lumivalkoinen peite on laskeutunut yön aikana kotipihalleni. Puiden oksat notkuvat lumen painosta. Aamuinen postikorttimaisema hivelee esteettistä silmääni - Rakastan Suomea, sen kauneutta ja puhtautta.

Kiivastahtinen vuosi ja erityisesti syksy alkaa pikkuhiljaa hiljentyä kohti joulun odotusta. Isossa yhteisessä sateenvarjohankkeessa Kotimaani ompi Suomi – Romanit 500 vuotta 100-vuotisessa Suomessa on tullut aika tehdä yhteenvetoa ja arviointia.

Yhteistyössä on voimaa

Kotimaani ompi Suomi -sateenvarjohanke tuotti positiivista synergiaa, kun useat toimijat ja projektit laittoivat resurssinsa ja osaamisensa yhteen ja työskentelivät yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Hankeen yhteisvastuullisen tuotantoryhmän muodostivat Diakonia-ammattikorkeakoulu Oy (Nevo tiija ja Tšetanes naal -hankkeet: Mertsi Ärling ja Sari Hammar sekä Niina Mäenpää); Taiteen edistämiskeskus (Mertsi Lindgren); Opetushallitus (Satu Blomerus ja Susanna Rajala); Etelä-Suomen Aluehallintovirasto (Malla Laiti); Suomen Romanifoorumi (Kyösti Florin) sekä yksityishenkilöinä romanitaustainen yrittäjä (Tiia Svart) ja kulttuurituottajaopiskelija (Joni Auvinen). Sateenvarjohankkeen suojelijana toimi tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Ja kuka maksoi viulut…

Kotimaani ompi Suomi -sateenvarjohankkeen kokonaiskustannukset olivat 34301,35€. Hanketta varten saimme Suomen Kulttuurirahastolta (SKR) 15 000€ avustuksen. Loput kustannukset katettiin aloituskonsertin (8.4.2017) lipputuloilla (6000€) sekä mukana olevien toimijoiden ja/tai niiden edustamien projektien budjeteista silloin, kun se oli linjassa niiden omien hankesuunnitelmien kanssa edistäen myös heidän tulostavoitteitaan. Tulojen ja kulujen jälkeen hankkeen varat on kokonaan käytetty SKR:lle kirjoitetun hankesuunnitelman mukaisesti sekä hyvää hankekäytäntöä ja vastuullisuutta noudattaen. Hankkeen rahaliikennettä ja kirjanpitoa hoiti Kaiho Republic Oy, joka tuottaa myös kirjanpidon ja tilinpäätöksen toimittamisen Suomen Kulttuurirahastolle.

Kaikella toiminnalla on ollut tarkoituksensa - Sateenvarjohankkeellamme oli kolme päätavoitetta – muiden pienempien yhteisten tavoitteiden ohella:

1) Romanitietouden vieminen peruskoulujen 9. luokkalaisille sekä toisen asteen ensimmäisen vuoden opiskelijoille ja viranomaisille uudenlaista lähestymistapaa hyödyntäen.

Syksyllä 2017 toteutetulla kiertueella romanitietoutta lähestyttiin keskittymällä myönteisiin ja rakentavasti tulevaisuuteen katsoviin tekijöihin, joiden kautta yhteiskuntaa rakennetaan yhdessä muun suomalaisen väestön kanssa. Työpaja- ja infotilaisuuksiin osallistuneet kiittelivät tätä uudenlaista tapaa lähestyä osin hyvinkin vieraaksi jäänyttä vähemmistöryhmää. Mukana olleet nostivat esille tärkeitä kysymyksiä mm. erilaisista kulttuurisista käytänteistä, mutta heitä kiinnostivat myös romanien koulutukseen ja työllisyyteen liittyvät asiat. Keskusteltiin myös monista romaniyhteisöön liitetyistä epäkohdista, joista osa on todellisia, mutta osa kuluu lähinnä kaupunkilegendojen piiriin.

Työpajojen kautta kuulijat saivat uusia keinoja kohdata erilaisuutta ja tuntematonta. Teemana oli: älä kohtaa kulttuuria vaan kohtaa ihminen. Jokainen meistä on viimekädessä ihminen, ja meillä kaikilla on samat perustarpeet. Erityisesti viranomaisia johdatettiin näkemään heidän roolinsa vastuullisena portinvartijana: minä voin työssäni toimia portin aukaisijana tai sulkijana, minä voin olla unelmien mahdollistaja ja estäjä. Palautteen mukaan useat viranomaiset kokivat koulutuksen voimaannuttavana ja työhön uudenlaista tietoa antavana niin kuin eräs työpajassa ollut viranomainen palautteessaan asian totesi: ”Tulin todella negatiivisella asenteella, koska on huonoja kokemuksia Romaneista. Tärkein oppi mitä sain oli, että ota asiakas IHMISENÄ äläkä KULTTUURINA. Tämä herätti. Kiitos.”

2) Romaniyhteisön herättäminen ja motivoiminen katsomaan vahvasti tulevaisuuteen ja uskomaan omiin unelmiinsa sekä rohkeasti tavoittelemaan niitä.

Keskusteluiltoihin saapui paikkakunnasta riippuen kohtalainen määrä alueen romaniperheitä. Yhteinen katsominen tulevaisuuteen oli luonteeltaan pohdiskelevaa, avointa ja varovaisen positiivista. Uudenlainen keskustelu arvojen ja asenteiden merkityksestä jokaisen henkilökohtaiseen elämään, perheisiin, sukuihin ja yhteisöön herätti paikallaolijoissa monenlaisia ajatuksia. Nämä keskustelut voidaan nähdä hyvänä alkuna. Vielä kuitenkin tarvitaan motivointia ja herättelyä – tukea siihen, että sloganeihin ”olen oman elämäni herra” ja ”minä voin, kykenen ja osaan” todella pystytään luottamaan.

Keskusteluista erottui erityisenä punaisena lankana se, että olemme vahvasti suomalaisia (Suomen romaneja) ja tahdomme yksilöinä ja yhteisönä eteenpäin; kouluttautua ja päästä työelämään. Suurta huolta tuotti myös nuorten liian aikainen perheiden perustaminen, joka puolestaan suoraan vaikuttaa kouluttautumiseen ja sitä kautta työllistymiseen. Iso hiljaisuuden aiheutti kuitenkin pohdinta siitä, olemmeko valmiita tekemään työtä muutoksen, unelmiemme ja työllistymisemme eteen. Tietynlaista tulevaisuuden näköalattomuutta on siis vielä havaittavissa. Näköalattomuuteen vaikuttaa varmasti monikin asia, joista osa nousee yhteisöstä itsestään ja osa on siitä riippumattomista asioista. Romanien motivoimiseen ja uskallukseen ajatella suurempaa koulutuksen ja työelämän suhteen tarvitaan siis vielä paljon työtä.

3) Vahva romaniyhteisön osallistaminen ja osallisuus kokonaisuuden suunnittelussa, kehittämisessä ja toteuttamisessa.

Heti alusta alkaen koko sateenvarjohankkeen perusperiaatteena oli romaniyhteisön vahva mukana oleminen sen kaikissa eri vaiheissa. Pääpiirteissään näin olikin, mutta suuriakin paikkakuntakohtaisia eroja oli nähtävissä.

Mukaan haluttiin heti ensi metreiltä laaja joukko ns. kentän ihmisiä suunnittelemaan hankkeen konkreettisia toimintoja, jotta sen maksimaalinen hyöty oli suoraan hyödynnettävissä paikkakuntien asukkaiden eduksi. Henkilökohtaiset kutsut lähetettiin eri kaupunkien romanityössä mukanaoleville Suomen Romanifoorumin kautta ja osaan oltiin myös yhteydessä puhelimitse sekä tavattiin avainhenkilöitä muissa yhteyksissä. Sovittuun alkutapaamiseen ei lopulta saapunut edustajia yhdestäkään kuudesta kaupungista, vaikka matkat ja ylläpito luvattiin korvata asianmukaisesti. Erilaisia syitä analysoidessamme päädyimme yhteiseen ajatukseen siitä, että hankkeen ydin ja merkitys eivät ehkä tullut tarpeeksi selväksi. Toisena syynä voi olla se, ettei osallistumisesta nähty olevan henkilökohtaista hyötyä.

Tuotantoryhmän otettua vastuu toimintojen kehittämisestä ja toteuttamisesta aloitti asioiden etenemisen. Tässä vaiheessa saatiin tukea sitten jo paikallisiltakin romanitoimijoilta. He mm. kokosivat paikalliset viranomaiset työpajakoulutukseen sekä romaniperheet keskusteluiltaan. Tämä malli toimi hyvin suurimmassa osassa kohdepaikkakuntia.

Haasteitakin matkalle mahtui. Oulussa työ romaneiden osallistumisen ja osallisuuden edistämiseksi osoittautui muuta maata vaikeammaksi, kun törmäsimme siellä hankkeen toimintatavoista tehtyihin virheellisiin tulkintoihin. Valitettavasti puutteelliset ja väärinkäsityksiä aiheuttavat tiedot ehtivät levitä laajasti alueella ja vaikuttamaan paikallisten romanien mielikuviin hankkeen toiminnan tarkoitusperistä. Tehdyt oikaisutoimetkaan eivät pystyneet kokonaan tilannetta enää muuttamaan. Tämä oli siksikin ikävää, koska Oululla oli erityinen rooli kuuden paikkakunnan kiertueella. Tarkoitus oli tuoda työ-ja infopajojen lisäksi paikkakunnalle kolmannet romanien koulutus- ja työllisyysmessut sekä monitaidetapahtuma Mustalaismusiikin virtuoosit konsertti, joissa oli tarkoitus hyödyntää vahvasti paikallisten romanien, viranomaisten ja toimijoiden osallisuutta. Suunnitellut tapahtumat (kouluvierailu, messut sekä konsertti) saatiin kuitenkin lopulta kunnialla toteutettua, vaikka paikallisten romanien osallistuminen suunnitteluun jäi vain muutamaan henkilöön. Oulun kaupungin viranomaisten kanssa yhteistyö kuitenkin jatkui molemmin puolisessa luottamuksessa.

Mitä hankkeesta jäi käteen?

Romanitietoutta vietiin työpaja- ja infokiertueella yhteensä kuuteen eri kaupunkiin: Tampereelle, Kajaaniin, Jyväskylään, Ouluun, Kuopioon ja Vantaalle. Kiertueen aikana tavoitettiin koululaisia ja opiskelijoita yhteensä 410, viranomaisia 155 ja romaniperheiden edustajia keskustelutilaisuuksissa 63. Vahvistimme ja monipuolistimme verkostoja sekä loimme kontakteja niin yksilö- kuin toimija- ja organisaatiotasoillakin. Erityistä vaikutusta ja vaikuttavuutta kiertue tuotti mielikuvissa romaneista ja romaniuudesta.

Vahvan ja pedagogisesti rakennetun romanitietouden viemisen lisäksi mahdollistettiin sateenvarjohankkeen aikana kaksi suurtapahtumaa, joissa keskityttiin romanitaiteiden ja kulttuurin esiintuomiseen sekä niiden tutkitusti hyvinvointia tuottaviin tekijöihin. Huhtikuussa Romanien kansallispäivän juhlana (8.4) järjestetty monitaidetapahtuma ja Mustalaismusiikin kuninkaat ja kuningattaret -konsertti Helsingin kulttuuritalolla veti katsojia yhteensä 1485 henkilöä. Marraskuussa järjestetty Mahdollisuuksien päivä -koulutus ja työllisyysmessut sekä Mustalaismusiikin virtuoosit -konsertti Oulussa Pohjankartanon koululla tavoitti puolestaan 763 osallistujaa. Molempien tapahtumien antia ja sisältöä sekä organisointia kiiteltiin useissa eri yhteyksissä.

Helsingin Kulttuuritalolla järjestetty tilaisuuskokonaisuus toimi hankkeen alkutempauksena. Romanien kansallispäivän monitaidetapahtumassa haluttiin korostaa taiteiden moninaisuutta ja siksi paikalle kutsuttiin romanitaustaisia taitelijoita ja romaneista tehtyjä teoksia. Mukana oli taidemaalari Keijo Lindströmin öljyvärimaalauksia, Hilkka Lindgrenin "Yli vuorien" -näyttely sekä osa Veijo Baltzarin maailmankiertueelle matkaavasta "Miranda"-näyttelystä. Edelleen esillä oli suuren suosion saavuttanut Irmeli Huhtalan "Romanikuvat mainoksissa" -kuvanäyttelyn aineistoa. Visuaalisen taiteen lomassa oli mahdollisuus tutustua myös hallitsevan ravikuninkaan Vitterin saavutuksiin sekä ravurin romanitaustaisiin omistajiin ja valmentajaan. Oman pikantin erikoisuutensa toi mahdollisuus perehtyä myös romanien kulttuuriperinnön arkiston aineistoon sekä aineettomaan kulttuuriperintöön kuin myös romanimusiikin levykauppaan. Taidetapahtumassa julkaistiin lisäksi laajasti palkitun ranskalaisen kirjailijan Paola Piganin romaneista kertovan esikoisromaaniin (N'entre pas dans mon âme avec les chaussures, Ranska 2013) suomennos Älä astu sieluuni kengät jalassa.

Päivän aikana kuultiin tärkeitä puheenvuoroja romanitaiteilijuudesta Veijo Balzarin kertomana. Romanien osallisuutta suomalaiseen kevyeen musiikkiin esitteli Yleisradion toimittaja-tuottaja Pekka Laine. Esillä oli myös Miranda Valeriuksen ja Viki Balzarin haastattelut romanikäsityöperinteestä sekä romanimusiikin opiskelusta aineettomana kulttuuriperintönä, haastattelijana toimi Museovirastosta aineettoman kulttuuriperinnön koordinaattori Leena Marsio. Upeaa ja taiderikasta juhlaa siivitti elävät Gypsy rythm -soundit romaninuorten esittäminä, joiden taitavaa kitaransoittoa saatiin kuulla myös päälavalla illan konsertissa.

Romanien kansallispäivän juhlakonsertin avauspuheenvuoron toi Taiteen edistämiskeskuksen kehittämispäällikkö Eva-Maria Hakola, joka puheessaan upeasti kertoi kuinka romanit rikastavat ja monimuotoistavat yhteiskuntaamme ilmentäen omaa tarinaansa taiteen- ja kulttuurin keinoin Suomesta ja suomalaisuudesta. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö lähetti myös lämpimän tervehdyksen romanien kansallispäivän kunniaksi, jonka Satu Blomerus Opetushallituksesta luki juhlayleisölle.

Kaksiosaisessa konsertissa haluttiin kuulijoille tuoda esiin mustalaismusiikin laajuus ja monimuotoisuus. Konserttiin haluttiin kutsua esiintyjiksi jokaisen musiikkigenren tämän hetkinen tähti, joita olivat tangoprinssi Leif Lindeman, mestarikansanlaulaja Hilja Grönfors, Ruotsin True talent -voittaja Dimitri Keiski, mustan gospelin laulaja Tenho Gren Ruotsista, rapartisti Bulle sekä hengellisen musiikin tulkitsija Anita Lindgren. Konsertin orkesterina toimi Ourvision voittaja Orkestra Suora Lähetys pohjoismaisittain täydennetyillä musikanteilla. Vierailevana tähtenä kuultiin myös suomalaisten sydämiin itsensä laulanut Samuli Edelman, joka itsekin lauloi romanikielisen laulun. Orkesterin ja laulajien etnisellä monimuotoisuudella haluttiin myös tuoda esiin Suomi 100 -teeman mukaisesti yhdessä tekemistä.

Konserttia kunnioitti läsnäolollaan presidentti Tarja Halonen sekä Yhdysvaltain konsulaatin asiainhoitaja Donna Welton puolisoidensa kanssa.

Oulun Pohjankartanolla 2. päivä marraskuuta pidetty päätöstapahtuma sisälsi valtakunnallisen romaneille suunnatun Mahdollisuuksien päivä – koulutus ja työllisyysmessut, jossa messuesittelijöitä oli yhteensä 26. Messujen aukaisijana toimi Oulun kaupungin edustaja Villa Victorista yhteisötoiminnan päällikkö Pasi Laukka.

Illan konsertissa saatiin jälleen kuulla romanimusiikin monimuotoisuutta ja laajuutta. Esiintyjinä kuultiin laulaja Dimitri Grönfors, Rockartisti Dimitri Kieski, Gospellaulaja Rosita Mäntyniemi, tohtorikoulutettava, viulisti Miritza Lundberg, tanssija ja laulaja Madiana Lundberg, kansallisoopperan lapsisolisti, laulaja ja tanssija Miska Lundberg. Konsertin säestävänä orkesterina toimi vielä kehittelyvaiheessa oleva Mustalaismusiikkiin keskittyvä orkesteri, jota johtaa läänintaiteilija Mertsi Lindgren.

Mediahuomiota koko hankekokonaisuus sai kohtuullisesti:

Ilta-Sanoma - etukäteisjuttu Kaleva – juttu pääkirjoituksen vieressä Alfa TV – koko pitkä konserttiohjelma + kolme uusintaa Radio Pooki – kaksi erillistä suoraa haastattelua Latzo Diives – Artikkeli

Erilaisissa työkorvaus- ja palkkasuhteissa:

Hankkeen kautta työllistettiin 40 henkilöä, joista 80% oli romanitaustaisia henkilöitä aina pitopalveluyrittäjästä graafikkoon. Välillisesti edistettiin työllistymistä eri yritysten ja yrittäjien kautta 20 henkilölle.

Hankkeen aikana kehiteltyjä konsepteja

Romanitietoudesta viestittäminen ja tiedottaminen sekä kouluttaminen pedagogisesti

Romanitaiteista kertova Monitaidetapahtuma ja konsertti kokonaisuus romanien kansallispäivän viettotapana

Mustalaismusiikin orkesteri

Sateenvarjomalli romaniprojektien toteuttamistapana

Aktiivisesti yhteistyössä hankkeen aikana

Taiteen edistämiskeskus

Diakonia-ammattikorkeakoulu hankkeet Nevo tiia ja Tsetanes Naal

Opetushallitus

Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Kaupungit (Tampere, Kajaani, Jyväskylä, Oulu, Kuopio ja Vantaa) ja niiden työryhmien eri edustajat ja sidosryhmät kuten työ- ja elinkeinotoimisto, oppilaitokset.

Suomen kirjallisuuden seura

Maailmanmusiikin keskus

Museovirasto

Aviador

Kaiho republic Oy

Graafikko Harri Skaren Secondhanddesign

Helsingin kulttuuritalo

Radio Pooki

Iskelmäradio

Alfa Tv

Tasavallan presidentin kanslia

Valtioneuvoston Suomi 100- organisaatio

Sosiaali- ja terveysministeriö

Pitopalveluyritykset ja toimijat eri paikkakunnissa

Lehtimäen liikenne

konsertti.jpg

Nevo tiija ja Tsetanes naal -hankkeiden projektipäälliköt Mertsi Ärling ja Sari Hammar
luovuttivat presidentti Halosen lahjoittaman stipendin Miska ja Madiana Lundbergille Oulussa järjestetyssä
konsertissa 2.11.2017.

Mihin ne hankerahat oikein menevät?

Oletko ihmetellyt, mitä eroa eri romanihankkeilla on, mistä ne saavat rahoituksensa ja mihin rahat oikein menevät? Ei ihme, kun vauhtia hankkeissa piisaa ja paljon on lyhyessä ajassa tehty. Mittavia romanihankkeita Diakilla on siis kaksi: Nevo tiija ja Tsetanes naal – koulutuspoluilla. Nevo tiija pyrkii edistämään romanien työllisyyttä, Tsetanes naal puolestaan nimensä mukaisesti koulutusta. Vähän samaa asiaahan nämä ovat, kun koulutuksesta yleensä seuraa mahdollisuus työllistymiseen. Siksipä nämä kaksi hanketta toimivatkin yhdessä, rinnakkain, toisiaan tukien.

Hankkeiden hallinnoija on Diakonia-ammattikorkeakoulu ja rahoitus tulee Euroopan sosiaalirahastosta sosiaali- ja terveysministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Pohjois-Pohjanmaan ELY:n kautta. Rahoitus on tarkasti säädeltyä: kaikki hankinnat tehdään ennalta sovitun suunnitelman mukaisesti jokaisen Suomen romanin hyväksi. Ennen kuin päätämme hankinnoista, kilpailutamme ne kolmessa paikassa. Meillä on myös velvollisuus raportoida työtuntimme ja toimia mahdollisimman taloudellisesti. Tätä kaikkea rahoittajatahomme valvovat tarkasti. Romanien ohella hankkeiden kohderyhmänä on niin sanottu pääväestö: yksi hankkeiden tavoite on tiedon lisääminen ja asenteisiin vaikuttaminen, jotta meistä jokainen kohtaisi ihmisen ihmisenä, tai sinut sinuna ja minut minuna, kuten Euroopan romanifoorumin puheenjohtaja Miranda Vuolasranta blogissaan hienosti kirjoittaa.

Olemme hankkeissa usein painavan ja vakavan asian äärellä, joten vastapainoksi tarvitaan toisinaan sirkushuveja. Tavoitamme ihmiset kun olemme turuilla ja toreilla, puhumme ilon kautta, soitamme musiikkia – sielun kieltä, kirjoittelemme sosiaalisessa mediassa, kuten vaikkapa aktiivisella Romanien osallisuus -Facebook-sivustolla. Siellä äänensä saa kuuluviin kaikki hankkeissa työskentelevät ja jokainen kävijä voi jakaa kokemuksiaan sekä koulutukseen ja työllisyyteen liittyviä linkkejä kaikkien hyödyksi. Porkkana on keppiä tehokkaampaa. Ja kaiken lisäksi terveellistä!

Jotta homma ei menisi pelkäksi paperinpyörittämiseksi, meillä on joukko osaavia tahoja, osatoteuttajia, joiden kanssa yhteisen asian äärellä ollaan. Suomen Romanifoorumi, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, HDL/Vamos ja kaikki muut osatoteuttajat ja yhteistyökumppanit ovat niitä ruohonjuuritason toimijoita, jotka käytännön toimin hankkeissa tekevät työtä. Konkreettista kenttätyötä on henkilökohtainen ohjaaminen ja tukeminen hyvinkin erilaisissa elämän haasteissa. Hankkeiden kautta on jo autettu romaneja työllistymään erilaisiin työpaikkoihin ja työtehtäviin, ja ohjattu uusille koulutuspoluille.

Yksistään Salon osatoteutuksessa on laitettu ”tuulemaan”, ja konkreettisia toimia on hankekoordinaattori Tuula Lindgrenin mukaan kertynyt matkan varrella jo useita: konkreettinen asiakastyö, neuvonta ja tarvittaessa vaikka asiakkaan mukana asioinnille lähteminen, aktivoivan toiminnan järjestäminen, kuten työkokeilut koulutuspoluilla etenemisen välivaiheisiin, asiantuntijaverkoston kokoaminen, webinaarin suunnittelu romanikulttuurista ja romanien koulutuksesta ja työllistymisestä…

Viime syksynä Diakissa käynnistettiin romanien koulutus- ja työllisyysmessut, keväällä jatkettiin Jyväskylässä ja tänä syksynä on Oulun vuoro. Jotta pääsemme vielä useammille paikkakunnille, hankekokonaisuuteen rakennettiin yhtenä lisänä Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi osio, joka tukee hankkeiden tavoitteita täysin: Kotimaani ompi Suomi – romanit 500 vuotta 100-vuotisessa Suomessa. Tätä kokonaisuutta tukee Taiteen edistämiskeskus, ja toiminnalla on Suomi 100 -organisaation status.

Suomi 100 -hanketta voi ajatella Tsetanes naal ja Nevo tiija -hankkeissa vähän kuin liitetiedostona tai sivuvaununa. Hankerahaa ei käytetä mutta työtunteja kyllä, koska tavoitteet tukevat toisiaan: romanien koulutustason ja työllistymisasteen parantamista. Suomi 100 -kokonaisuuden aloittaa lauantain 8.4. suurtapahtuma Mustalaismusiikin kuninkaat ja kuningattaret -konsertti Helsingin kulttuuritalolla. Edullisella pääsymaksulla (10 €) haluttiin varmistaa mahdollisimman monen pääsy paikalle. Konserttitapahtumaa varten on saatu erillisiä kulttuurin tukemiseen tarkoitettuja apurahoja, joten hankerahaan ei ole tarvinnut kajota. Romanitaitelijoiden lisäksi paikalla on myös Samuli Edelmann, koska juhla on koko kansan yhteinen. Romanikontaktejaan Samuli on avannut vähän mm. pikku haastattelussamme. Kuuntele ja ylläty! Päivällä Kulttuuritalon ovet ovat auki lauantaina 8.4. klo 15 alkaen. Ilmainen päiväohjelma on kukkuroillaan asiaa romanien historiasta ja merkityksestä taiteeseen.

Lämpimästi tervetuloa Kulttuuritalon tapahtumiin ja konserttiin, jotka toimivat lähtölaukauksena tuleville ruohonjuuritason infotilaisuuksille eri paikkakunnilla: jalkaudumme vuoden aikana Poriin, Jyväskylään, Ouluun, Kotkaan ja Kuopioon.

Vastaamme mielellämme kaikkiin mieltä askarruttaviin kysymyksiin ja ohjaamme oikean tiedon äärelle. Ollaan yhteydessä!

Niina Mäenpää

Kirjoittaja työskentelee Diakonia-ammattikorkeakoulussa lukuisten eri hankkeiden viestinnän parissa, ja on Nevo tiija -hankkeen viestintäasiantuntija.

Yhdessä eteenpäin pyrkiminen vaatii joskus myös sivuaskelia

Uuden vuoden aluksi mietimme usein päättäväisinä ja innokkaina tekevämme aktiivisesti sellaisia asioita, jotka vievät meitä lähemmäs tavoitteitamme. Ajatuksiimme ei silloin mahdu mahdolliset kompastuskivet polullamme. Ja miksi mahtuisikaan! Juuri tuota intoa ja uuden alun ajatusta tarvitsemme päästäksemme sopivaan vireeseen tarttua meille ajankohtaisesti tärkeisiin juttuihin. Koulutus- ja työuran edistäminen on yksi tärkeä uusien alkujen ajatuksista hyötyvä asia.

Elämä on kuitenkin useimmiten monimutkaista, eikä kaikki aina mene kuin "Strömsössä". Olemme varmasti jokainen törmänneet joskus tilanteeseen, että alun innostuksen jälkeen tapahtuu, syystä tai toisesta, jonkinlaista hiipumista. Kuntosalilla käynti saattaa tössähtää johonkin pikkuvaivaan tai väsymys iskee eikä jaksakaan lähteä iltapimeällä maalauskurssille. Vaikka kuinka olisimme päättäneet toisin, voi sama ilmiö tapahtua myös opiskelujen ja työnteon valmiuksien hankkimisen yhteydessä. Motivaatio karkaakin kauemmaksi ja into vähenee.

Syitä innostuksen hiipumiseen voi olla monia - isoja ja pieniä. Sairaus, perheessä tapahtuneet huomiotamme vaativat asiat, taloudelliset haasteet ja niin edelleen. Joskus voimme jäädä miettimään sitä, onko tämä sittenkään sitä, mitä haluan tai tarvitsen? Miten tällaisesta alhosta sitten voisi päästä kuivin jaloin eteenpäin?

Kun epäilys iskee tai väsymys painaa, on hyvä että ympärillä on ihmisiä, joiden kanssa tilannetta voi käydä läpi. Ettei tarvitse pähkäillä ja vatvoa asioita yksin, vaan voi löytää sellaisia tyyppejä, joiden kanssa pystyy niitä yhdessä pohtimaan. Tšetanes naalin ja Nevo tiijan muodostaman oman hankeperheemme tärkeänä tehtävänä on olla teidän kaikkien osahankkeiden toimintoihin osallistujien tukena – kannustamassa, innostamassa, rohkaisemassa ja välillä hellästi tuuppimassakin jatkamaan eteenpäin.

Kompurointia ja niitä sivuaskeliakin tarvitaan. Ne voivat pysäyttää meidät välillä terveellä tavalla pohtimaan suuntaamme ja tavoitteitamme. Joskus tuumaustuokio vahvistaa sitä ajatusta, että olemme oikealla tiellä, ja joskus taas kurssin vaihtaminen voi osoittautuakin oikeaksi ratkaisuksi. Mutta älä jää liian pitkäksi aikaa yksin pähkäilemään. Ketä vain hanketiimimme jäsentä voi reippaasti ottaa hihasta kiinni. Meidän tehtävämme on kuunnella ja ohjata eteenpäin. Teemme sen myös mielellämme ja opimme samalla itsekin aina uutta.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Sari

Keitä ovat romanikermat?

Keitä ovat romanikermat?

Keitä ovat romanikermat?

”Koskeeko eri romanijärjestöjen tai hankkeiden työ tavallista kaaloa vai ovatko ne vain tarkoitettu kermoille?”, on joidenkin romanien kysymys meille toimijoille. Kysymys on aiheellinen ja vaatii hieman tarkempaa pysähtymistä.

Me, jotka teemme työtä toimijoina romanitematiikan parissa, saatamme sokeutua omalle työllemme niin paljon, että se, mikä meille on jokapäiväistä ja arkirutiinia, onkin työmme kohderyhmälle täysin tietämätöntä ja siksi kohtaamisia tapahtuu vähemmän kuin odotetaan. Tietomme ja apumme eivät löydä tai kohtaa sitä apua tarvitsevaa. Siksi meidän tuleekin ”puhua” kieltä, jonka kohderyhmä ymmärtää ja tarvittaessa mennä niin lähelle kaaloyhteisöä kuin mahdollista. Asiassa on samoja piirteitä, missä voitaisiin kysyä, että tietääkö suomen kansa, mitä eduskunnassa tai hallituksessa tehdään, vaikka on julkista tiedottamista ja asioita puidaan eri medioissa jatkuvasti – Möttösen Manta saattaa Takahikiällä olla autuaan tietämätön, mitä Arkadianmäellä tapahtuu. Kummassa on vika vai onko vika kummassakaan?

Jotta asiat kohtaavat toisensa, on vastuu molemmissa; viestin välittäjässä ja vastaanottajassa. Romanitoimijoiden vastuulla on antaa tietoa toiminnoistaan hyödyntäen erilaisia viestinnän keinoja kuten radio, lehdet, tv, puskaradio, esitteet jne. Tätä viestin julkisuutta voi rajoittaa jotkut tekijät kuten rahoittaja tai asian arkuus, joilloin kohderyhmänä on jokin erityisryhmä vaikkapa vain väkivaltaa kohdanneet naiset tms. Tiedon ei siis olekaan tarkoitus tavoittaa koko romaniyhteisöä.

Romaniyhteisön tehtävä on taasen oppia huomioimaan, mitä ympärillä tapahtuu, kuunnella ja kuulla, kun asioista tiedotetaan sekä pysähtyä ja keskittyä sen verran jaettuun tietoon, että ymmärtää lukemansa tai kuulemansa. Vaikka asia ei aina koskettaisikaan sillä hetkellä juuri itseä, niin tietoa voi välittää sellaisille, joka ehkä tarvitsee.

Kuka kuuluu kermaan ja kuka tavallisiin mustalaisiin?

Minussa tämä lausahdus herättää aina negatiivisia fiboja. Kysymys itsessään on jopa askel rotuerotteluun ja syrjintää. Onko yhteisössä olemassa hyviä, parempia tai parhaita mustalaisia? Mielestäni kaalo on aina kaalo, onhan sitten rikas tai köyhä, etelästä tai pohjoisesta, idästä tai lännestä. Ne, jotka luulevat olevansa parempia, eivät ehkä tiedä, että samoista ovista jokainen kuljetaan mustalaisina. Ihmisinä meillä jokaisella on tietenkin erilaisia määreitä tai saavutuksia, jotka nostavat tai laskevat meidän asemaamme yhteiskunnassa mutta ihmisinä/mustalaisina olemme kaikki samalla viivalla.

Sen enempää Nevo tiija -hankkeessa kuin varmasti muissakaan hankkeissa tai romanijärjestöissä tahdotaan erotella avuntarvitsijoita. Jokaista autetaan, jos voidaan, osataan ja kyetään niillä resursseilla, jotka sillä hetkellä on. Oikeanlainen auttaminen ei myöskään ole puolesta tekemistä vaan pikemminkin tukemista, jossa annetaan nälkäiselle kalan sijasta onki. Onki sen tähden, että nälkäinen oppii seuraavan kerran, kun nälkä tulee, onkimaan itse ja mahdollisesti opettamaan onkimisen jollekin toiselle, joka ei vielä osaa onkia.

Lyhyesti vielä:

Jos tarvitse apua, tukea, neuvoja tai ihan vain ajatusten vaihtamista opiskeluun ja työllisyyteen sekä elämänhallintaan liittyvissä kysymyksissä ota rohkeasti yhteyttä Diakonia-ammattikorkeakoulu Oy:n hallinnoimien hankekokokonaisuuksien projektipäällikköihin Mertsiin ja Sariin. He ohjaavat sinut oikean asiantuntijan luokse tarvittaessa saattaen.

Sari Hammar sari.hammar@diak.fi 040 506 6416

Mertsi Ärling mertsi.arling@diak.fi 040 509 2307

Nyt on romanien vuoro

Elämänkoulu

5cdf9886d152f0ca4b5fd45029fea2c5.jpgRomanifoorumilla oli tällä viikolla tilaisuus, jonka nimi on ”Elämänkoulu”. Sen aloitus sopikin hyvin näin vuoden alkuun, kun vuosi on vaihtunut ja monella voi olla mielessä päätös jostain muutoksesta. Useimmiten muutos vaatii paljon enemmän, kuin muuttumattomuus. Itsekin osallistun tällä hetkellä muutoshaasteeseen, jossa jätetään sokeri ruokavaliossa mahdollisimman vähiin ja kyllä välillä tuntuu, että karkit ja pullat kävelevät kaupassa vastaan ihan itsestään. Tulevat päivät näyttävät, kuinka hyvin suoriudun tästä elämänkoulun oppiaineesta…

Romanifoorumin Elämänkoulussa tällä viikolla pohdimme muun muassa sitä, miten omat arvomme ja ajatuksemme ohjaavat elämäämme. Joskus arvot voivat jäädä korulauseiksi. Esimerkiksi jos sanon, että minulle tärkeitä arvoja ovat perhearvot, mutta teen aina ylipitkiä työpäiviä tai en luovu omista tavoitteistani koskaan perheen vuoksi, olen ottanut perhearvot elämääni vain korulauseeksi, en todelliseksi ARVOKSI. Arvojen tulisi ohjata päätöksiämme, siksi on hyvä tiedostaa itselle tärkeät arvot ja oikeasti TOIMIA niiden mukaisesti. Muuten arvoillamme ei ole mitään arvoa.

Me kaikki ”joudumme” tai ”saamme” käydä elämänkoulua, kuka enemmän ja kuka vähemmän. Vuosikurssejakin löytyy yli sata, joten joillakin meistä on aikaa käydä tätä koulua hyvinkin pitkään, osalla taas ei. Haastavinta on varmasti se, että emme voi tietää mitä seuraava vuosi tuo tullessaan tai mikä vuosikurssimme jää viimeiseksi. Joudumme pyytämään viisautta laskea päivämme oikein.

Joku on joskus sanonut, että maisterit käyköön yliopistonsa, paras koulu on kuitenkin elämänkoulu. Kyllä, totta tämäkin, mutta mikä onkaan lopulta hienompaa kuin opiskella elämänkoulun rinnalla muitakin asioita; ammattitutkintoa, uusia harrastuksia, ammatillisia taitoja, kieliä tai jotain muuta itselle tärkeää.

Saakoon alkanut vuosi tuoda meille kaikille mahdollisuuden ja halun tehdä muutoksia parempaan, suoriutua elämänkoulustamme ja muistakin opiskeluista kunnialla ja tehdä parhaamme. Me Suomen Romanifoorumissa haluamme kannustaa muutokseen ja elinikäiseen oppimiseen!

Mutta nyt, koska itse sanon pitäväni perhearvoja tärkeänä, nousen tietokoneeni ääreltä ja menen lasten kanssa ulos touhuamaan! Tavataan elämässä ja Elämänkoulussa!

Terveisin

Sanna

Mitä tekisit, jos et pelkäisi?

Vielä hetki sitten oli enään muutama päivä ensimmäisiin romaneille suunnattuun työllisyys- ja koulutusmessuihin. Arvaa vaan jännittikö ja samaan aikaan oli tosi odottava mieli. Viimeisiä varmistuksia ja hienosäätöjä tehdessä huomasin, kuinka jostain sisältäni nousi suuri halu tehdä jotain diakonisesti merkittävää oman yhteisöni hyväksi, mutta päässäni soi, että osaanko.

Haluan olla rehellinen, erityisesti itselleni, ja siksi joudunkin väkisinkin yhden suuren kysymyksen eteen lähes päivittäin. Kumpi on vaikuttamisyhteisöstä se haastavampi? Löydän itseni päätelmäni lopussa aina samasta johtopäätöksestä. Sisälläni oleva Mentori kysyy minulta, että tyydytkö siihen vai haluanko ottaa haasteen vastaan ja olla jälleen tienraivaaja - kyllä tahdon mutta, minkä tien? Minut tuntevat tietävät, että elän haasteista ja siksi tämänkin haasteen edessä ikään kuin nostan takinkaulukset ja lähden päämäärätietoisesti kävelemään vastatuulta päin - onneksi en ole yksin vaan minulla on hyviä tiimiläisiä ympärilläni, joihin luotan ihan kybällä.

Toinen suuri kysymys on, että miten saan yksilön ja yhteisön ymmärtämään, että siellä missä olemme nyt, on aika tullut täyteen; orjuus Egyptissä huutaa vapautusta. On aika tullut nousta ja ottaa elämästä kiinni. Uskaltaa rohkeasti tarttua nuoruuden unelmiin ja TOTEUTTAA ne. Tavoitteita ei saavuteta ilman kovaa työtä, nälkää, suurisieluisuutta ja nöyryyttä - veri, hiki ja kyyneleetkään eivät ole vieras tuttu.

Lähes päivittäin kiitän Luojaa näistä kahdesta isosta hankkeesta Nevo tiijasta ja Tsetanes naalista, jotka yhteisömme auttamiseksi on mahdollistunut, kumpa osaisimme hyödyntää ne molemmat oikein. Yhteisömme hyväksi on ollut vuosien saatossa hankkeita jos toisiakin. Kentältä kuuluu kuitenkin iso ääni, joka sanoo, että missä on hyöty tavallisen torpan perheelle - samaa kysyn itsekin. Näidenkin hankkeiden kohdalla voi käydä samalla tavalla; kansa jää kysymään hyötyä. Olen kuitenkin päämäärätietoisesti lähtenyt tekemään asioita uudella tavalla. Vaikka hankkeissa onkin aivan huikeat pilvenpiirtäjämäiset tavoitteet, olen päättänyt aloittaa alusta. Alusta, jossa opitaan, kuunnellaan ja valetaan perustuksia ensin - Ojasta nostetun henkilön päälle ei voida pukea juhlapukuja ennen kuin hänet on siistitty. Tämä metafora oli erään osatoteuttajan lausahdus, kun kerran puhuimme hankkeiden tavoitteista ja se osui ja upposi.

Usean vuoden poissaoleminen kentän tematiikan ympäriltä auttaa näkemään kontekstin potentiaalisuudet ja haasteet. Romaniyhteisön ja sen yksilöissä oleva potentiaalisuus uinuu - vieläkin, vaikka yksittäisiä heräämisiä onkin tapahtunut. Ne valtavat lahjat, jotka yksilöt kätkevät pelon ja erilaisuuden sietämisen kestämättömyyden taakse, ovat silmiä hiveleviä. Siksi onkin pakko kysyä, MITÄ TEKISIT, JOS ET PELKÄISI?

Iso haaste on myös kentällä toimivien poteromaisuus sekä näennäinen yhteistyö. Reilun 10 000 henkilön yhteisön tavoittaminen ja johtaminen täältä tuonne olisi helpompaa, jos toimijat hyödyntäisivät synenergian tuoman voiman.

Pöytiä, tuolia, jatkojohtoja, roudausta ja messujuonnon stilisoimista. Näistä elementeistä oli tehty ne muutamat päivät ennen ensimmäisiä romaneille suunnatut koulutus- ja työllisyysmessuja. Nyt messujen jälkeen on odottava mieli, mitä seuraavaksi. /Medi